Ensin luulee, että menkööt vanha, olkoot, haistakoot mitä ehtii. Sitten painaa menemään, menee hyvin ja mikäs siinä. Sit se samperin eksän nyksä vetää vastaan jossain julkisella paikalla väärään aikaa, yllättää täysin sut keskeltä sun elämääsi, kehtaakin sotkea sun ajatukset. Ja kaikki voimat valuu jaloista lattialle ja se tallaa ne siihen ohikulkeissa. Ja ne haihtuu atomeina ilmaan. Ja siihen jää vaan täriseen, itku kurkussa. Silmissä karvastelee ja happi loppuu ja sä koitat olla kuin ei mitään. Kävelet pois, kunnes huomaat, että oot jossain ihan missä ei pitäisi. Tuijottaa ei mitään, kunnes meinaa aiheuttaa kolarin. Ja elämä on pirstaleina taas. Ja tajuaa, että oikeesti on niin rikkipoikkihajallakatkirevennyt, että olisi sama kuolla.
rikkihajallakatkipoikki
palasina
4970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
muu kuin, että älä vertaile itseäsi nyksään. Olet hyvä tyyppi, mutta vertaileminen vie energiaa.
kun ei edes vertaa. Kun ehtii järkyttyä niin perinpohjaisesti, ennenkuin järjellä tajuaa mitään. Se ei ole säikähtämistä vaan järkyttymistä.. Ja että saa nieltyä sen möykyn ja ne kyyneleet mille ei ole edes sanoja.
En tunne häntä yhtään enkä halua koskaan tietääkään yhtään mitään, en milloinkaan. Silti odottamattomasti kun sattui, tuntui, että maa vajoaa jalkojen alta.
Sellaista vapisemista se on kaikilla.Tunteille ei
aina voi mitään.Yksi lohtu jos se nyt on lohtu on
että ensimmäinen kerta on pahin.Mitä tehdä?Huoh...
ja elämä jatkuu.Ei auta koota itsensä ja toivoa et
ois seuraavalla kerralla "jäässä"
ajatellut tehdä/tehnyt jo tästä räpin. Ainakin mun mielestä sopis.