Veisitkö muita, vaikka pahimpia vihamiehiäsi, mukanasi? Kommentoikaa nyt ajankohtaista aihetta.
Jos tekisit itsarin
............
6471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en oo nii vitun itsekäs sentäs
koska lääkkeiden ansiosta elämä on ihan siedettävää. Muutaman vuoden sisällä todellisuus kuitenkin iskee kasvoille ja alkaa väistämättä vituttaa kun ei ole työtä, ystäviä, koulutusta, rahaa, tyttöystävää. Silloin kyllä voi eräs huorakin päästä samalla hengestään.
ollu osallinen tähän minkä takia halut tän 'huoran' tappaa?
jos petti sua ni ei se ookku ihmine. ihminen on heikko.
mitä sä sil saavutat?
miten keneenkään voi olla noin syvälle iskostunut viha?
En tosiaan. Tuo päätös olisi minun henkilökohtainen asia... mutta toisten hengen riistäminen siinä samalla on niin itsekästä ja väärin. itsemurha on myös itsekäs päätös. En soisi sitä tuskaa lähimmäisille mitä lähimmäisen itsemurha aiheuttaa.Sanon tämän oman kokemuksen syvällä rinta äänellä.. Itsemurha ei ole ratkaisu vaan se on ongelman pakenemista ja tuskan siirtämistä rakkaimmilleen. Rohkeutta ei ole itsemurhan yritys/teko.. (toki se kanttia vaatii)mutta paljon enemmän rohkeutta vaatii selvittää asiat. Mun mielestä nämä koulu ammuskelu jutut on niin järjettömän itsekkäitä tekoja.
En siksi, että se olisi itsekästä tai väärin, vaan koska sekä oma että muiden ihmisten elämä, kuolema, suru tai ilo olisivat täysin yhdentekeviä sitten kun minua ei enää ole. Miksi siis näkisin ylimääräistä vaivaa jonkin täysin turhan asian eteen?
Ja itsemurhahan ei tosiaan ole varsinaisesti mikään ratkaisu elämän ongelmiin, vaan jyrkkä kieltäytyminen elämästä itsestään.
Bonusaforismi: Kuolemaansa ei kukaan jää katumaan.
En, en ja en. En missään tapauksessa. Omasta elämästäni minulla on
oikeus päättää, mutta ei muiden.
Jos minä tappaisin muita ihmisiä, alentuisin tuhansia kertoja alemmas
kuin yksikään kiusaaja tai nöyryyttäjä. Osoittaisin vain sen, että olisin
kuvottava sairas hirviö, enkä mitään muuta. En ole sellainen.
Jos minä tappaisin "vihamiehiä", minun kokemani kiusaamiset ym.
olisivat vain yksi hyttysen pieru sen hirveyden rinnalla mitä
minä olisin tehnyt muille. Millaisena minut sen jälkeen muistettaisiin?
Ei todellakaan minään sankarina tai kovana jätkänä, vaan hirviönä,
jonka haudalle saa sylkeä. Mitä pirun hienoa siinä muka olisi jos
joku mielenvikainen sekopää pitäisi minua sankarinaan?
En minä halua edes ajatella mitään niin kuvottavan sairasta.
Yksikään koulusurmaaja ei saa minulta mitään sympatiaa. Ei mitään.
En edes harkitsisi itseni tappamista, vaikka onkin joskus kokenut
olevansa pohjalla. En voisi aiheuttaa niin paljon surua vanhemmilleni ja
ystävilleni. Ajatus siitä että vielä samalla tappaisin jonkun on
täysin absurdi.