selviytymisopas

Nyt helpotti kummasti,ei vaan huumoria.Valitettavasti niin totta entisessä elämässä.Nykyinen anoppi onkin sitten eri laatua kaiketi uhanalainen harvinaisuu:)

Kun on poika menossa naimisiin, niin saa olla kiitollinen, että tällaisia ohjeita löytyy netistä.

Kuinka ylentävää onkaan ruveta anopiksi.

Yksi tuolla veti herneet nenään, ku ei anoppi sattunut olemaan paikalla, vaikka miniäehdokas oli kutsumatta tullut tutustumaaan.

Sekin hyvä alku yhteiselle tulevalle sukulaisuudelle.

Anopin tulee luopua kaikista paheistaan, ja ne on tietysti ensin tiedusteltava tulevalta miniältä, sillä mikä käy yhdelle, ei käy toiselle. Asiasta tulee neuvotella.

Ennen sanottiin, että lapsi saa näkyä, mutta ei kuulua. Nyt ohje on siirretty koskemaan anoppia. Hän voisi olla esim. pahvia.

- En minä ole aina samaa mieltä anopin kanssa
- Tottakai kehun ruokiansa ja leipomuksiansa,ne on HYVIÄ
- En osaa olla hiljaa kovinkaan usein,päätä nyökyttelen jos niskat on jumissa
- Tietenkin keitän kahvit anopille,ei tarvi olla edes nöyrä.
Ihan mielelläni keitän
- No päivittäin en patista miestäni mutta kyllä joskus sanon että voisi jossain vähän avittaa.
Autan ittekkin kun joskus harvoin apua tarvii
- Ööh,joskus tulee anopille motkotettua poikaansa...ikävä kyllä.
Kasvatuksesta en ole puhunut mitään
- Voihan kökkö,minä kun en osaa salata ärtymystäni kovinkaan hyvin
- Eipä ole ollut tarvetta jököttää nurkassa hiljaa,tyhmäähän se on
- Jaa,pitää kait sanoa anopille että menee kaapeilleni
- Tietenkin aikoinani saatoin jotain lasten hoidosta kysyäkkin,kasvatuksesta en

Tullaan toimeen mainiosti.
Aivan kuin normaalit ihmiset konsanaan.
Ei minun tarvi anoppia inhota sen takia että on mieheni äiti.

Joka tuntuu olevan yleistä.

Miestä ei saa patistaa tekemään m i t ä ä n, varsinkaan auttamaan äitiään. Miehen ei tarvitse tehdä mitään, sitä varten on miniä!

- anna anopin sisustaa kotiasi kantamalla sinne koriste-esineitä..sehän on vaan kohteliasta laittaa lahjat esille

- anna anopin myös stailata itsesi!!!


Itse olen oppinut omalta äidiltäni ettei koskaan pidä antaa lahjaksi mitään, mitä lahjan saaja on pakotettu laittamaan kotonaan esille tai vetämään päällensä. Eli ei sisiustuskamaa eikä vaatteita...näin oma äitini on minua hyvätapaisuudesta ja toisten huomioonottamisesta opettanut. Kuin myös sen omaksi vahingokseni, että lahjasta on aina kiitettävä


Olenkin kiittänyt nihkeästi kun anoppi kantaa meille verhoja ja liinoja ja perään ykskantaan toteaa kuinka tää kävis siihen ja nää voisit laittaa tuonne.

Lisäksi saan joka synttärinä lahjaksi samantyylisiä huiveja ja hanskoja mitä anoppi käyttää..siis mitä itseäni 25 vuotta vanhempi rouva käyttää???

Näin meillä:

- jos olen samaa mieltä anopin kanssa, saatan sen sanoa tai olla hiljaa. Jos olen eri mieltä, jätän yleensä sanomatta, koska anopilla on oikeus mielipiteeseensä siinä kuin minullakin, muttei minun tarvitse aina saada viimeistä sanaa.
- Yritän periaatteessa kehua hänen sapuskoitaan, koska jokainen tykkää saada positiivista palautetta - minä miniäkin. Jos jostain sapuskasta en tykkää, otan sitä vähemmän tai en lainkaan.
- Juttelen anopin kanssa niistä aiheista, joista yhteistä juttua löytyy. Monesti olen hiljaa, koska olen kuuntelevaa lajia muutenkin.
- Keitän kahvit silloin, kun olemme anopin ja apen kylään kutsuneet, tai sitten mieheni keittää, kumpi sattuu olemaan joutilaampi. Kutsumatta appivanhemmat eivät tule koskaan.
- Joskus joudun patistamaan miestä auttamaan vanhempiaan sellaisissa duuneissa, joissa ikäihmisiä on hyvä autella. Samalla tavalla auttelemme mieheni anoppia.
- Kasvatusasioista meillä ei anopin kanssa puhuta, mutten näe mitään syytä motkottaa anopille pojastaan. Hyvän miehen olen valinnut ja saanut, ja jos on jotain poikkipuolista, hoidamme siitä puhumisen miehen kanssa ilman anoppia.
- Ei tulisi mieleenikään korottaa ääntäni, koska riitelemisellä ei saa mitään aikaan. Ärtymyksenikin voin käsitellä paljon paremmin puhisemalla yksin vaikka metsälenkillä.
- Saatan kyllä joskus nököttää nurkassa hiljaa, olen tosiaan kuuntelijasorttia.
- Anoppi ei koskaan yritä tunkea nokkaansa kaappeihini, mutta jos yrittäisi, niin saattaisin sanoa "en ole nyt ehtinyt siivota, ei sinne kannata kurkata, ettei kaikki tule niskaan" (olen rohkea nykynainen, joka saa suunsa auki silloin, kun on tarvis).
- Lapsenhoitoneuvoja voisin kysyä siinä kuin omalta äidiltäni, mutta aika pitkälle luotan omaan ajatteluuni.

Aika monta kohtaa meni toisin kuin ohjeissasi. Mutta hyvin on pärjätty silti - johtuneeko siitä, että olemme yksilöitä sekä anoppi että minä enkä elä kuin olisimme jonkin "anoppi/miniä" -lajityypin edustajia.

Kahvi kohta meni väärin. Anna anopin keittää kahvit koska muistathan että sinä et osaa. Sitten niin kasvatuskehuista sen verran että kun kehut anopin kasvatusta niin se luulee että se oikeuttaa hänet kasvattamaan myös teidän lapset . )