Luettuani eri ketjuja olen tehnyt johtopäätöksiä seuraavasti:
Miniä ei halua antaa lapsia anopille jostain syystä hoitoon. Hänellähän on siihen oikeus koska on äiti ja anopilla ei ole oikeutta lapsenlapsiinsa. Olkoon tyytyväinen siihen mitä saa jos saa...
Anoppi hoitaa ja muistaa enemmän toisen lapsensa lapsia kuin toisen. Anoppi on kerrassaan epäoikeudenmukainen ja puolueellinen ihminen...
Anoppi kieltäytyy hoitamasta lapsia vaikka vartavasten on pyydetty. Anoppi todella itsekeskeinen ja ilkeä ihminen...
Anoppi tarjoutuu hoitamaan lapsia ja muutenkin pyytämättä yrittää neuvoa. Anoppi on rasittava tuppautuja joka ei ymmärrä pysyä sivussa perheen elämästä...
Anoppi käy liian usein kylässä ja on kuin kotonaan. Anoppi on kerrassaan vaikea ihminen joka ei ymmärrä että miniällä on muutakin tekemistä kuin anopille kahvia keittää ja passata...
Anoppi kutsusta huolimatta johonkin syyhyn vedoten ei tule kylään. Todella huono ihminen jonka passaaminen loppuu nyt, ikinä ei enää kylään käsketä, pysyköön poissa...
Mies ei ymmärrä olla vaimonsa puolella riita tilanteessa vaan yrittää sovitella asioita. Mies on pelkkä mammanpoika jonka napanuora ei ole katkennut. Anoppi ulkoistettava välittömästi...
Anoppi tuo matkoiltaan tuliaisia tai muuten vaan ostelee lahjoja. Pitäköön kuppinsa ja mauttomat lahjansa, mitä niitä tänne minun kaappieni täytteeksi raahaa...
Anoppi ei osta lahjoja. Anoppi selkeästi osoittaa ettei miniä ole tervetullut kun ei osta henkilökohtaista lahjaa...
Anoppi ei puhu suoraan kaikkien kuullen pahaa. Miniä kuitenkin on viisampi kuin muut ja osaa kyllä lukea rivien välistä anopin piilovittuilun...
Anoppi sanoo suoraan jos on jotain mielenpäällä. Päällepäsmäri koko ihminen joka voisi pitää mielipiteensä omanaan...
Johtopäätöksenä voin todeta että anopin pitää olla näkymätön, kuulumaton ja pysyä omissa oloissaan kunnes miniä toisin määrää. Anopin on aina oltava saatavilla jos miniä haluaa, mikään syy ei ole riittävä kieltäytymiseen missään asiassa. Anopilla ei saa olla mielipiteitä ja jos on, niitä ei pidä missään nimessä sanoa ääneen. Anopin on muutettava elämänsä ja tapansa miniän toiveiden mukaiseksi. Anopin on ennenkaikkea muistettava se että mies ei ole hänen lapsensa vaan ainoastaan ja vain miniän aviomies. Kaikenlainen äideille tyypillinen huolenpito ja soittelu miehelle ja varsinkin avun pyytäminen on ehdottomasti tuomittavaa. Näitä ohjeita kun muistaa noudattaa, saattaa olla että oma miniä ei hauku täällä palstalla...vaikkakin olen varma että listalta jotain unohtui johon miniä voi takertua:)
Miniä ei halua antaa lapsia anopille jostain syystä hoitoon. Hänellähän on siihen oikeus koska on äiti ja anopilla ei ole oikeutta lapsenlapsiinsa. Olkoon tyytyväinen siihen mitä saa jos saa...
Anoppi hoitaa ja muistaa enemmän toisen lapsensa lapsia kuin toisen. Anoppi on kerrassaan epäoikeudenmukainen ja puolueellinen ihminen...
Anoppi kieltäytyy hoitamasta lapsia vaikka vartavasten on pyydetty. Anoppi todella itsekeskeinen ja ilkeä ihminen...
Anoppi tarjoutuu hoitamaan lapsia ja muutenkin pyytämättä yrittää neuvoa. Anoppi on rasittava tuppautuja joka ei ymmärrä pysyä sivussa perheen elämästä...
Anoppi käy liian usein kylässä ja on kuin kotonaan. Anoppi on kerrassaan vaikea ihminen joka ei ymmärrä että miniällä on muutakin tekemistä kuin anopille kahvia keittää ja passata...
Anoppi kutsusta huolimatta johonkin syyhyn vedoten ei tule kylään. Todella huono ihminen jonka passaaminen loppuu nyt, ikinä ei enää kylään käsketä, pysyköön poissa...
Mies ei ymmärrä olla vaimonsa puolella riita tilanteessa vaan yrittää sovitella asioita. Mies on pelkkä mammanpoika jonka napanuora ei ole katkennut. Anoppi ulkoistettava välittömästi...
Anoppi tuo matkoiltaan tuliaisia tai muuten vaan ostelee lahjoja. Pitäköön kuppinsa ja mauttomat lahjansa, mitä niitä tänne minun kaappieni täytteeksi raahaa...
Anoppi ei osta lahjoja. Anoppi selkeästi osoittaa ettei miniä ole tervetullut kun ei osta henkilökohtaista lahjaa...
Anoppi ei puhu suoraan kaikkien kuullen pahaa. Miniä kuitenkin on viisampi kuin muut ja osaa kyllä lukea rivien välistä anopin piilovittuilun...
Anoppi sanoo suoraan jos on jotain mielenpäällä. Päällepäsmäri koko ihminen joka voisi pitää mielipiteensä omanaan...
Johtopäätöksenä voin todeta että anopin pitää olla näkymätön, kuulumaton ja pysyä omissa oloissaan kunnes miniä toisin määrää. Anopin on aina oltava saatavilla jos miniä haluaa, mikään syy ei ole riittävä kieltäytymiseen missään asiassa. Anopilla ei saa olla mielipiteitä ja jos on, niitä ei pidä missään nimessä sanoa ääneen. Anopin on muutettava elämänsä ja tapansa miniän toiveiden mukaiseksi. Anopin on ennenkaikkea muistettava se että mies ei ole hänen lapsensa vaan ainoastaan ja vain miniän aviomies. Kaikenlainen äideille tyypillinen huolenpito ja soittelu miehelle ja varsinkin avun pyytäminen on ehdottomasti tuomittavaa. Näitä ohjeita kun muistaa noudattaa, saattaa olla että oma miniä ei hauku täällä palstalla...vaikkakin olen varma että listalta jotain unohtui johon miniä voi takertua:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen tullut.
Tee niin tai näin, aina väärinpäin.
Miniä on naimisissa anopin pojan kanssa eikä se velvoita miniää mielistelemään anoppia Tämä kun on aika usein se mätäpaise mikä tulee avioliiton mukana.
Minusta pitäisi tehdä lakiesitys joka vaatisi miestä ottamaan vaimonsa sukunimen, tai sitten nuorelle parille annettaisiin aivan uusi nimi. Ehkä se auttaisi miestäkin irtautumaan siitä äidin nisästä.
Itse kun menin naimisiin, niin anoppi toi päivittäin pojalleen lihapullia ettei ressukka kuole nälkään...joten onneksi minulla on vaan tyttöjä jotka pärjäävät kyllä ilman äitimuorin pöperöitä.
Eipä nyt oikein liittynyt aloitukseen kunhan lämpimikseni prustailin..niitä näitä..
Helpottiko?? Sellaisiahan, me naiset olemme kuin``leijonaemoja``. Valmiita puolustamaan ja puolustautumaan.Mie en itse henk,koht näe omaa Anopia hirviönä.Jos on jotain kitkaa osataan nykysin puhua ettei jää epäselväksi mikään.Joten en tunnistanut itseäni kuvauksestasi.:)
Miniät on mustasukkaisia miehensä äidille, kun tällä joka tapauksessa on tunneside siihen mieheen. Ja se tunneside on ollut olemassa jo ennen miniän kuvioon astumista, ja se tunneside tulee olemaan hamaan kuolemaan asti ja vielä sen jälkeenkin.
Anoppeja haukutaan ihan urakalla, mutta suurin osa anopin ja miniän huonoista väleistä johtuu tästä miniöitten mustasukkaisuudesta, mikä näkyy siinä, että mies ei saisi olla enää tekemisissä äitinsä kanssa juuri ollenkaan sen jälkeen, kun on ensimmäisen rakkaudentunnustuksensa tälle naiselleen lausunut. Naisen mielestä kun sen on merkittävä sitä "napanuoran" katkaisua, nyt HÄN on se ykkösnainen, eikä edes ykkönen, vaan AINOA.
Anopin vika on siinä, että on samaa sukupuolta kuin miniä, ja lisäksi tuo äiti-poika -tunnesuhde, jolle ei yksinkertaisesti voi mitään. Vai pitäisikö maailmanmeno muuttaa siten, että kaikki poikalapset erotetaan äideistään heti syntymän jälkeen ja kasvatetaan vain jossain miesyhteisöissä, joissa ei tällaisia tunnesiteitä keneenkään naiseen pääse syntymään. Sitten voi nainen ilmestyä miehen elämään ihmeellisenä naispuolisena enkelinä ja täyttää tämän kaikki toiveet ja omansa myös. Eikä ole äitiä ensinkään olemassa, hurraa!
En voinut sietää anoppiani.
Halusin näyttää että itse olen tärkein.
Nyt tuntuu huvittavalta.
Kyllä tuossa edellä kerrotussa on taatusti perää.
Ei anopissani mitään suurempaa vikaa ollut, ihan tavllinen ihminen.
Minäkin yritin estää miestäni pitämästä yhteyttä äitiinsä.
Ihanaa kuulla, että tilanne voi joskus muuttua. Kiitos toivposta! Olen odottanut, että joskus "aikuinen nainen voittaa" Koska kuten sanoit. Ollaan monesti ihan tavallisia ihmisä. Miniä vain ei jostain syystä voi sietää. Näin olen kokenut omalla kohdallanikin.
voi olla perääkin.Nuorena tuli vartioitua omaa ``reviiriään``tiukasti.Oli niin mukavaa ``leikkiä kotia``.(Sitä leikkiä kestikin 7v, olin silloin 17v)
Sitä mieltä olen että ,kyllä se oma avopuoliso ja perhe menee aina ykköseksi,niin pitäisi ainakin olla.Unohtamatta kuitenkaan yhteyden pitoa vanhempiinsa.
Nyt kun ikää tullut enemmän ja anoppikin vaihtunu.Asiat on toisin.Nykysin olen äiti ,se pistää vähän miettimään.Saatan tulevaisuudessa itsekkin olla EHKÄ joskus anoppi.
Miun menneisyydessä entinen anoppi oli alkoholisti,joten taatusti voitte kuvitella ei aina ollut helppoa.(oli vähän läheisriippuvainen,äärettömän mustasukkainen,ja kuvitteli itselleen sairauksia esim syöpää mitä ei ollut).Kilpaili kanssani ruan laittajan kyvyistä ja poikansa rakkaudesta.Hän puuttui jokaiseen erimiellisyyteemme ja toivoi etten tule raskaaksi yms...PIIITKÄ lista:(
Siitä kyseisestä syystä osaan arvostaa nykyistä anoppiani,(lapsemme mummia)joka lähentelee jo 70-vuotta.Herttainen ihminen kaikin puolin.Kun en tottunut koskaan että anopin kanssa voi ilman rakkaudesta kilpailemista olla tekemisissä.Aluksi olin hyvin arka ja epäileväinen.Nyt sitten pakkaan tavaroita mökille lähtöä varten.Sinne saapuvat myös Anoppi ja hänen mies ystävänsä.Ajattelin kertoa hänelle et on hyvä anoppi ja mummi meille:)Kaiken kokemani ikävien asioiden jälkeen.En yleistä sillä ihania anoppejakin on olemassa.