Kielitoimiston sanakirjan mukaan rehellisyys tarkoittaa:
- totuudessa pysymistä, totuuden mukaisuutta ja
vilpittömyyttä
- vilpin ja vääryyden puuttumista
- lakien ja sääntöjen noudattamista
- luotettavuutta, kunniallisuutta ja rehtiyttä
- yleiskielessä myös kunnollista, oikeaa, aitoa
ja reilua
Tuntuu, että se on kadonnut jonnekin, kuin tuhka tuuleen. Olemme niin kovasti vaatimassa kaikilta muilta rehellisyyttä, mutta toisinaan se unohtuu myös itseltämme. Liioittelemme osaamistamme ja saavutuksiamme ... vaikenemme heikkouksistamme. Onko se hyväksynnän hakemisen tarve meillä niin suuri? Miksi lopulta näin? Tekeekö tämänhetkinen kilpailuyhteiskunta meistä valehtelijoita ja epärehellisyyden puolestapuhujia? Ruokkiiko epävarmuus omasta työpaikasta esimerkiksi sitä ... vilppiä? Onko siitä epärehellisyydestä kuitenkaan mitään hyötyä loppuviimeksi kellekään ... itselle tai työnantajalle, ystäville, etc?
- totuudessa pysymistä, totuuden mukaisuutta ja
vilpittömyyttä
- vilpin ja vääryyden puuttumista
- lakien ja sääntöjen noudattamista
- luotettavuutta, kunniallisuutta ja rehtiyttä
- yleiskielessä myös kunnollista, oikeaa, aitoa
ja reilua
Tuntuu, että se on kadonnut jonnekin, kuin tuhka tuuleen. Olemme niin kovasti vaatimassa kaikilta muilta rehellisyyttä, mutta toisinaan se unohtuu myös itseltämme. Liioittelemme osaamistamme ja saavutuksiamme ... vaikenemme heikkouksistamme. Onko se hyväksynnän hakemisen tarve meillä niin suuri? Miksi lopulta näin? Tekeekö tämänhetkinen kilpailuyhteiskunta meistä valehtelijoita ja epärehellisyyden puolestapuhujia? Ruokkiiko epävarmuus omasta työpaikasta esimerkiksi sitä ... vilppiä? Onko siitä epärehellisyydestä kuitenkaan mitään hyötyä loppuviimeksi kellekään ... itselle tai työnantajalle, ystäville, etc?
Vastaukset 48
Vanhimmat
epärehellisyydellä olisi juurikaan puolestapuhujia. Omista heikkouksista vaikeneminen ei mielestäni ole epärehellistä, itse asiassa niiden paljastaminen on tyhmänrehellistä (vrt tyhmänrohkeus).
ihmisiin voi enää luottaa samalla tavoin, kuin ennen. Voisko siinä olla jotain perää?
voinut luottaa oman lähipiirin ulkopuolisiin ihmisiin. Nyt vain joudumme olemaan niiden kanssa enemmän tekemisissä ja pitämään puoliamme.
on äärimmäisen kuluttavaa. Miettiä luottaako jonkin sanaan vaiko ei.
Olet joko rehellinen tai et ole. Mitään välimuotoja ei ole olemassa.
Niin :)
Puhutaan ja kerrotaan jotain sinnepäin ... ei kuitenkaan varsinaista totuutta.
on parempi vaieta. Joko kerrot asiat juuri miten ne ovat tai vaikenet. Kuulostaa naivilta, mutta...no ymmärrät varmasti.
Niin :)
rehellinen?
ollenkaan naiivia, vaan niinhän pitäisi aina tehdä. Ei kai se voi olla niin kamalan vaikeaa ... pysyä totuudessa. Tai kait siinäkin voi syyt olla moninaiset, miksi ei totuudessa voi pysyä. Ei jaksa nyt vaan alkaa niitä sen kummemmin analysoimaan:).
siitä, että olen :)
Rehellisyys on aivan varmasti hyve, mikään ei ole niin vastenmielistä kuin valehteleva, epärehellinen ihminen.
Kuitenkin epärehellisyyttä ja vilppiä näkee ympärillään enemmän kuin tarpeeksi. Tuntuu, jotta se on monesti liian helppoa ... useimmat valehtelevat ihan suvereenisti ja punastumatta toiselle päin kasvoja ilmeenkään värähtämättä. Toisaata taas elekielestä ja kehon viestinnästä jonkinverran kykenee päättelemään, onko kaverilla ihan puhtaat jauhot pussissa vai ei, mutta silti.
samaa mieltä oon sun kanssa. Ihmiset valehtelee ja kertoo puolitotuuksia ihan pokkanaamalla ja tuntuu että se lisääntyy koko ajan. Toisinaan tekisi mieli ravistella näitä kaksinaamaisia, että heräisivät tähän maailmaan. Täällä kun pitää olla vielä huomennakin, ei riitä että luovitaan tämän päivän läpi.
Jonkinlainen epärehellisyys on hyväksi meille kaikille. Viisas ihminen kyllä tietää milloin pitää sanoa suorat sanat ja milloin olla hiljaa.
Onko rehellisyyden noudattaminen puhdistavaa jos sen tekee toista loukaten? Kukahan meistä osaisi oikealla tavalla sanoa totuuden kun se totuus on aina vääristynyt omassa mielessä?
on eri asia kuin rehellisyys. Pitää osata olla rehellinen, mutta myös hienotunteinen. Ei rehellisyys tarkoita sitä, että sanoo kaiken mitä ajattelee.
silti totuutta asian laidasta? Toki asianomainen itse voisi siitä huolimatta siitä loukkaantua ... kaikilla kun ei ole samanlaista vastaanottokykyä asioille. Se riski on silti otettava olematta kuitenkaan itse epärehellinen. Kaikkia kun ei voi aina miellyttää ja onko se aina tarpeenkaan. Voihan asian aina yrittää hoitaa mahdollisimman fiksulla ja molempia osapuolia tyydyttävällä tavallakin:). Jos et taas kykene esittämään jotain asiaa toiselle, ilman, jotta tiedät varmasti loukkaavasi tätä, ehkä on silloin tosiaan parempi pysytellä hiljaa.
Tiedätkö sinä totuuden vai onko se vain sinun mielipiteesi totuudesta?
väittänytkään sitä, että näkemykseni totuudesta olisi välttämättä subjektiivinen totuus asiasta. Ymmärrän myös sen, että asiaa voidaan aina puida monesta eri näkökulmasta käsin. Onko yhtä ainoaa oikeaa totuutta edes olemassa?
.................................
Sun aloituksesi vain sai perusteellisuudellaan ja tärkeydellään mun niskakarvat pystyyn. Harmaita alueita kaikessa on...
sen, etten ole täydellinen ... kukapa olisikaan. Aina ei voi olla oikeassa kaikessa. Eikä tee edes heikkoa myöntää sitä:).
me-muodossa, joten luin tottakai myös itseni mukaan joukkoon kirjavaan:) ... jos se nyt joltain epäselväksi jäi.
Miten tää nyt meni tämmöiseksi?
Olitko itse edes ihan tosissasi vai halusitko vain tehdä tikusta asiaa?
mutta on iahn älyttömän kiva pohdiskella asioita enemmän, vaikka tavallisiakin ja omalla tavallaan itsestäänselvyyksiä. Pistitkö pahaksesi?:)
Tuli vain semmoinen vähän outo tunne että tikusta asiaa... Äähh, unohda koko mun juttu. Hyvähän kaikesta on puhua.
luin erään tuttavan luona tälläisesta samanmoisesta asiasta ja tuli mieleen laittaa siitä tänne palstalle aloite ... kuunnella, millaisia mietteitä se kussakin herättää mm.
ovat yhtä inhimillisiä kuin niiden vastakappaleetkin. Myös huumori perustuu paljon valheeseen ja huijaamiseen. Erään väikkärin mukaan emme edes olisi tässä ilman valheita. Epärehellisyydellä on siis paikkansa siinä missä totuudellakin.
Tietty määrä epärehellisyyttä myös auttaa meitä kohtaamaan ja tunnistamaan manipulointitarkoituksessa tehdyn huijauksen. Eli parempi isoäiti kuin naapurin lahkolainen.
kykenekään erottamaan välttämättä aitoa vilpillisestä. Luulisin!:)
Mainokset uppoavat ihmisiin yllättävän hyvin ja luontaistuotekauppakaan ole ihan pientä. Kollektiivinen itsepetos - esim. uskonto - on enempi sääntö kuin poikkeus.
Ongelma on enempi se et luulemme olevamme suojassa valheilta - ja samalla avaamme sille takaoven.
Rehellisyydellä ei mielestäni ole varsinaista syy/seuraus suhdetta kilpailuyhteiskuntaan. Ei pitäisi siis syyllistää kilpailuyhteiskuntaa rehellisyyden puutteesta. Otettakoon vertauskohteeksi ei kilpailullinen vaihtoehto. Vaikkapa kommunistinen yhteiskuntajärjestelmä. Siellähän ei sallita kilpailua sanan varsinaisessa merkityksessä. Entinen Neuvostoliitto osoitti kuinka rehellisyys sielläkin oli todella hakusessa.
Rehellisyys on mielestäni ihmisen sisäistynyt mielentila. Sitä joko on tai ei. Ei ole välimuotoja olemassa.
Valkoisia valheita toki olla voi, mutta ne on sitten kokonaan toinen juttu.
onkin. Mutta eikö epävarmuus omien työpaikkojen säilymisestä esim. voisi ruokkia kuitenkin jollain tavoin epärehellisyyttä rehellisessäkin ihmisessä? Ottaa tilaisuudesta kaikki hyöty irti hieman arveluttavinkin keinoin?
Rehellinen ihminen ei tietoisesti ainakaan pyri hyötymään yhtään mistään. Näin vain on. Ihminen on joko rehellinen tai sitten ei.
sen, että joskus voi alitajunta kuitenkin alkaa ohjaamaan käytöstäsi (?). Mahdollisuus siihen on silti olemassa, vaikka häviävän pieni?
Rehellistä ihmistä ei alitajunta määrää. Tietoisuus rehellisyydestään on läsnä kokonaisvaltaisesti joka hetki. Mitkään seikat rehellistä eivät saa poikkeamaan tieltänsä. Ainut seikka on ne valkeat valheet.
mutta kyllä alitajunta määrää sinua kuitenkin joka hetki. Ymmärrätkö itse tai tiedostatko sen ihan oikeasti oletko alitajuntasi vanki vai et?
Tietenkin tietoinen valehtelu on asia erikseen.
olla rehellinen. Hän vain sitä on. Alitajunta on rehellisen renki, ei isäntä. Rehellinen tutkii alitajuntansa tuotoksia. Tekee rehelliset johtopäätökset alitajuntansa viestityksistä. Täten säilyttää edelleenkin rehellisyytensä.
onkin epärehellinen ja huijaa vain henkilön tuntemaan olemaan rehellinen. Itsepetosta on vaikea itse huomata - eihän se muuten oliskaan itsepetos. Eli se mikä itselle tuntuu rehellisyydeltä voipi olla kovin paksua itsepetosta.
välttämättä rehellinen. Mitä huonompi itsetuntemus, sen enemmän toimii pelkän alitajuntansa varassa (?).
Jos alitajunta yrittää huijata muka "rehellisyyden nimissä", niin rehellinen ihminen paljastaa huijaus yrityksen järkensä avulla. Rehellistä ei huijata. Ei edes oma alitajuntansa siihen pysty kykenemään.
Juuri näin.
Virheellisyys ajattelutavassa määrittää useimmiten loppulauseen päätelmän, jopa kohdallasi..
Sinänsä sulla on ihan kauniita ajatuksia, mutta miksi johdattelet vastaajia? En sano loukatakseni, mutta mieli nyt vaan teki kysyä. Rehellisyydestä puheenollen...;)
Rehellisyydestä puheenollen, toistan: mulle tuli aloituksestasi lukemani perusteella mieleen, että sulla olisi joku tietynlainen dilemma mielessäsi, jota omassa mielessäsi pohdit ja jolle haluaisit myös ulkoista vahvistusta. Älä loukkaannu. Oikeasti toivon, ettet tee niin - bittivaltameressä yhden sanotun tähden...
En itse koe, että "rehellisyys" sinänsä olisi kadonnut mihinkään. Toki omien valintojensa kohdalla varmasti itse kukin elävä sielu ainakin joskus pohtii sitäkin, että elääkö elämäänsä toivomallaan tavalla, tai että noudattaako niitä oikeasti henkilökohtaisesti arvostamiaan periaatteita sitten kulloinkin ja miten noudattaa, mutta "rehellisyys" itsessään on kuitenkin alati pysyvä: se on kokemus, se on tunto ja se on teko sikäli, ettei ainakaan "kadottamisen pessimismiin" kannattaisi kenenkään luottamusta kadottaa.
Yhteiskunta sinällään ei ole syypää mihinkään. Yhteiskuntahan vain "on", joskin sen luovat ihmiset. Inhimilliset. Toki väliin ja varmasti useinkin voidaan havaita, ettei ihmisyys oikeasti merkkaa siinä, missä ihminen ei tule nähdyksi, mutta yksilö on sikäli osa suurempaa kokonaisuutta, että määrittää itseään vapaaehtoisesti myös yhteisösidosten kautta. Se on varmasti sentään edes lohtu monelle elämän epävarmemmissa paikoissa, mutta samalla monelle jopa myös pelastus.
Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Ei yhtä ilman toista. Mitä enemmän ihminen tiedostaa sidonnaisuuksiaan myös velvollisuuksina, sitä suuremmaksi vapauden määrä ihmisen elämässä kasvaa mielestäni - jos vapaus sidotaan omanarvontuntoon siis. Ja omanarvontunto taas syntyy laajemmasta, kuin onneksi pelkästä itseydestä.
Enkö mielestäsi annakaan ihmisten vapaasti vastata haluamallaan tavalla pohdintaani ja kysymyksiini?
Sä puhuit "me"-muodossa aloituksessasi: puhuit, että "olemme niin kovasti vaatimassa", jne.
En vain usko kaikkien määrittävän kokemustaan rehellisyydestä samalla tavalla, kuin sinä sen teet, enkä nyt sano tätä kerrassaan mitenkään pahantahtoisesti.:)
"Me"- puhe sopii musta oikeinkin hyvin joskus vaikka poliittiseen manifestiin *vitsi* ts. tai oikeammin *vakavoituu* esim. tietyntyyppiseen asiaperustaiseen keskusteluun, mutta jos taas puhutaan yksilöllisesti määrittyvistä TUNNEARVOSTUKSISTA, on lukijan joskus ( kuten ainakin mun, sun tämän ketjun aloituskirjoituksesi perusteella) melko helppoa kokea eräällä tavalla turhauttavaksi mielipiteen ennaltaolettamiseksi sellainen, että kerrotaan "meidän ajattelevan tästä näin tai noin"... Kun kuitenkin kysymys on siitä, että sinä ajattelet tietyllä tavalla. Ja toinen tai kolmas taas omalla tavallaan.
Lähinnä ajattelin laittaa aloituksen me-muotoon syystä, ettei joku älypää keksi sanoa siitä, jotta enkö minä taas kuulukaan siihen porukkaan vaan kokisin olevani jotenkin toisten yläpuolella ... no, ei se vissiin sitten ollutkaan ehkä hyvä ajatus:).
Elämä ei ole reilua, se on epäreilua.
...............................
Mielestäni on turha vaatia toiselta jotain jota ei itse pysty tekemään. Toki realistisuuden rajoissa!:)
Mutta en usko, että rehellisyys on kadonnut minnekkään tai sen arvostaminen. Ennemminkin uskoisin, että ihmiset pyrkivät nykyisin voimakkaammin puheillaan "myymään". Myymisellä tarkoitan esimerkiksi tilannetta työpaikkahaastattelussa. Hyvä myyjähän korostaa hyviä puoliaan, huomioi toki huonotkin puolet, mutta esittää ne positiivisessa valossa. Mielestäni kyse ei ole tällöin rehellisyyden puutteesta. Tämä sekä "kalavaleet" vitsin muodossa, hienotunteisuus mielipidettä kysyttäessä sekä asioiden kertomatta jättäminen kuuluvat rehellisyyden harmaaseen alueeseen.
Uskoisin myös, että henkilön rehellisyyden taso riippuu täysin sosiaalisen tilanteen luonteesta. Esim. hyvien pitkäaikasten ystävien kesken pystyy omista vioistaa olemaan brutaalinkin rehellinen.
Kannattaako rehellisyys? Ainakin se on huomattavasti helpompi hallita ja pyytää sitä anteeksi.