Hei,
Ollessani Pariisissa lomalla kuukausi sitten tapasin siellä ranskalaisen miehen.
Siitä lähtien olemme lähes päivittäin mesen välityksellä keskustelleet. Nyt alkaa tuntumaan siltä että hän olisi juuri se oikea. Onko kenellekään kokemuksia ranskalaisista miehistä? En haluaisi olla se sinisilmäinen jota ensimmäisen hetken tullen petetään. Opiskelujen vuoksi en voi kuitenkaan käydä Ranskassa kuin pari-kolme kertaa vuodessa ja ehkä hän täällä pari kertaa. Jotenkin vaan tuntuu että hän olisi juuri se kenet haluan. Ystäväni minua vaan varoittelevat, heidän mukaansa ei uskollista ranskalaista miestä ole syntynytkään. Kuulemma äidinmaidossa jo imetään ajatus pikku rakastajattaresta. Eli onko kenellekään kokemuksia heistä? Haluaisin vaan niin uskoa tähän meidän juttuun.
Ollessani Pariisissa lomalla kuukausi sitten tapasin siellä ranskalaisen miehen.
Siitä lähtien olemme lähes päivittäin mesen välityksellä keskustelleet. Nyt alkaa tuntumaan siltä että hän olisi juuri se oikea. Onko kenellekään kokemuksia ranskalaisista miehistä? En haluaisi olla se sinisilmäinen jota ensimmäisen hetken tullen petetään. Opiskelujen vuoksi en voi kuitenkaan käydä Ranskassa kuin pari-kolme kertaa vuodessa ja ehkä hän täällä pari kertaa. Jotenkin vaan tuntuu että hän olisi juuri se kenet haluan. Ystäväni minua vaan varoittelevat, heidän mukaansa ei uskollista ranskalaista miestä ole syntynytkään. Kuulemma äidinmaidossa jo imetään ajatus pikku rakastajattaresta. Eli onko kenellekään kokemuksia heistä? Haluaisin vaan niin uskoa tähän meidän juttuun.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jàime!
muuta kuin että luota naisen vaistoosi.
Pöh, montako ranskalaista miestä nuo ystäväsi tuntevat?
Itse pidemmän aikaa niin ranskalaisia kuin suomalaisia parisuhteita läheltä seuranneena sanoisin, että pettäminen näyttäisi olevan huomattavasti tavallisempaa Suomessa kuin Ranskassa, vaikka molemmissa sitä tietysti tapahtuu. Huippupoliitikkojen (siis varsinkin miesten) pikku rakastajattaria ja seikkailuja kyllä ymmärretään, esim. tavisranskujen mielestä oli käsittämätöntä, että Kanerva sai potkut tekstiviestijupakan takia.
Muuten kukaan ei valitettavasti voi sanoa, millainen juuri tämä sinun tapaamasi miekkonen on. Voi olla turistityttöjä vikittelevä gigolo, tai sitten tosissaan kiinnostunut.
Katolisina heille on kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen hyvin vaikeaa. Oletko kysynyt itseltäsi miksi haluat juuri hänet?
Ranska on sekulaarinen valtio, monikaan nuorista ranskalaisista ei lue itseään ns. uskovaisiksi. Heidät on korkeintaan vauvana kastettu, joku on saattanut käydä isovanhempien painostuksesta konfirmoitavanakin. Katolisella kirkolla ei todellakaan ole valtaa tavallisten ranskalaisten mielenliikkeisiin...
Huon
Ranskalaisen mielenmaisema on hyvin katolinen vaikkein hän jeesukseen uskoisikaan. Kysymys kuuluu, miksi kukaan haluaisi suhteen tällaisen miehen kanssa?
Oletan että tiedät omasta kokemuksesta, mistä nyt puhut..? Ei kyllä oikein siltä vaikuta....
Juu juu, ja kaulaan asti napitetut luterilaisetko sitten ovat perinteisesti niin mahdottoman vapautuneita? ;-) Latinorakastajat ovat maailmankuuluja rakastajina, yleensä he myös ovat katolisten maitten kasvatteja.
Katso ranskalaista yhteiskuntaa, sieltä se selviää millainen on keskimääräinen ranskalainen. Ei tämä tämän vaikeampaa ole, sellainen yhteiskunta millaiset ihmiset. Eli hyvin raamatullinenhan tuo on, naiset kotona nyrkin ja hellan ja avioerot laissa kiellettyjä yms.
"naiset kotona nyrkin ja hellan" (Siis mitä tarkoittaa "naiset kotona nyrkin ja hellan"?) "ja avioerot laissa kiellettyjä" (siis ne 200 000 eronnutta vuodessa, mukaan lukien tasavallan presidentti, joutuvat sitten vankilaan lainrikkomuksesta?)
Ha-ha! Siinäpä meidän varsinainen asiantuntija ja Pariisin kirjeenvaihtaja "Täällä Pekka Peräkammarilainen, Pariisi". Miksi tosiaan käydä Ranskassa jos googlettaakin voi (silti löytämättä asiatietoa) ja mielikuvitusta riittää :-D
"avioerot laissa kiellettyjä"
Ota hyvä ihminen asioista selvää ennen kuin suollat potaskaa!
Ranskassa ei kirkollisella vihkimisellä ole minkäänlaista lainvoimaa kuten Suomessa. Eli, Ranskassa vihitään AINA maistraatissa ja sen jälkeen voidaan myös vapaavalintaisesti suorittaa kirkollinen siunaus.
Avioero haetaan sen paikkakunnan tuomioistuimelta, minkä maistraatissa vihkiminen on suoritettu. Ranskan oikeuslaitos ei kiellä avioeroa. Kirkosta viis.
Eronnut voidaan vihkiä uudelleen avioliittoon maistraatissa. Katolinen kirkko sen sijaan ei enää suostu toiseen kirkolliseen siunaukseen. Mutta kyseessähän siis on se seikka, että avioero ei tosiaankaan ole laissa kielletty!
Ranskalaiset ovat oppimattomia juntteja, hankalaluonteisia ja estyneitä. Joutuisit luopumaan lähes kaikesta mihin olet tottunut.
Minun exäni oli ranskalainen ja suhteemme kaatui nimenomaan hänen flirttiluonteeseen ja pettämiseen, mitä en jaksanut kauaa katsella. Hän on uudelleen naimisissa ja sama peli jatkuu uuden vaimon selän takana. Hän ei edes halua muuttua, sillä hän pitää itsestään juuri sellaisena.
Miehen parhaat ystävät sen sijaan ovat ihan eri maata, todella vaimolleen omistautuineita perheenisätyyppejä. Parin hyvän ystävän suhde ex-mieheeni jopa viileni, kun kyllästyivät seuraamaan tämän pelehtimistä. Hänen läheisin lapsuuden ystävänsä totesi kerran sarkastisesti "kyllä siitä mies tulee, kunhan malttaa joskus lupua murrosiästään". Minuun nämä ystävät pitävät perheineen edelleen yhteyttä.
Joten, tutustu kaveriin kaikessa rauhassa, turha etukäteen on mitään ennakoida, hän voi olla ihan kumpaa sorttia tahansa. Raskalaisilla on yleensä paljon sekä miespuolisia että naispuolisia läheisiä ystäviä, ei kannata suhtautua epäluuloisesti esiemerkiksi hänen naispuolisiin ystäviinsä, heistä hän ei luovu eikä voisi ymmärtää miksi pitäisi.
la vie est fleuve boure de surprise, celui qui ne mouille jamais ces pies pour deguister ne saura dorenavant le gout du ce soit dissons surprisse.
j'adoree la franse est la langue francaise, la culture, le climat, la mentalite, est surtout la beaute des fransais, .
fraternite,. egalite, liberte.vive charle de gault.
vivi la france est la cultures de mo passant.
rernoire, edith piaf, jake breel,majoraile, merde, fous de la france que jes suis.
vas y, aller y, n est pas peur, la vie est court.
sis ( anna menne , ja älä hukka parasta ikinen ainut laatuinen elämäsin mahdolisuuksesi,.
est aprend courament a parller la lauge des gaulois :)
Attention l'ortographe... ça veut rien dire tout ça...
j ai ouble a ecrire corectement le francais mon amis. ca fait presque vingt long annes ,,, mes profond regrets.
marocain
oikeinkirjoitus onkin ... kyseenalainen.
Niin vaikeahan se on etukäteen tietää kenestäkään tai mistään. Tämä välimatka vaan tuo (toisi) lisää niitä haasteita ja on vaan niin helppoa kannatella tässä mielentilassa niitä vaaleanpunaisia pilvilinnoja.
Mitä ystävieni kokemuksiin tulee niin suurimmalla tietäjällä taitaa olla ainoastaan mutu-tietoa, yhdellä ystävättärellä tosin aika uskomaton kokemus.
Miksikö hänet juuri haluaisin? Ihan samoilla perusteilla kuin kenet tahansa kansallisuudesta riippumatta. Hän on huumorintajuinen, keskustelukykyinen, huomaavainen, kivan näköinen ainakin minun silmissäni, sympaattinen, kiinnostunut muustakin kuin oluen hinnasta, jne jne. Katolilaisuus ei ainakaan vielä ole lyönyt kiilaa enkä usko näin edes tapahtuvankaan. Sen verran uskonnosta olemme keskustelleet että hän tietää minun olevan luterilainen ja minä tiedän hänen olevan katolilainen mutta ei uskova.
No mitä petitaitoihin tulee, en niitä aio tässä sen enempää ruotia, totean vain että valssiin tarvitaan aina kaksi.
No katselen ja ihmettelen ja ennenkaikkea tutustun paremmin tähän sydämenvalloittajaan.
Mukavaa kevättä kaikille.
Joka maassa on poikkeuksia eli nranskassakaan kaikki kehet eivät omista ja halua omistaa rakastatarta ja kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Minun kokemukseni Suomessa yhdestä ranskalaismiehestä oli sellainen, että on hieno käytökseltään, mutta kaikki naiset kiinnostaa samaan aikaan yhtä paljon. Haluaa huomiota kaikilta ja pitää yhteyttä, ostelee lahjoja ja maulla itse kullekkin. Oli hienoa olla sellaisen herrasmiehen kohteena, koska sellaista ei vaan suomalainen mies osaa tehdä hauskalla tavalla, tiedät varmaan mitä tarkoitan.
En itsekkään ottanut tosissaan, olisihan se ollut hupaa touhua. Tuntuu joskus siltä, että ranskalaiset miehet ovat luotuja ainoastaan oman maansa naisille, samanlainen kulttuuri ja flirttimeininki...voi olla , että olen väärässä, who knows.
Heippa
Oon nyt seurustellu pari vuotta ranskalaisen miehen kanssa ja hyvin menee, ja hän on ainakin mitä luotettavin. Aina nähdään kun on mahdollista (lomisin) ja joka päivä yhteydessä ollaan niin netin kuin puhelimenkin avulla. Ja tuntuu siltä että on kolahtanu todella lujaa enkä voi kuvitella elämää ilman häntä.
Aluksi olin myös erittäin epäluuloinen, että mikäs se oikein onkaan. Mutta pikkuhiljaa hyvä tuli :) Hän opiskeli suomes pari vuotta ja nyt taas jatkaa opintoja ranskas ja minä tääl suomes viel vuoden. Sit ois tarkotus lähtee ranskanmaalle :)
Mä suosittelen, että heittäydyt vaan mukaan jos tuntuu että on kerran kolahtanu! Sitten sen näkis mitä siitä tulis :) Ja kyl sen välimatkanki kestää, pystyypä tääl keskittyy opiskeluu ja suunnittelee seuraavaa lomaa ;)
Itse rakastuin ranskalaiseen mieheen opiskeluaikanani kun vietin Ranskassa pari vuotta. Tarkoitus oli palata takaisin kunhan saan opiskeluni täällä Suomessa viimeisteltyä. Rakkautemme aika oli kuin yhtä suurta romanttista elokuvaa: täynnä tunteenpaloa ja hellittelynimiä, juustoa, viiniä, puistokävelyitä, öisen tähtitaivaan katselua, viikonloppuisin piknik-retkiä maalle, runoja, lahjoja, kahviloita, muistoja, selkeää naiseutta ja mieheyttä, huomioonottavaista seksiä, kaiken kaikkiaan vau... Tulevaisuus oli selkeä: opiskelut loppuun ja miehelle hyvä duuni jotta minä voin jäädä kotiäidiksi kauniiseen kaupunkiasuntoomme... Olin aivan valmis ryhtymään pariisilaiseksi perheenäidiksi enkä edes kyseenalaistanut tätä "aristokraattista" näkemystä siitä, miten miehen ja naisen roolit ovat yllättävänkin selvät... Etäsuhdetta kesti muutaman kuukauden ja tavattiinkin sinä aikana pari kertaa ja kaiken piti olla hyvin, työnhaku Ranskaan vetämässä ja kämppäkin katsottuna... Vain muutama kuukausi piti mennä näin ja sitten "elämämme voisi alkaa". Kunnes kaveri eräänä iltana soitti ja ilmoitti, että on tavannut ihanan ranskattaren jo heti minun lähdettyäni ja tapaillut tätä jo koko sen ajan kun olen ollut Suomessa. Ilmoitusluonteisesti hän kertoi, että haluaa lopettaa suhteen kanssani tämän naisen takia mutta olisi kiva jos siitä huolimatta tulisin Ranskaan ja voisihan sitä katsoa, jos liekki vaikka roihahtaa uudelleen... Jep jep. Meni siinä sitten suunnitelmat vähän uusiksi, heräsin tarkastelemaan asiaa vähän objektiivisemmin ja suunnitelmat vaihtuivat.
No, siitä haavemaailman murentumisesta on selvitty ja nyt olen naimisissa suomalaisen miehen kanssa joka on ihanan rehellinen ja uskollinen, luotettava, rakastava ja tilaa antava mutta ei kyllä ah niin romanttinen... Puolensa kaikessa mutta ehkä näin oli minulle hyvä. Vuosien mittaan olen toisinaan miettinyt myös, että mitenköhän olisin jaksanut ranskalaisen kotiäidin roolia (josta ainakin tämän miehen kotikasvatuksessa oli luotu itsestäänselvyys: mies käy töissä ja vaimo on kaunis ja hoitaa kodin). Nyt olen vähemmän imarreltu ja hellitty mutta paljon tasa-arvoisempi ja vapaampi kuin ehkä Ranskassa olisin sittenkään ollut... Silti yhä joskus huomaan miettiväni tuota miestä ja kaipaavani sitä älytöntä romantiikan määrää, mitä hänen kanssaan koin. Varmasti osaltaan siihen tunteenpalon määrään vaikutti myös hänen ranskalaisuutensa. Tiedä häntä, mikä tässä on parasta, tuosta suhteesta jäi kuitenkin huikeita muistoja ja kokemuksia ja vaikka välillä niihin omissa muistoissani palaankin yhä vain niin silti luulen, että minulle elämä suomalaisen miehen kanssa oli sittenkin se sopivampi vaihtoehto: vaikka nyt onkin ehkä vähän "tylsempää" niin paljon turvallisempaa. Itse koin myös etäsuhteen ja siihen liittyneen raastavan ikävän aika kovana aikana ja rakkaus ranskalaisen kanssa oli niin ylitsepursuavan tunteikasta että nyt jälkikäteen mietin, miten tuskallisenkin täynnä tunteita tuolloin olinkaan. :)
Ihan tuulesta temmattuja en usko noiden juttujen olevan, että "elokuussa vaimo ja lapset lähetetään maalle ja mies jää kaupunkiin tekemään töitä (ja viettämään aikaa rakastajattarensa kanssa)..." mutta jokainen ihminen on yksilö ja hänen kansalaisuutensa ei automaattisesti tarkoita mitään. Kuitenkin kulttuurilliset vaikutteet ja kasvuympäristömme meitä muokkaavat, joten tarkkaile, miten tämän miehen oma perhe toimii - millaiset ovat hänen vanhempansa ja miten sinut hänen perheelleen esitellään (vai esitelläänkö lainkaan, joillekin vanhoillisille "aatelisille" suhde ulkomaalaisen kanssa voi olla hankalampi paikka?)... Skandinaavi-naisilla on tietty maine Ranskassa(kin), mutta itse tiedät, millainen suhteenne on ja mitä siitä voisi kehittyä. Onnea matkaan. Jos tarkoitus on, asioilla on aina taipumus järjestyä. Tarkastele kuitenkin asiaa myös "pari askelta kauempaa" ja katso suhdettanne ulkopuolisen silmin, ranskalainen mies saattaa tunteikkaana nopeasti "tombe amoreux" myös muihin kuin sinuun. Ihanien muistojen lisäksi se hyvä puoli ranskalaisesta poikaystävästä oli, että kielitaito kehittyi hetkessä - sekä ranskan kielen että suudelmien osalta... - eli mitään ei tee turhaan ;)
Olen tapaillut nyt melkein kaksi vuotta ranskalaista miestä ja on kyllä täysin erilainen positiivisella tavalla kuin muut miehet joita olen tavannut ja joukossa on muutamia etelä-eurooppalaisia sekä arabeja.
Ensin hyvät puolet: on aina kohtelias hänen ei edes tarvitse muistaa olla kohtelias vaan on sitä aidosti, kehuu, avaa ovet, päästää edelleen, ottaa sateenvarjon mukaan jos sataa, kaikki pienet eleet ja huolehtiminen on kaunista! tykkää romanttisista ja tavallisista asioista kuten kuutamon, tähtien ihailu, enpä ole kuullut muiden miesten muistavan, välittäneen tai kiinnittäneen huomiota niihin. Muistaa aina kysellä kuulumisia aidosti kiinnostuneena. Mitään lahjoja mies ei ostele, hyvä niin, en vaadi mitään enkä ainakaan tunne itseäni lahjotuksi! oikeastaan kyllä vähän harmittaa, nuorempana olin kylmä ja kokematon enkä huolinut, antanut miehen ostaa lahjaa minulle heti alussa. Kulttuuri on erilainen ja olisin nuorempana kyllä "säikähtänyt" jos olisin heti tutustuttua saanut lahjaksi vaikkapa alusvaatteita tai kukkakimpun! mutta toisaalta ihanan ajattelevaista ja välittävää. Mielestäni on ihanaa kun mies innostuu vaikka vähän laulamaan vaikkei mitään runoja sentään latele..
Toisaalta taas huonompiin juttuihin sitten kuuluu miehen salaperäisyys ja tietyt asiat joista ei halua tai pysty puhumaan, aion kumminkin antaa aikaa ja odottaa jos haluaa puhua saa puhua. Mies pelkää eikä ymmärrä vaativaa tai vihaista käytöstä ja muuttuu hermoheikoksi jos sellaista käytöstä joutuu sietämään, olen oppinut olemaan rennompi ja ei niin tuomitseva. Huumori on myös hyvä juttu vaikka kauheana tosikkona aina en ihan kaikkia vitsejä ymmärrä, opin ymmärtämään kun ajattelin itseäni miehen silmin. Myös ajoittainen katoilu on ikävä piirre vaikka se pistetäänkin työn piikkiin. Miehellä oli aika iso salaisuus jonka itse selvitin ja sain selville, mutta siitä ei edelleenkään juuri puhuta..
"Eronnut voidaan vihkiä uudelleen avioliittoon maistraatissa. Katolinen kirkko sen sijaan ei enää suostu toiseen kirkolliseen siunaukseen. Mutta kyseessähän siis on se seikka, että avioero ei tosiaankaan ole laissa kielletty!"
Onkohan sama systeemi käytössä myös esim. Italiassa ja Espanjassakin?? aika jännää että katoliset ei saa kuin yhdet kirkkohäät? siksi nyt ymmärrän miksi monissa etelän maissa miehet menee naimisiin vasta kolmi tai viisikymppisinä, haluavat olla täysin varmoja...