Olen seurustellut vuoden...tai seurustelin...en tiedä siis onko suhde ohi vai ei. Raastavinta tässä kaikessa onkin epätietoisuus. Poikaystäväni halusi muutama viikko sitten pistää suhteen katkolle. Kertoi että halusi tilaa ja aikaa miettiä asioita. Olin todella surullinen kuullessani asiasta...aluksi itkin lähes yötä päivää...vieläkin itken päivittäin. Olen yrittänyt kysyä useaan otteeseen missä mennään ja mitä hän tuntee,mutta lähes tuloksetta. Minä en muka ole oma itseni (tai se, joka olin kun tapasimme), minä kuulemma ahdistan häntä. En ymmärrä mistä se voi johtua, sillä vain muutamaa päivää ennen kuin hän kertoi haluavansa taukoa, oli hän sanonut rakastavansa minua. Tiedän että hän ei sanoisi sitä, jos ei tarkoittaisi.
Useaan kertaan poikaystäväni (tai exäni) on sanonut, että minun ei kannata jäädä odottamaan häntä loppuiäkseni, etten saisi pilata sillä elämääni. Miten ihmeessä voisin jatkaa elämistä kun lopullista pistettä suhteelle ei ole tehty? Rakastan häntä mielettömästi. Kamalinta on, että ajattelnpa mitä tahansa arkipäivästäkin asiaa, hän liittyy siihen jollain tavalla ja tuo kyyneleet silmiin. Kaikki oli ennen niin hyvin, tekisin mitä vaan että asiat voisivat olla niin kuin ennenkin, mutta onko hän odottamisen arvoinen?Palaavatko hänen tunteensa ikinä ennalleen?Mikä helpottaa tätä tuskaa?
Useaan kertaan poikaystäväni (tai exäni) on sanonut, että minun ei kannata jäädä odottamaan häntä loppuiäkseni, etten saisi pilata sillä elämääni. Miten ihmeessä voisin jatkaa elämistä kun lopullista pistettä suhteelle ei ole tehty? Rakastan häntä mielettömästi. Kamalinta on, että ajattelnpa mitä tahansa arkipäivästäkin asiaa, hän liittyy siihen jollain tavalla ja tuo kyyneleet silmiin. Kaikki oli ennen niin hyvin, tekisin mitä vaan että asiat voisivat olla niin kuin ennenkin, mutta onko hän odottamisen arvoinen?Palaavatko hänen tunteensa ikinä ennalleen?Mikä helpottaa tätä tuskaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaverisi on löytänyt jonkun toisen,mutta hänellä ei ole selkärankaa sanoa sitä sinulle suoraan.
olemme kyllä puhunet siitäkin asiasta...en usko että kyseessä on toinen nainen. Olen myös kysynyt asiaa yhteisiltä luottokavereiltamme enkä usko että he valehtelevat minulle. Jokin kyllä silti mättää...hän kuulemma haluaa yksinkertaisesti aikaa kavereilleen ja itselleen, mutta ei selvästi kuitenkaan halua päästää täysin irti minustakaan...outoa?
koeta työntää hänet mielestäsi ja jatkaa elämääsi.
Jos hänen tunteensa kuumenevat uudelleen niin voit ajatella asiaa uudestaan.
Miehen on helppo olla vapaa ja omistaa aikaa itselleen ja kavereilleen,kun tietää voivansa tulla takaisin milloin huvittaa.
Et voi kuitenkaan omistaa loppuelämääsi hänen päätöksensä odottamiseen,vaan sinun on jatkettava elämääsi.
Ero sattu aina,mutta tuska menee ohi ajan myötä.
Edessä odottaa uusi rakastuminen ja sitä nopeammin mitä pikemmin saat itsesi taas "jaloillesi".
kannattanee jatkaa vain hetken. Kuulostaa kovin, että mies on ajatellut eroa jo pitempään, mutta ei osaa sitä sanoa suoraan - haluaa jatkaa kaverina. Uusien tuttavuuksien luonti häivyttää edellisten kaipuuta.
...ettet pidä mitään yhteyttä häneen muutamaan kuukauteen. Kivetät tuntees ja keksit jotain muuta ajankulua kuin suremisen. Kyllä se routa porsaan kotiin ajaa, ennemmin tai myöhemmin...
Usko vaan poika kaveriasi jos se sanoo et sitä ei kannata oottaa.Kyllä se löytyy se oikea. Mut jos vaan väkisin roikut tossa niin sekin voi mennä ohi.Elämä on elämistä varten ja varmaan poikakaverisi jossakin vaiheessa katuu tekosiaan mut ku kerran lähtee niin vielä helpommin toisen kerran.
Ikäviä nuo sydänsurut, olen itse ollut hieman samanlaisessa tilanteessa. Kuulostaa siltä että ainakin nyt homma on totaalisesti ohi, eihän sitä ikinä tiedä mitä käy tulevaisuudessa, mutta sitä odotellessa ei kannata todellakaan laittaa omaa elämäänsä "pause"lle. Tietty sinun on ensin surtava niin kauan kuin surettaa, en usko että asiaa nopeuttaa se että "kivetät tunteesi", joskus se suru sitten sieltä tulee esiin kuitenkin. Parempi käsitellä asia nyt kerralla loppuun. Anna sen surun ja ikävän tulla vaan, niin sitten jonain päivänä huomaat että helpottaa. Ja sitten voit aloittaa uuden iloisen elämän, ehkä jonkun toisen miehen kanssa, ehkä tuon miehen kanssa, ehkä sinkkuna. Älä jää miksikään "varanaiseksi" odottelemaan josko herra suvaitsisi palata seuraasi. Älä silti ylpistykään, äläkä katkeroidu, vaan yritä pidää mielesi avoinna kaikille lopputuloksille. Muista pitää hauskaa ja nauttia ystävien ja perheen seurasta. Tutustu ihmisiin, harrasta, tee semmoisia juttuja mitä oikeasti haluat tehdä. Paras tapa löytää uusi rakkaus on se että sinulla on hyvä mieli, etkä muistele mitään pahalla.
Se että tuo kundi kertoi rakastavansa sinua juuri ennen loppua, on kuulemma aika yleinen ilmiö. Hänkin oli varmasti jollain lailla epätoivoinen siitä että tunteet ovat sammumassa, ja yritti ikäänkuin saada niitä tulemaan takaisin todistelemalla oikein ääneen että kaikkihan on hyvin. Mutta eivät ne kyllä valitettavasti sillä lailla palaa. Jos liekki sammuu, niin sitä ei saa väkisin uudelleen syttymään, vaikka kuinka itse haluaisikin.
kiitos vastauksestasi...sitä oli mukava lukea, tuntui, että tiedät mitä kirjoitat, tuli jotenkin lämmin olo...Vaikka olen surullinen yhä, on olo jo hiukan parempi. Ja näyttää todellakin siltä, että koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...olemme vähintään kerran viikossa yhteydessä (ex)poikaystäväni kanssa ja olemme nähneetkin useaan otteeseen...meillä on hauskaa yhdessä, mikäli keskustelu ei ajaudu suhteestamme puhumiseen. Eipä auta siis kun suhtautua avoimin mielin ja elää päivä kerrallaan, liikoja kuitenkaan toivomatta.
Moi,
Han todellakin puhuu asiaa. Itse olen samanlaisessa tilanteessa ollut, miehena, ja raskas se todellakin oli, mutta selvisin ja niin selviat sinakin. Kiitos kavereiden ja ystavien kannustuksen ja tuen.
Nain vuoden jalkeen olen alkanut nakemaan tilanteen hieman paremmin, kun se alussa tuntui vaikealta enka sita oikein ymmartanyt..rakkaus ja tunteet osin sokaisivat. Nyt kuitenkin olen tyytyvainen tilanteeseen ja kun tiedan etta han on nyt onnellinen, riittaa se minulle. Rakastan hanta edelleen ja olemme toisten tukena tarvittaessa edelleen ... jos se ei molemmista tunnu oikealle niin silloin sita on turha jatkaa. Voi tuntua osin hieman tunteettomalle, mutta niin se vain on.
Hyvia jatkoja sinulle ja tulevilla paivilla on viela sinulle varmasti paljon annettavaa oli rakkaasi sitten nykyinen tai joku muu mies. Kirjeellasi kuitenkin osoitat, etta olet ymmartavainen ja ajatteleva ihminen ja sinulla ei todellakaan ole syyta huoleen. :)
Hyvaa joulua ja hauskaa uutta vuotta!
voin sanoa että minulle kävi ihan samanlailla..ja mies ei puhunut mitään..ei halunnut laittaa pistettä mutta ei halunnut jatkaakkaan, eikä suostunut tunteistaan puhumaan..ajattelin että minähän en tollaseen suostu..erossa ollaan nyt vuosi oltu...
sanoo että älä vaan syytä ittees erosta..tai katkosta..se vaan yrittää keksiä tekosyitä..