Olenko vähän outo kun koen niin, että parisuhde on vain yksi osa elämää. Minulle työ on hyvin tärkeä juttu, samoin kuin ystävät ja muu elämä. Lapset ovat jo isompia, joten he eivät sido niin paljon minua kotiin.
Olen tyytyväinen kun tiedän puolisoni olevan uskollinen, hoitavan asiansa ja huomaavan minua sopivasti. En kuitenkaan odota, että hän täyttäisi koko elämäni ja toisi muutenkin elämääni onnen. Itse otan vastuun omasta onnestani ja toimin niin, että elämäni on juuri sellaista kun haluan. Olen tietysti uskollinen, järjestelen miehelleni mukavia hetkiä, mutta en ole hänestä tai hänen tekemisistään riippuvainen. Arvostan kuitenkin miestäni tosi paljon, olen hänestä ylpeä ja kiitän häntä usein mm. hyvin tehdyistä kotitöistä.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia. Olen jo keski-ikäinen ja olen oppinut motivoinnin merkityksen asioiden sujumisessa. Tarpeeksi toista kiittelemällä hän tekee juuri niin kuin minä toivon.
Olen tyytyväinen kun tiedän puolisoni olevan uskollinen, hoitavan asiansa ja huomaavan minua sopivasti. En kuitenkaan odota, että hän täyttäisi koko elämäni ja toisi muutenkin elämääni onnen. Itse otan vastuun omasta onnestani ja toimin niin, että elämäni on juuri sellaista kun haluan. Olen tietysti uskollinen, järjestelen miehelleni mukavia hetkiä, mutta en ole hänestä tai hänen tekemisistään riippuvainen. Arvostan kuitenkin miestäni tosi paljon, olen hänestä ylpeä ja kiitän häntä usein mm. hyvin tehdyistä kotitöistä.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia. Olen jo keski-ikäinen ja olen oppinut motivoinnin merkityksen asioiden sujumisessa. Tarpeeksi toista kiittelemällä hän tekee juuri niin kuin minä toivon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sun miehelle.Jos se nimittäin rakastaa sua kovin,niin se voi tuntea,ettet tunne samoin,kun et huomioi häntä kuten hän toivoisi.Maailma on täynnä kaltaisiasi,mutta miehiä tosin useimmiten.Naisilla on nykymaailmassa sellainen vaihe elämässään,että haluavat olla itsenäisiä.Kuitenkin mieli muuttuu iän myötä,kun huomaavat,että kaikkein tärkein asia on se oma puoliso.Ei todellakaan työ josta voi saada vaikka lopputilin tai stressin.ei myöskään ystävät.Ei ne ole siinä vieressä joka ilta,vaan muuttavat pois,tai muuten vaan eivät enää pidä samoin yhteyttä.tai usein vain kasvavat erilaisiksi eikä heidän seura enää miellytä samoin.Tai löytävät sen unelmien prinssin,jolloin ystävien seuraa ei kaipaa.pidä vaan hyvänä sitä omaa kultaasi,jos se sua rakastaa ja sä sitä.Näin se menee.Jos kuitenkin se työ ja kaverit kiinnostaa enempi,niin sit sun on oltava valmis hyväksyyn,et sen ukon tunteet sua kohtaan heikkenee enempi tai vähempi.Se voi jopa alkaa etsiä sielunkaveria itelleen.Ja jos löytää,niin voin kertoa,että sit olet pississä.Elämä on sekaisin totaalisesti.Ihmettelet,et miten tää on mahollista???
Mietippäs myös kuinka vaikeaa on löytää uusi.Joka rakastaisi sinua ja sinä häntä....se oli helppoa kakarana kun tarjontaa oli ja mieli oli avoin.Aikuisiällä se ei enää olekkaan niin,vaan parhaat on varattu ja lopuilla on omat elämän aikana tulleet tavat...aaarrgh... olen nyt ettinyt uutta ukkoa 3 vuotta,eikä yhtään vapaata ehdokasta ole ollut....................joo ja mä kans pidin työtä ja ystäviä kaiken aana ja oona.
Nyt se pentele kaveeraa mun yhen ENTISEN kaverin kaa....että mua riepoo.....ja ikävä....ei hitto.....kaverit on pers.....