Miten voi samoista ihmisistä tulla niin erilaisia lapsia? Jos lapset asuvat suunnilleen yhtä pitkään kotona, ovat kaksi keskimmäistä lasta, ettei ole kuopuksen eikä esikoisen paineita, harrastavat samoja asioita lapsuudessaan, miten voi tulla niin erilaisia ihmisiä?
Äitini hakkasi minua ja isosiskoani pienistäkin syistä, valehteli muille ihmisisille meidän käyttäytyvän huonosti, käytti meitä kotiorjina, sisko siivosi ekaluokkalaisena koko kämpän ja hoiti VIISI vuotta nuorempaa minua. Kerjäsi naapureilta ruokaa, kun äiti oli viikkokausia pois. Isää ei nähty koskaan, äiti ei koskaan antanut tavata ja muuten haukkui koko ajan. Äiti käytti meitä rahan kiristämiseen sukulaisilta ja ennen pitkää johti siihen, että koko suku käänsi selkänsä. En saanut mennä kavereiden luo eivätkä kaverit saaneet tulla meille. Jos toin koulusta kasia huonomman arvosanan, sain selkään. Ei ollut puhettakaan harrastuksista, vaikka varaa olisi ollut. Jos asunto ei ollut imuroituna äidin tullessa töistä, sai selkäsaunan. Äiti raahasi parin kuukauden välein uuden "iskän" kotiin.
Äidin siskon perheestä, kun serkut ovat myöhemmin nyt kertoneet: Heitä ei lyöty koskaan. Tukkapöllykerrat muistivat jokaisen, eikä tarvinnut kuin yhden käden niiden laskemiseen. Viikkorahaa saivat kotitöitä ja etuisuuksia vastaan. Vanhempi serkku sai taitoluistella, nuorempi voimistella. Hyvästä todistuksesta palkittiin. Kavereita sai tuoda koulun jälkeen, kunhan edellisenä päivänä sopi. Kun serkkujeni vanhemmat erosivat, lapset tapasivat etävanhempaa säännöllisin väliajoin eikä äitinsä koskaan sanonut pahaa sanaa isästä, paitsi kun lapset aikuisena tiedustelivat eron oikeaa syytä ja kertoi sitten viimein, että isä oli pettänyt äitiä.
Miten voi samoista, ihan kunnollisista ihmisistä tulla kaksi noin erilaista lasta? En voi käsittää! Jos perimä on sama, kotikasvatus on sama, ympäristö on sama, mikä voi mahdollistaa noin suuren eron?
Äitini hakkasi minua ja isosiskoani pienistäkin syistä, valehteli muille ihmisisille meidän käyttäytyvän huonosti, käytti meitä kotiorjina, sisko siivosi ekaluokkalaisena koko kämpän ja hoiti VIISI vuotta nuorempaa minua. Kerjäsi naapureilta ruokaa, kun äiti oli viikkokausia pois. Isää ei nähty koskaan, äiti ei koskaan antanut tavata ja muuten haukkui koko ajan. Äiti käytti meitä rahan kiristämiseen sukulaisilta ja ennen pitkää johti siihen, että koko suku käänsi selkänsä. En saanut mennä kavereiden luo eivätkä kaverit saaneet tulla meille. Jos toin koulusta kasia huonomman arvosanan, sain selkään. Ei ollut puhettakaan harrastuksista, vaikka varaa olisi ollut. Jos asunto ei ollut imuroituna äidin tullessa töistä, sai selkäsaunan. Äiti raahasi parin kuukauden välein uuden "iskän" kotiin.
Äidin siskon perheestä, kun serkut ovat myöhemmin nyt kertoneet: Heitä ei lyöty koskaan. Tukkapöllykerrat muistivat jokaisen, eikä tarvinnut kuin yhden käden niiden laskemiseen. Viikkorahaa saivat kotitöitä ja etuisuuksia vastaan. Vanhempi serkku sai taitoluistella, nuorempi voimistella. Hyvästä todistuksesta palkittiin. Kavereita sai tuoda koulun jälkeen, kunhan edellisenä päivänä sopi. Kun serkkujeni vanhemmat erosivat, lapset tapasivat etävanhempaa säännöllisin väliajoin eikä äitinsä koskaan sanonut pahaa sanaa isästä, paitsi kun lapset aikuisena tiedustelivat eron oikeaa syytä ja kertoi sitten viimein, että isä oli pettänyt äitiä.
Miten voi samoista, ihan kunnollisista ihmisistä tulla kaksi noin erilaista lasta? En voi käsittää! Jos perimä on sama, kotikasvatus on sama, ympäristö on sama, mikä voi mahdollistaa noin suuren eron?
Vastaukset 3
Vanhimmat
on aina erilainen vaikka samassa tynnyrissä kasvaisivat. Ilmeisestikin sinä olet saanut sen luonnevikaisen äidin, sinun pitää nyt ottaa opiksi ettet jatka tuota perimää jonka olet äidiltäsi oppinut. Mikäli et ole luonnevikainen se käy sinulta kyllä helposti.
Äitisi oli itsekäs ja tyhmä lapsuutesi ajan, onneksi et enää joudu katselemaan ellei ole ihan pakko. Onko sellaista pakkoa olemassa?
Samaan perheeseen voi syntyä luonteeltaan erilaisia lapsia, mutta myös ihmisen omat valinnat erilaisissa tilanteissa muovaavat hänen persoonallisuuttaan: jos ihmisellä on tilanne, jossa voi valita, onko empaattinen ja ystävällinen tai kylmä ja ilkeä ja valitsee edellisen, ihminen alkaa nähdä itsensä sellaisena, ja seuraavilla kerroilla on helpompi menetellä samoin, ja yhä käsitys itsestä empaattisena ja ystävällisenä vahvistuu. Ihan vastaavas käy, jos valitsee jälkimmäisen. Mitä useammin on ilkeä, sitä ilkeämpänä ihmisenä itsensä kokee, eikä sitten tunnu enää luontevalta muuta ollakaan. Käyttäydy siis ystävällisesti, oikeudenmukaisesti ja rehellisesti, niin sinusta tuleekin ihan oikeasti sellainen. Et voi vaihtaa lapsuuden perhettäsi, mutta sinulla voi itselläsi kerran olla perhe, jossa vallitsee lämpö, rakkaus ja keskinäinen luottamus. Hyvän puolison kanssa se on helpompaa saavuttaa. Harjoittele hyväksi ihmiseksi käyttäytymällä kuin hyvä ihminen, niin hyvä puoliso on helpompi saada ja pystyt myös olemaan omille lapsillesi parempi äiti kuin äitisi oli sinulle ja siskollesi.
VALINTAA, ei vain perittyjä ominaisuuksia. Voi tietoisesti valita hyvyyden ja rakkauden tien... tai sitten sen toisen, minkä äitisi ilmeisesti on valinnut.
Sääli vain, että viattomat lapset joutuvat kärsimään kenkuista ja sikamaisista vanhemmistaan... meitä on monia... tsemppiä!