Tärkeintä on se että, on sitoutunut toiseen ihmiseen ja rakastaa aidosti. On itsekästä vaatia fyysistä uskollisuutta. Itse pitäisin pahempana asiana sitä että mieheni rakastuisi johonkin toiseen, kun sitä että kerran kiksuttaa jotakin hetken huumassa. Näitä hairahduksia on sattunut mulle ja hänelle, mutta aina vaan vuodesta toiseen ollaan yhdessä. Rakkaus ja ystävyys on se voima joka kantaa suhdetta. Seksielämä jopa saa vähän piristystä, kun välillä maistetaan ruohoa toiselta puolelta.Uskottomuus ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, mutta jos niin käy ei se "venettä" kaadakkaan.
fyysinen uskollisuus ei ole tärkeää.
N vm 45
152460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Totta, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä. Ei yhteinen elämä saa hetken hairahduksen takia olla vaakalaudella.
Sitä voi sitten miettiä, mikä siihen hetken hairahdukseen johtaa. Kaikki eivät sitä ymmärrä, että yhteinen elämä voi olla sitten vaakalaudalla. Avainsanoja ainakin vastuuntunto ja kyky asettua toisen asemaan.
mutta en pidä pahana edes pientä "hullaantumista". Minä ja vaimoni elämme avoimessa parisuhteessa missä molemmilla on oma sivusuhteemme. Ei se ole minulta pois, jos vaimo välillä tuntee rakastuvansa toiseen. Sitoutumisemme toisiimme on niin vahva, että emme tunne pienten hullaantumisien vaikuttavan parisuhteeseemme negatiivisesti.
kyllä kai sitä vähän hulaantuu tai ihastuu välillä noihin "hyppyihin" ,mutta meillä on se periaate että suhteen keskelle ei tuoda ketään eikä niistä puhuta sen kummemmin. Tiedossa on kuitenkin että molemmilla on ollut ja on vielläkin välillä syrjähyppyjä, eikä ne maailmaa kaada mitenkään.
Kiinnosti tuo että teillä on "sivusuhteet". Mites se aika jakautuu?? joskus kun on tiukkaa jo yhden suhteen kanssa, että miten se arkiaika saadaan riittämään. Yleensä nämä meidän syrjähypyt ovat olleet lomilla tai konferenseissa tai muutenkin huvittelu tilanteissa.
luettavaa. Minun puolisoni oli uskoton ja rakastunut ja vaikka kaikkeni yritin 10 kk anomalla, raivolla ja mitä kaikkea keksinkin, niin ero siitä tuli. Koen, ettei se mua mitenkään hyödyttänyt olla uskollinen 14 v ja niinpä aion jatkaa sinkkuna ja omilla pelisäännöillä. En edes oleta, että kukaan mies minun kanssa kovin pitkään haluaa olla ja niinpä pidän pystyssä erilaisia säpinöitä miesten kanssa. Tämän teen siksi, etten vaan ikinä enää rakastuisi yli 40- vuotiaana (hullaantua kylläkin). Kaikki miehet, joihin olen ollut rakastunut ovat minut jättäneet. Joten ei sitä enää ja turha moralismi romukoppaan.
Rakkaushan on tunteista vihan lisäksi vahvin, ja rakkaudella ei taas ole mitään tekemistä järjen kanssa. Eli jos on "sivusuhde" joka jatkuu pidempään, vaarana on rakastuminen jos tässä kohteessa on sitä jotakin, ja naisilla herkemmin. Silloin ei ole enää mitään väliä sillä kuinka vahva sitoutuminen teillä toisiinne on, se on menoa silloin ja sen riskinhän te otatte tietoisesti, huolimatta siitä vahvasta sitoutumisesta.
Ja silloin kärsii kaikki.
Vaimoni onkin rakastunut. Minäkin pikkusen. Ei se silti ole uhannut suhdettamme.
Meillä molemmilla on oma sivusuhteemme, vakituinen sellainen. Vietämme öitä tai jopa vkonloppuja oman kultamme kanssa, niin että puoliso tietää asiasta jo etukäteen.
Emme harrasta yhdenyön suhteita tms.
Voi apua!
"Vaimoni onkin rakastunut. Minäkin pikkusen. Ei se silti ole uhannut suhdettamme."
Jos hommat etenee rakastumisen saralla, niin kyllähän se alkaa sitten uhkaamaan teidänkin suhdetta, siitä vahvasta sitoumuksesta huolimatta.
Helvetin typerää jauhantaa.Kukaan ei halua olla petetty!Ja mitä perkelettä opetatte lapsillenne moraalista,sitoutumisesta jne??
Olen pettänyt,mut silti pidän puheitanne paskan jauhamisena!
mutta jos erehdys sattuu ei se suhdeta välttämättä kaada. Puolin ja toisin suvaitsevuutta, oli se paskanajauhantaa tai ei!
Antaa anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä se on rakastamisen taito.
Onhan täältä luettu joskus, että rakastuttu on "petikaveriin" ja tämä pääsuhde on muuttunut hyödyttömäksi. Onhahan niin käynnyt että pettäminen on jatkunut sitten ex:än, kanssa joten elämää kaikki..
Lapselleni olen sanonut että sydän tietää miloin tekee oikein tai väärin ja että ne väärätkin valinnat on elämää ja että sen jälkenkin on elämää vaikka voi vaikealta ensin tuntua.
meille ei varman olisi käynnyt ihan noin avoin pettäminen.
Meillä taas melkein kaikki(muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) on olleet yhdenyön/tunnin parin juttuja.
No, ainakin lapsenvahti löytyy.,.toinen on kultansa kanssa ja toinen hoitaa lapsia. Kukin Tyylillään.
Itse kyllä sanon että meillä olisi ero tullut jos noin avointa olis ollut nuo jutut.
Mä oon aivan sanaton luettuani noita teidän juttuja!
Mutta tämän aion nyt kumminkin sanoa. Onneksi teikäläiset osuu samoihin porukoihin. Voi sitä raukkaa jonka sydän joutuu noin tunteettomien ja vääristyneiden ihmisten raiskaamaksi.
Yksikin höpisi jotain kummaa sitoutumisesta ja samalla hengenvedolla mainitsi sivusuhteesta. Eikö se ole sitoutumista ja rakastamista kun pystyy pitämään housut jalassa ja tunteet kurissa vaikka kuinka olisi tilaisuuksia. Mä en todellakaan voi ymmärtää semmoista sitoutumista suhteeseen jossa säädetään jonkun muun kanssa.
Erehtymisiä ja vahinkoja, kuten te niitä nimitätte, eikäy jos todella välittää ihmisestä jonka kanssa on hyntyyt yhteen lyönyt. Ihmisen ja eläimen juuri erottaa se että ihmisellä on järki joka on viettejä voimakkaampi. Se ohjailee ja vie meidät oikeean. Ei seillä sydämessä niitä vastauksia näihin juttuihin ole. Antakaa sen sydämen keskittyä rakastamaan sitä yhtä ja ainoaa ihmistä.
Ja masokistit, jotka nauttivat muiden ja itsensä satuttamisesta, yrittäkää muistaa etrtä kaikkia ei miellytä ajatus omasta rakkaasta, omasta maailmannavasta, jonkun muun ihoa vasten!!!!!!!!!!!! Se on oksettava ajatus!!
siihen että hyppääkö sänkyyn jonkun muun kanssa. Aina ei ihminenkään pysty hillitsemään himojaan. Syrjähyåyn tehtyään palaa taas toisen luo ja mikään ei ole muuttunut.