Beatlesin ansiokas kultakausi päättyi vuoden 1969 Abbey Roadiin, vaikka postuumisti julkaistu Let It Be sisälsikin vielä yhden ikivihreän sävelmän, Let It Be'n. Sex Pistols tajusi tehtyään yhden vallankumouksellisen rock-levyn, että enempään eivät heidän paukkunsa riittäisi. Joten he lopettivatkin siihen. ABBA kehittyi purkkapopbändistä taiteelliseksi popbändiksi. Levy Visitors oli tämän kehityksen huipentuma, jonka jälkeen ruotsalaisyhtye ei enää jatkanut. Niin ikään Clashille oli selvää, että London Calling ja Sandista pysyisivät heidän kärkiteoksinan, vaikka he kuinka jatkaisivat musiikin tekemistä. Pillit laitettiin pussiin vuonna -85.
Nämä bändit osasivat lopettaa ajoissa. Miksi Beach Boys ja Rollarit eivät osanneet? Beach Boys aloitti surf-musiikilla, muuttui Pet Soundsilla kokeilivaksi ja heidän viimeinen laadukas albuminsa on vuoden 1972 levy nimeltään Surf's Up - jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä surf-musiikin kanssa. Se olisi sulkenut ympyrän täydellisesti! Yhtyeen kehityskaari olisi mahtavasti kiteytynyt kokonaisuudeksi, jos yhtye vain olisi tajunnut lopettaa ollessaan vielä huipulla. Rolling Stonesin viimeinen loistava levy taas on Exile on Main St., joka niin ikään ilmestyi 1972. Sen jälkeen tuli vielä pari hyvää levyä ja yksi klassikkokappale (Angie) - mutta ne olisi voinut julkaista vaikka Mick Jaggerin sooloina. Samoin Beach Boysin vuoden -72 Holland-levyn laadukkaan materiaalin olisi hyvin voinut julkaista jätkien sooloalbumeilla. Bändin uran ei tarvinnut enää jatkua.
Molempien 80-luku oli hirveää sontaa ja vähensi parhaiden vuosien mainetta. Beach Boys saattaa olla maailman paras popbändi ja Rolling Stones saattaa olla maailman paras rock-bändi. Mutta eikö maailman parhaiden bändien pitäisi lopettaa ajoissa, vielä silloin kuin musiikki ja sanoma tuoretta eikä vuosikymmeniä sitten vanhentunutta?
Nämä bändit osasivat lopettaa ajoissa. Miksi Beach Boys ja Rollarit eivät osanneet? Beach Boys aloitti surf-musiikilla, muuttui Pet Soundsilla kokeilivaksi ja heidän viimeinen laadukas albuminsa on vuoden 1972 levy nimeltään Surf's Up - jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä surf-musiikin kanssa. Se olisi sulkenut ympyrän täydellisesti! Yhtyeen kehityskaari olisi mahtavasti kiteytynyt kokonaisuudeksi, jos yhtye vain olisi tajunnut lopettaa ollessaan vielä huipulla. Rolling Stonesin viimeinen loistava levy taas on Exile on Main St., joka niin ikään ilmestyi 1972. Sen jälkeen tuli vielä pari hyvää levyä ja yksi klassikkokappale (Angie) - mutta ne olisi voinut julkaista vaikka Mick Jaggerin sooloina. Samoin Beach Boysin vuoden -72 Holland-levyn laadukkaan materiaalin olisi hyvin voinut julkaista jätkien sooloalbumeilla. Bändin uran ei tarvinnut enää jatkua.
Molempien 80-luku oli hirveää sontaa ja vähensi parhaiden vuosien mainetta. Beach Boys saattaa olla maailman paras popbändi ja Rolling Stones saattaa olla maailman paras rock-bändi. Mutta eikö maailman parhaiden bändien pitäisi lopettaa ajoissa, vielä silloin kuin musiikki ja sanoma tuoretta eikä vuosikymmeniä sitten vanhentunutta?
Vastaukset 41
Vanhimmat
no kun ei ne osaa muuta tehdä ja siitä saa rahaa.
jos kotona makaa niin ei saa rahaa.
jos on koko elämänsä kiertänyt maailmaa ja soitellut eri paikoissa ja asunut kalliimissa hotelleissa ja joka ilta fanit hurraa sulle ja sä sat siitä vielä säkillisen rahaa niin vaikeaa se on jäädä himaan kattoon telkkaria ja täyyteleen ristikoita.
u2n uusin lava: http://360.u2.com/
Kuka kieltää tekemästä roskaa soolouralla, kuten Paul McCartney ynnä muut ovat tehneet? Mutta miksi jatkaa bänditoimintaa enää sen jälkeen, kun peli on pelattu?
peli on pelattu?
nokato kun ei ne osaa lopettaa, siinä se juttu. ihan sama mitä paskaa ne tekee kuhan saa vaan soitta .
kyllähän rollarit on tehhyt upeita biisejä 80-90 ja 2000-luvuilla parempia kuin beatles ikinä.
Jos rokkenrollista keskustellaan niin sir Paul on ollut out of bounds -70-luvun alusta asti. Teki hyvän Bond-biisin "Live And Let Die", mutta siinäpä se. Rollareista Keef jatkaa vaan vaikka moni luuli sen kuolevan jo kyseisellä vuosikymmenellä. Toiset nauttii musikin tekemisestä rennosti ja toisilla se on rima edessä, vai miten sen sanoisin, että jokainen sen ymmärtää. Saahan sitä hakea... Keef on jo sen löytänyt.
muistelen myös että rollarit oli 70-luvun lopulla niin persauki että niiden oli pakko tehdä levyjä ja lähteä kiertueelle että saivat velkansa maksettua pankkitille muutaman miljoonan törsäämis rahaa.
näin muistelen joskus tv stä kuulleenni ihan rollareiden omista suista kerrottuna.
(voin tietty olla väärässäkin)
Jostakin se leipä on tienattava, eikä kaikkien kantti kestä ryhtyä humppamuusikoksi Blackmoren tapaan.
Ja millähän perusteella keskiaikaistyylinen taiteellinen folk rock on humppaa??? Blackmore osoitti Blackmore's Nightin perustamisella sen, että hän oli kykenevä myös muuhun musiikkiin kuin Deep Purplen ja Rainbown hard rockiin/heavy metaliin.
Blackmore on ymmärtänyt ettei sitä tarvitse koko ikäänsä todistella että hän on hän. Siis veivata greatest hits -meiningillä samalla rosoisella soundilla samaa ränttää, nyt mitenkään Purplea väheksymättä. Kun voi tehdä muutakin ja kierrellä soittamassa erilaisillekin yleisöille ja samalla työllistää samalla joukon hyviä muusikoita.
Surf's Up kuuluu niitten parhaisiin levyihin, mitä myöhemmistä ei voi enää sanoa. Joten tässä olisi kannattanut lopettaa. Rolling Stonesilla oli tuon vuoden jälkeen vielä pari hyvää levyä, mutta ennen vuotta 1975 niidenkin olisi kannattanut ymmärtää, missä raja kulkee.
Aikaisemmin kuulin vain radiosta ja katselin kuvia ja ihmettelin, mikä tämä oikein on?
Sitten tuli 81- jättihitti Start me up, jota hoilasi koko maailma. Stones oli kiistatta maailman ukkösbändi tuolloin; jälleen.
Se siitä pelkästä 60-luvusta.
Eikä tuorein levykään kyllä huono ole.
Mitenhän ne Keithin sorminivelet jakselevat tänään?
listaykköseksi yltänyt biisi: Kokomo. Aivan hirveä kappale muuten kyseessä, ja vaikka Start Me Up onkin Rolling Stonesin paras biisi Angien jälkeen, ei sekään mikään klassikko silti ole.
Yhdellä hitillä, hyvällä biisillä tai klassikolla ei vielä perustella vuosikymmenten paikalla polkemista, elikkä Rollareiden uran suurinta virhettä. Beach Boys lopetti uransa 20 vuotta liian myöhään, Rollarit ovat nyt jo 35 vuottaa olleet aivan out.
kummasti vaan vetää stadikat täyteen.
Et viitsisi itse jatkaa kateellisena paikallaan polkemista.
Esimerkiksi80-Emotional rescue oli 13:sta viikkoa Usan lista ykkösenä; maailmanlaajuisesti on jo mahdotonta laskea: Some girls ja siitä hitti Miss you, molemmat, siis ykkösinä -78.
Ja kaikki heidän viralliset studiolevyt ovat olleet top kolmosessa maailmanlaajuisesti.
Kiertueista ei varmaan tarvitse mainitakaan.
Muuten, mitä ihmettä Beas Boysilla on tässä tekemistä?
Vanhalla nostalgialla Rollarit polkevat pyöräänsä, ei todellakaan uusilla laadukkailla kappaleilla.
Kateellinen en suinkaan, pikemminkin ärsyyntynyt kun legendaariset rock-bändit jatkavat uransa jo oltua musiikillisesti takana.
Yksi painovirhe: Surf's Up -levy julkaistiin 1971. Silloin siis Beach Boysin olisi kannattanut lopettaa.
"Muuten, mitä ihmettä Beas Boysilla on tässä tekemistä?"
Tarkoitat kai, että se ei ollut rock-yhtye. Kuuntele enemmän ja tarkemmin.
Valtaosa maailman kaikista bändeistä olisi pitänyt lopettaa soittamisensa parin ensilevynsä jälkeen, kun ei ole enää mitään uutta annettavaa. Ei kun "perinnemusiikkia" soittamaan.
Beach Boys ja Rollarit ovat parempia kuin suurin osa bändeistä, todellisia populaarimusan klassikoita, joten niiden kohdalla se lopettamisen puute ottaa enemmän päähän.
Jos kirjoitetaan samasta eli R.Blackmoresta, tuohan on panettelua. Kuuntelepa tuotantoa ja tule sitten viisastelemaan. Et ole ainakaan kitaristi (oikea), ehkä järjetön tiluttaja.
Riffi on aina riffi, mieti sitä.
Angie ja Start Me Up. Nämäkö ovat rollareiden parhaat biisit? Ei kannata jumittua noin pahasti, koska sekä taakse, että eteenpäin katsottuna löytyy "hiukka" kovempia kipaleita. En tässä ala niitä luettelemaan, mutta jos kerta osaat käyttää nettiä, pitäisi löytyä vaikka ja mitä tiukempaa rokkia. Varsinkin kitarapuolelta löydät varmaan Sulle jotain uutta!Keef rulaa edelleen, koska Wilcon kera siinä on komppaaja, joka vielä säveltää itse.
Näinhän se tosi on, että B.Boys oli poppiorkesteri, toki helvetin hyvä, mutta vertaaminen on lähinnä naurettavaa. Laittakaa jo ne surffilaudat tauolle! Fun-fun-sun-sun-meininki on ihan kivaa joskus, mutta nyt ei oikein huvita. Mieluummin kuuntelen suomalaista The Souls - bändiä tällä hetkellä. Ehkä sitten kesällä on rantapoikien vuoro. Hyvää teille!
"Näinhän se tosi on, että B.Boys oli poppiorkesteri, toki helvetin hyvä, mutta vertaaminen on lähinnä naurettavaa. Laittakaa jo ne surffilaudat tauolle!"
Oletko koskaan kuullut sellaisesta levystä kuin Pet Sounds? Yksi populaarimusiikin merkittävimmistä levyistä, jolla ei ole mitään tekemistä surffin kanssa. Rankattu monesti kaikkien aikojen parhaaksi albumiksi.
Kannattaa oikeasti kuunnella musiikkia. Siis oikeasti. ;)
Siis Angie ja Start Me Up eivät todellakaan ole Rollareita parhaimmillaan ja kukaan ei ole väittänyt!
Kuunteles joskus itse muuta musiikkia kuin rokkia, saat perspektiiviä.
Niin... Satisfaction, Paint It Black ja kourallinen muita biisejä 60-luvun Rolling Stones -tuotannosta edustaa bändiä parhaimmillaan. Angie oli vielä ehkä klassikko ja Start Me Up paras sitten Angien, mutta sitten laskeutui esirippu.
"Start Me Up paras sitten Angien. Satisfaction, Paint It Black ja kourallinen muita biisejä 60-luvun Rolling Stones -tuotannosta edustaa bändiä parhaimmillaan."
Tiesitkös, että ne bändin kuuluisimmat biisit eivät todellakaan ole niitä parhaita? Esim. Satisfaction on pelkkää riffiä alusta loppuun ja on todella köyhä biisi. Rollarit oli 60-luvulla upea yhtye ja olen ylpeä että omistan heidän koko 60- ja 70-luvun tuotantonsa vinyylinä, mutta yhtyeen suurimmat hitit eivät todellisuudessa noude lähellekään bändin parhaimpia kappaleita. Kannattaisi kuunnella muutakin kuin niitä isoimpia hittejä.
Ehdottomasti Stonesien parhaat kappaleet ovat hittejänsä, ei siitä tarvitse keskustellakaan. Satisfaction ja Paint It, Black kiteyttävät rockin viehätystä ja ovat loistavia klassikoita. Aina on himofaneja, joista joku 80-luvun sinkun b-puolen otto on sittenkin sitä rautaisinta kamaa, kun siinä on niin näppärät lyriikat ja hyvä kitarakomppi - mutta sävellyksinä parhaat biisit ovat lähes järjestään myös objektiivisesti yhtyeen parasta materiaalia, ja varsinaisia klassikoita Rollarit kynäili säveltäjinä 60-luvulta ja 70-luvun alkupuolelle.
Jos koitat jotain valtavirtaa vastustaa tyyliin "ei ne kaupalliset hitit mitään laadukasta ole, parhaat kappaleet ovat niitä vähiten tunnettuja albumibiisejä", niin et mielestäni katsele musiikkia musiikin näkökulmasta. Varsinaista underground-musiikkia on kuitenkin klassinen musiikki ja jazz, ne kun eivät ole kaupallista oikeastaan koskaan (no, jazz joskus aniharvoin). Rolling Stonesin koko tuotato on totta kai suunnattu valtavirtaan, joten ne suurimmat hitit voivat vallan mainiosti olla myös RS-musiikin kärkeä biiseinä.
Noin sanoo sellainen joka ei ole muuta kuullut kuin bändin isoimmat hitit, joita radiossa renkutetaan päivä toisensa jälkeen. Suuriksi hiteiksi nousevat useimmiten yhtyeen pop-vetoisimmat ja radio-ystävällisimmät kappaleet, kun taas kokeellisemmat ja taiteellisemmat kappaleet jäävät varjoon aivan suotta.
sillä totta kai olen kuullut Rollareilta paljon musiikkia. Pop- ja rock-musiikissa kertakaikkisesti hitit ja klassikot tuppaavat olemaan parasta matskua. The Rolling Stones oli riffirockbändi, ja Satisfaction ja Paint It, Black tätä genreä erinomaisimmillaan. Mitä Rolling Stones nykyään on, on laiha muisto klassikkoajoistaan.
Kerropa, mitä ne kokeellisemmat ja taiteellisemmat biisit nyt tässä Rolling Stonesin tapauksessa tarkoittavat? Ja millä tavalla joku muu RS:n biisi hakkaa nuo kaksi edellä mainittua Rollari-ikivihreää?
"Kerropa, mitä ne kokeellisemmat ja taiteellisemmat biisit nyt tässä Rolling Stonesin tapauksessa tarkoittavat? Ja millä tavalla joku muu RS:n biisi hakkaa nuo kaksi edellä mainittua Rollari-ikivihreää?"
Kokeellinen oli ehkä väärin sanottu tässä Stonesin tapauksessa, sillä eiväthän Rollarit oikeastaan ikinä olleet millään tavalla progressiivisia. Kuitenkin esim. yhtyeen psykedeelinen materiaali, kuten esim. albumi Their Satanic Majesties Request on huomattavasti näitä pop-hittejä parempaa (Paint it Black kuuluu myös tälle ajalle ja se on hyvä biisi, mutta yliarvostettu).
Stonesin blues rock-kama nousee samalle tasolle, ellei jopa paremmaksi. Onhan se niin, että näissä asioissa kyse on pitkälti mielipideasioista. Itse en ilmeisesti sitten vain kykene pitämään yksinkertaista riffi-Satisfactionia ja muita helppoja lallalaa-kappaleita yhtyeen parhaana tavarana. Arvostan suuresti bändin jätkien sävellystaitoa. Tämä sävellystaito ei vain nouse esille esim. juuri Satisfactionin kaltaisissa helpoissa yksinkertaisissa rallatuksissa, joita lähes jokainen muusikko kykenee säveltämään.
Mikä erottaa Satisfactionin lukemattomista yksinkertaisista rock-biiseistä, miksi JUURI se järjestään rankataan populaarimusiikin lyhyen historian parhaiden kappaleiden joukkoon?
Lähes kaikilla erilaisilla alltime-great-song listoillahan on Satisfaction ainakin jossakin siellä kärjessä. Miksi??!
Biisi on yksinkertaisesti mainiosti koottu: Motown-tyylinen toista ja neljättä iskua korostava rumpukomppi, Richardsin legendaarinen kitarariffi ja Jaggerin agressiivinen laulutyyli muovaavat siitä ajattoman kappaleen. Myös lyriikka oli rajuudessaan täysin provosoiva omana aikanaan.
Yksinkertaisia biisejä voi toki kuka tahansa tehdä, mutta ei sellaisia yksinkertaisia biisejä, joista tulee klassikoita.
Muuten: Rolling Stonesin blues-materiaali ei ole yhtään monimutkaisempaa kuin Satisfaction tai Paint It, Black. Se psykedeelinen kokeilulevy sisältää pikkasen haastavampaa, mutta parhaimmillaanhan Rollarit tuppasi olemaan kun vaan vetivät perusrockia. TSMR-levyn jälkeen he tajusivatkin ottaa blues-tyylinen rockin taas ainoaksi tyylikseen, ja homma toimi vielä viitisen vuotta, kunnes se ikävystyttävä itsensä toistaminen alkoi.
PS- Et juurikaan kertonut liioin nyt syytä, miksi Satisfaction ja Paint It, Black eivät ole Rollaribiisit TOP2, tai ainakin TOP5-matskua. Yksinkertaisuus ei kelpaa oikein syyksi, kun heidän urallensa todella erittäin ominainen bluesrock-tyylilaji oli simppeliä aina, alusta nykypäivään.
se järjestään rankataan populaarimusiikin ly...
no eikä varmasti rankata, kuin rollari fanien omissa päissään.
mitää tollasia rockin rankkinlistoja ei ole olemassakaan kuin rock fanien sairaissa päissä.
rockin hall of fame...hahahaha
Seuraa noita listoja, niin huomaat sen.
Mutta ei mikään listasijoitus tee kappaleesta hyvää. Satisfactionin kohdalla muut asiat tekee. Se vaan kertakaikkisesti on hieno kappale.
Pitäähän se paikkansa, että kyseinen kipale on arvostettu. Syytä en kyllä ymmärrä kun otetaan huomioon kuinka paljon parempaakin materiaalia bändi on vuosien aikana tehnyt kuin tuon kuraisen yksinkertaisen hitin.
"Satisfactionin kohdalla muut asiat tekee. Se vaan kertakaikkisesti on hieno kappale."
Vain jos pitää yksinkertaisesta rock-musiikista.
hohoijaa...
Kuinka usein rock-musiikki om monimutkaista? Ei koskaan. Aivan. Poikkeuksena progressiivinen rock, muttei sekään aina ole mitenkään haastavaa...
Luettele Satisfactionia parempia biisi RS-tuotannossa.
Perustele väitteesi.
Taitaa Jormanaama ja Quantanamo olla näitä tyyppejä, jotka kertakaikkisesti eivät anna itselleen lupaa tykätä hiteistä, ne kun on niin "kaupallisia". Tiedän ihmisen, jonka mielestä Nirvanan Smells Like Teen Spirit on laskelmoitua roskaa, mutta muu Nevermind-albumi hienoa musiikkia. :) Millä tavalla muka SLTS olisi kaupallisempi, ainoastaan se että se oli iso hitti tekee siitä liian "mainstreamia" joillekin teinipojille.
Onhan se kiva ajatella, että on "vaativa musiikinkuuntelija" ja että kuuntelee monimutkaista musiikkia eikä tyydy hitteihin ja kaupalliseen roskaan. Että on tosi kovat kriteerit. Silti kuuntelette molemmat (veikkaan) pelkästään rockmusiikkia ja sen eri tyylilajeja, etkä koskaan ole edes tutustuneet klassiseen musiikkiin ja jazziin, siis OIKEASTI haastavaan musiikkiin. Taitaa mennä Miles Davis ja Wagner vähän yli hilseen teillä... ;D
Olen vinyylikeräilijä ja harrastan ja kuuntelen 60- ja 70-lukujen musiikkia. Pääasiassa psykedeelistä rockia, folk rockia, beatia, blues rockia, progea, heavy metalia, glam rockia, proto-punkia, perus rhytm & bluesia, sekä lisäksi mm. jazzia, fuusiojazzia ja swingiä. Klassinen ei ole ikinä vedonnut minuun Jean Sibeliusta lukuunottamatta. Ainoat klassiset vinyylini ovatkin yksi Sibeliuksen älppäri ja Hooked on Classics kokoelma.
"Kuinka usein rock-musiikki om monimutkaista? Ei koskaan. Aivan. Poikkeuksena progressiivinen rock, muttei sekään aina ole mitenkään haastavaa..."
Jos kehtaat väittää, ettei Jimi Hendrixin kitaransoitto ole teknisesti monimutkaista, olet todellakin väärässä. Proge ei ole monimutkaista aina, mutta populaarimusiikin tyyleistä progressiivinen rock on lähinpänä klassisen musiikin sinfonioita.
"Luettele Satisfactionia parempia biisi RS-tuotannossa."
Ja niitähän löytyy vaikka millä mitalla. Voisin jopa väittää, että jokainen Aftermathin ja Goats Head Soupin välillä tehty Stones-biisi voittaa Satisfactionin. Noiden levyjen kappaleista jokainen olisi ansainnut hitti-biisin statuksen.
"Taitaa Jormanaama ja Quantanamo olla näitä tyyppejä, jotka kertakaikkisesti eivät anna itselleen lupaa tykätä hiteistä, ne kun on niin "kaupallisia". Tiedän ihmisen, jonka mielestä Nirvanan Smells Like Teen Spirit on laskelmoitua roskaa, mutta muu Nevermind-albumi hienoa musiikkia. :) Millä tavalla muka SLTS olisi kaupallisempi, ainoastaan se että se oli iso hitti tekee siitä liian "mainstreamia" joillekin teinipojille."
Minkä sille voi, kun kerran hitit eivät KOSKAAN anna bändistä sitä parasta kuvaa. Vai voitko muka väittää, että esim. The Beatlesin oikeasti parhaat kappaleet ovat niitä lallalaa ja jeejeejee pop-renkutuksia? Tässä ei ole kyse kaupallisuudesta, vaan siitä, että hitit eivät ole yhtyeiden parhaita biisejä.
Nirvanaan en ota kantaa, koska se on paska. Liian angsti-meininkiä koko grunge-skene.
"Onhan se kiva ajatella, että on "vaativa musiikinkuuntelija" ja että kuuntelee monimutkaista musiikkia eikä tyydy hitteihin ja kaupalliseen roskaan. Että on tosi kovat kriteerit. Silti kuuntelette molemmat (veikkaan) pelkästään rockmusiikkia ja sen eri tyylilajeja, etkä koskaan ole edes tutustuneet klassiseen musiikkiin ja jazziin, siis OIKEASTI haastavaan musiikkiin. Taitaa mennä Miles Davis ja Wagner vähän yli hilseen teillä... ;D"
Kuuntelen perus jazzia, free jazzia sekä fuusiojazzia kuten jo edellä mainitsin. En toki niin paljon kuin rock-musiikkia. Levyhyllystä löytyy mm. Lester Youngin, John Coltranen, Jaco Pastoriuksen ja Zappan ym. älppäreitä. Voisin veikata, että kuuntelen ainakin jazzin tyylilajeja enemmän kuin sinä hittien orja. Klassista en kuuntele paljoakaan kuten jo aiemmin sanoin.
Lyön hattuni vetoa, että kuuntelen jazzia ainakin yhtä paljon kuin sinä. ;)
Jimi Hendrixin musiikki on teknisesti kitaralle monimutkaisesta, toki. Sävellykset eivät kuitenkaan kovinkaan kompekseja ole, mutta en lähde kiistäämään sitä faktaa, että Hendrix oli todellakin huippu muusikko, kitaristi ja säveltäjä.
Jos kaikki Aftermath - Goats Head Soup aikavälin Rollaribiisit ovat hittikamaa, niin miksei ne kaikki sitten ole Satisfactionin kaltaisia klassikoita? Tai Paint It, Blackin ja Let's Spend the Night Togetherin kokoisia hittejä?
Hitit ovat usein parhaita biisejä esittäjillään. Toki sinne epäilemättä mahtuu myös kappaleita, jotka eivät ole hittejä, mutta luulenpa kuitenkin että enimmäkseen niitä hittisävellyksiä. Ja Beatlesin tapauksessa ehdottomasti esim. Help! ja She Loves You kuuluvat parhaimpiin esityksiin musiikillisesti. Vaikka ovatkin yeah yeah yeah -osastoa.
Klassista kannattaa kuule kuunnella, aukeaa vähän perspektiivisiä näkemyksiä ja pää virkistyy.
"Jos kaikki Aftermath - Goats Head Soup aikavälin Rollaribiisit ovat hittikamaa, niin miksei ne kaikki sitten ole Satisfactionin kaltaisia klassikoita? Tai Paint It, Blackin ja Let's Spend the Night Togetherin kokoisia hittejä?"
Koska hiteiksi useimmiten nousevat lallallaa ja jeejeejee renkutukset. Yleensä hittibiiseissä on myös helppo päähän jäävä kertosäe. Vaikeammin omaksuttavat ja muistettavat ja vähemmän pop-tyyliset kappaleet harvemmin radiohiteiksi nousevat.
"Hitit ovat usein parhaita biisejä esittäjillään. Toki sinne epäilemättä mahtuu myös kappaleita, jotka eivät ole hittejä, mutta luulenpa kuitenkin että enimmäkseen niitä hittisävellyksiä. Ja Beatlesin tapauksessa ehdottomasti esim. Help! ja She Loves You kuuluvat parhaimpiin esityksiin musiikillisesti. Vaikka ovatkin yeah yeah yeah -osastoa."
The Beatlesin tuotannossa tuo myöhäisempi vaihe Revolverista eteenpäin on aina iskenyt minuun enemmän. Esim. White Album sisältää aivan törkeän paljon biisejä, jotka hakkaavat nuo Beatlesin alkuaikojen jeejeejee-rentukset täysin. Helppoja hittejä sieltäkin löytyy kyllä esim. Ob-la-di, ob-la-da ja While my guitar gently weeps, jotka ovat loistavia kappaleita. Hiteissä ei ole mitään vikaa, jos ne todellakin ovat loistavia kappaleita. Harmi vaan, että yleensä hittibiisien takia moni jättää bändin muun vähemmän tunnetumman tuotannon huomiotta, vaikka se todellisuudessa olisikin parempaa. Helppo ja päähän jäävä kertosäe ei tarkoita loistavaa biisiä.
Ja tuosta klassisesta vielä sen verran että onhan minulla tietysti myös Beatlesin Yellow Submarine, jossa B-puoli on klassista musiikkia. Ei tosin mitään kovinkaan kummoista tavaraa.
"Koska hiteiksi useimmiten nousevat lallallaa ja jeejeejee renkutukset. Yleensä hittibiiseissä on myös helppo päähän jäävä kertosäe. Vaikeammin omaksuttavat ja muistettavat ja vähemmän pop-tyyliset kappaleet harvemmin radiohiteiksi nousevat."
Mutta kun johan se aiemmin tuolla keskustelussa yhdessä todettiin, että Rolling Stonesilla ei ole monimutkaisempia biisejä. Ne teki takuuvarmaa perusrokkia - täten se oli yksinkertaista ja simppeliä. Melkein JOKAISESSA Rolling Stonesin biisissä on helppo kertosäe. Paint It, Black, Satisfaction, Brown Sugar ja muut yhtyeen klassikot ovat muihin Rolling Stonesin biiseihin verraten ihan omaa luokkaansa. Sen osoittaa se fakta, että ihmiset muistavat nuo klassikot vielä 40 vuoden päästä. TusinaLP-biisejä, joita RollariLP:illä oli valitettavan paljon, ei muisteta ollenkaan. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat jotenkin vaativampia tai haastavampia - ne ovat muodoltaan yhtä helppoja biisejä, mutta heikompia.
Ei kappaleet sattumalta nouse klassikoiksi. Jos et pysty esittelemään Rollareiden levykatalogista selvästi Satisfactionia vaikeampia ja kompleksisempia biisejä, joudun kysymään taas saman kysymyksen:
Miksi 150:stä yhtä vaativasta kappaleesta tietty kourallinen nousee klassikoiksi? Eikö se tarkoita, että ne ovat vain parempia kappaleita?
"Harmi vaan, että yleensä hittibiisien takia moni jättää bändin muun vähemmän tunnetumman tuotannon huomiotta, vaikka se todellisuudessa olisikin parempaa."
Todellisuudessa? Selvästi sinulta puuttuu paljonkin tietoa näistä asioista, mm. se että nimensä mukaisesti "makuasiat" ovat subjektiivisia, liittyen ihmisen (tässä kontekstissa musiikki-) makuun.
Ja sitten vielä loppuhuipennuksena: Yellow Submarinen kakkospuoli muka klassista musiikkia? Huhhuh mikä väite! Toivottavasti vitsailet! ;)
"Ja sitten vielä loppuhuipennuksena: Yellow Submarinen kakkospuoli muka klassista musiikkia? Huhhuh mikä väite! Toivottavasti vitsailet! ;)"
En vitsaile. Vaikka modernia klassista onkin, niin klassista musiikkia sekin on. George Martinin orkesterin experimentaalista musiikkiahan tuo kakkospuoli on.
"TusinaLP-biisejä, joita RollariLP:illä oli valitettavan paljon, ei muisteta ollenkaan."
Kyllä ne muistavat, jotka ovat yhtyeen musiikkiin (muihinkin kuin suurimpiin hitteihin) todella paneutuneet ja jotka ovat yhtyeen faneja olleet monien vuosien ajan. En voi kutsua itseäni Stonesin faniksi vaikka heidän levyjään keräänkin, mutta jos joku minulta kysyy Rollarisuosituksia, että mitä kannattaisi heiltä kuunnella, en todellakaan ala luettelemaan Satisfactionin kaltaisia puhkisoitettuja hittejä. Suosittelisin kuuntelemaan esim. She's a Rainbow tai Jigsaw Puzzle, koska mm. nuo kappaleet antavat bändistä paljon paremman kuvan kuin perus pop/rock -rallit.
"Todellisuudessa? Selvästi sinulta puuttuu paljonkin tietoa näistä asioista, mm. se että nimensä mukaisesti "makuasiat" ovat subjektiivisia, liittyen ihmisen (tässä kontekstissa musiikki-) makuun."
Ja tottakai kyse on mielipideasioista. Tuolla "todellisuudessa" tarkoitin sitä, että jos he kuuntelisivat muitakin kuin näitä isoimpia hittejä, löytäisivät he aivan 100% varmuudella tuntemattomammastakin kamasta loistavaa kuunneltavaa. Melko varmasti jopa hittejä parempaa.
joka vaikuttaa. Mutta miksi Satisfactionista on tullut niin puhkisoitettu klassikko? Sille on syynsä.
No, onhan joku She's a Rainbow yksi Rolling Stonesin parhaista kappaleista, olet oikeassa.
Niin, siis todellakaan ei kyllä ole Yellow Submarinin b-puoli klassista musiikkia! Ne on poprock-instrumentaaleja, ja köykäisiä ne kakkospuolen biisit. Tuottajan tuotoksia. On muuten TODELLA hämmästyttävää, että joku sanoo tuntevansa klassista musiikkia - ja sitten kertoo sanoo, että "tosiaan, minulla on mm. se Beatlesin klassisen musiikin levy" :D
"On muuten TODELLA hämmästyttävää, että joku sanoo tuntevansa klassista musiikkia - ja sitten kertoo sanoo, että "tosiaan, minulla on mm. se Beatlesin klassisen musiikin levy" :D"
En missään vaiheessa ole tietääkseni sanonut tuntevani klassista musiikkia mitenkään hyvin. Sanoin aiemmin että omistan itsekin vain pari levyä klassista eikä se iske minuun kovinkaan kummoisesti. Mutta B-puoli Yellow Submarinesta on George Martinin orkesterin musiikkia, tyyliltään modern classicalia. Pop-biisejä esitettynä modernille klassiselle musiikille tyypillisesti. Periaatteessa ei siis ole klassista, vaan modernin klassisen tyylillä soitettuja pop-biisejä.
Mättö tunteella a`la Stones.