Meinasin eka kirjoittaa "kohtaaminen" mutta se tuntui väärältä.
Tällä hetkellä elämässäni en hirveästi poistua kotoa ja silloin kun teen, (nuorten,doh) naisten näkeminen tuntuu aina raikkaalta ja erikoiselta,kuin olisi astunut erilaiseen ulottuvuuteen. Tätä nykyä pyrin silmilläni 'ikuistamaan' kaikki sopivat naiset ja vaihtamaan katseita että saisin jotain hämärää vinkkiä siitä miten heidän silmissään sijoitun.
Toisaalta se ahdistaa aika paljon koska suuri osa naisista näyttää potentiaalisilta kumppaneilta ja saa olon haikeaksi. On vaikeaa katsoa silmiin vaikka sitä kyllä tulee nykyisellään varovaisesti tehtyä. Hymyillä en oikein osaa,paitsi vastineeksi. Joskus toivoisin että kaikki naiset olisivat rumia tai ainakin lopettaisivat tälläytymisen jotta en tuntisi yhtä voimakkaasti heitä kohtaan.
Erityisen vaikeaksi mielen vetää se jos joku nainen näyttää hymyilevän tai vilkuilevan suuntaani,koska siitä voi kuvitella että häntä kiinnostaisi (joskin saatan miettiä myös onko hymyily jonkinlainen puolustusmekanismi tukalaan tilanteeseen tai säälittelevää tahi ivallista). Kuitenkin tuntuu etten pystyisi pitämään sitä hyvää vaikutelmaa kauaa yllä ja pystyin tai en, en voi vain viedä kiinnostavaa naista mennessäni kuin jossain elokuvassa. Sellaisia ympäristöjä joissa on 'sallittua' lähestyä ei tämän hetkiseen elämääni hirveästi kuulu (satunnainen vapaaehtoistyö ja baarikeikat silloin tällöin).
Joskus näennäisesti välttelen tilanteita tutustua koska en halua vaikuttaa tyrkyltä (jos en kiinnostakkaan) ja ilmiselvä kiinnostuksen osoittaminen ja ryntäily saa itseni tuntemaan säälittäväksi. Siis joku voi päätellä virheellisesti ettei kiinnosta yhtään vaikka todellisuus on ihan muuta.
Niin ja minulla on sellaista taustaa että kömpelykseksi ala-asteella opettajien taholta nimitelty,tunnen aina olevani porukasta poikkeava (ja erityisesti aiemmin jotenkin omalla käytökselläni sellaista aiheutin),olen hiljainen ja melko vasta saanut Asperger diagnoosin, vaikka en välttämättä itse pidä sitä hirveän kuvaavana.
En varsinaisesti häpeä itseäni. Oikeastaan aina liikkeellä ollessani käyttäydyn tai ajattelen siihen malliin että mitä tahansa voi tapahtua ja kenen tahansa kanssa. Kuitenkaan en saa sisäisiä fantasioita ja pyrkimyksiä käännettyä käytännöksi,ja itseluottamuksen purkaukset monesti kuihtuvat kasaan melko nopeasti.
Asioita vaikeuttaa sekin etten oikein tiedä mitä ajatella ulkonäöstäni. Joskus tunnen itseni komeaksi ja toisina hetkinä taas en. Palautetta aikuisilta naisilta olen ehtinyt saamaan aika vähän. Osa on positiivista ja osa neutraalia.
Tällä hetkellä elämässäni en hirveästi poistua kotoa ja silloin kun teen, (nuorten,doh) naisten näkeminen tuntuu aina raikkaalta ja erikoiselta,kuin olisi astunut erilaiseen ulottuvuuteen. Tätä nykyä pyrin silmilläni 'ikuistamaan' kaikki sopivat naiset ja vaihtamaan katseita että saisin jotain hämärää vinkkiä siitä miten heidän silmissään sijoitun.
Toisaalta se ahdistaa aika paljon koska suuri osa naisista näyttää potentiaalisilta kumppaneilta ja saa olon haikeaksi. On vaikeaa katsoa silmiin vaikka sitä kyllä tulee nykyisellään varovaisesti tehtyä. Hymyillä en oikein osaa,paitsi vastineeksi. Joskus toivoisin että kaikki naiset olisivat rumia tai ainakin lopettaisivat tälläytymisen jotta en tuntisi yhtä voimakkaasti heitä kohtaan.
Erityisen vaikeaksi mielen vetää se jos joku nainen näyttää hymyilevän tai vilkuilevan suuntaani,koska siitä voi kuvitella että häntä kiinnostaisi (joskin saatan miettiä myös onko hymyily jonkinlainen puolustusmekanismi tukalaan tilanteeseen tai säälittelevää tahi ivallista). Kuitenkin tuntuu etten pystyisi pitämään sitä hyvää vaikutelmaa kauaa yllä ja pystyin tai en, en voi vain viedä kiinnostavaa naista mennessäni kuin jossain elokuvassa. Sellaisia ympäristöjä joissa on 'sallittua' lähestyä ei tämän hetkiseen elämääni hirveästi kuulu (satunnainen vapaaehtoistyö ja baarikeikat silloin tällöin).
Joskus näennäisesti välttelen tilanteita tutustua koska en halua vaikuttaa tyrkyltä (jos en kiinnostakkaan) ja ilmiselvä kiinnostuksen osoittaminen ja ryntäily saa itseni tuntemaan säälittäväksi. Siis joku voi päätellä virheellisesti ettei kiinnosta yhtään vaikka todellisuus on ihan muuta.
Niin ja minulla on sellaista taustaa että kömpelykseksi ala-asteella opettajien taholta nimitelty,tunnen aina olevani porukasta poikkeava (ja erityisesti aiemmin jotenkin omalla käytökselläni sellaista aiheutin),olen hiljainen ja melko vasta saanut Asperger diagnoosin, vaikka en välttämättä itse pidä sitä hirveän kuvaavana.
En varsinaisesti häpeä itseäni. Oikeastaan aina liikkeellä ollessani käyttäydyn tai ajattelen siihen malliin että mitä tahansa voi tapahtua ja kenen tahansa kanssa. Kuitenkaan en saa sisäisiä fantasioita ja pyrkimyksiä käännettyä käytännöksi,ja itseluottamuksen purkaukset monesti kuihtuvat kasaan melko nopeasti.
Asioita vaikeuttaa sekin etten oikein tiedä mitä ajatella ulkonäöstäni. Joskus tunnen itseni komeaksi ja toisina hetkinä taas en. Palautetta aikuisilta naisilta olen ehtinyt saamaan aika vähän. Osa on positiivista ja osa neutraalia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä taidat olla vielä aika nuori. Lisäksi se diagnoosi varmaan luo omaa osuutta ehkä asiaan.
Annat kuule ajan kulua. Ihan fiksulta sä vaikutat, turhaan sä huolehdit moisia asioita. :)
Sanoit ette paljon poistu kotoa, aloita vaikka siitä että poistut kotoa, vaikka kauppaan. Ja joskus kun tapaat kivan tytön, kerro sairaus rehellisesti. Joku ymmärtää, toinen ei. Sellaista se on.
Tuo vakiovastaus "sä olet vielä niin nuori" ei ehkä ole aina se paras vastaus kaikkeen. Ihminen elää tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa. Ja jos nuorena jää paljon kokematta mm. noissa seurusteluasioissa, niin se saattaa alkaa myöhemmin rassaamaan ja katkeroittamaan mieltä.
Aloitusviestin lähettäjälle en osaa muuta neuvoa antaa kuin sen, että pistää vaan itsensä likoon ja alkaa juttelemaan täysin tuntemattomillekin naisille.
Ja varmasti tulee miljoonat pakit kun alat kyselemään, mutta joka kerrasta tulee itseluottamusta siitä, että uskalsit. Ja mitä tukalampi tilanne sen parempi, vaikka jäätyisikin. Näin siis ainakin itsellä...
Tuli vain mieleen,että miten itse pukeudut,kun otit esille naisten pukeutumisen?
Ja mikä sinua estää ottamasta naiseen yhteyttä? Moni olisi varmasti otettu. Tosin sun pitää katsella tasoisia naisia,vaikka "taso"-sanaa vihaankin kaikissa muodoissa,mutta ymmärrät varmasti mitä meinaan(tai sit et).
En ole puhunut mitään pukeutumisesta.
"Tosin sun pitää katsella tasoisia naisia,vaikka "taso"-sanaa vihaankin kaikissa muodoissa,mutta ymmärrät varmasti mitä meinaan(tai sit et)."
Noita tasoja ei voi objektiivisesti määrittää.
kirjoitus on sellainen ettei tuolla sasenteella paljon naisia saa. Kyseistä miestä ei paljon enää auta kun se aika.
..kyllä ne vanhat tädit tietää.. :)
aloittajan ja geebeen kannattaisi ehkä alkaa kirjeenvaihtoon..