voi ikinä päästä yli???pahinta on että ero tuli koska mulla oli menneisyyteni kanssa pahoja ongelmia ja en päässyt niistä yli tai ympäri...terapiaakin siinä tarvittiin.
Oltaisiin varmaan jo vanhempia ilman sitä paskaa sotkua...
Neljä vuotta jaksoi mieskin rakastaa mutta sitten se hiipui,toisaalta en ihmettele koska käytökseni oli sitä luokkaa.
Mutta toisaalta en ymmärrä...
Koskaan en häntä halunnut loukata,pettämistä tai sellaista ei ollut koskaan.
Kun meidän piti olla ikuisesti yhdessä ja niitä lapsia....sitten vaan menetettiin toisemme.
Olin niin masentunut siinä loppuvaiheessa että mun ei tehnyt seksiä mieli ja mieheni luuli etten halua häntä vaikka sanoin ettei se ole siitä kiinni...
Mies löysi uuden ja perhettä perustavat nyt,kun sen piti olla minä.....oman jukkani kanssa.
Ottaisin sen takaisin silmänräpäyksessä,vaikka se mua yrittää satuttaakin se ei auta,...en mä sitä vois vihata.
En siitä olis ikinä halunnut irrottaa mutta tiedän ettei se siinä tilanteessa pystynyt olemaan onnellinen enkä minäkään koska häntä satutin.
Sitä sattuu varmasti vieläkin koska valehtelee muijalleen mun tehneen asioita mitä en ole koskaan tehnyt,ja väittää ettei meitä oikeasti koskaan ollutkaan...ettei se ole kosinut mua..kieltää tunteensa ja menneisyyden.
Ehkä se ei pysty niistä asioista puhumaan..
Se satuttaa koska molemmat tiedetään totuus,miten ihanaa meillä oli joskus..
Miten upeeta se oli....
En ole pystynyt vieläkään,edes vuoden jälkeen katsomaan edes muita,en edes keskustelemaan netissä muiden miesten kanssa saati sitten kasvokkain.Vaan kukaan ei ole niin komea eikä ihana,ettei sellasta luonnetta ole kellään muulla.
Ja kun mun tekee sitä joka päivä mieli,...kun ajattelen sitä vieläkin kun vastarakastuneena.
Koko ajan odotan että se edes soittaisi..kerran,juteltaisiin niin kun ennen...
Itken vaan sen perään koko ajan ja vaan odotan että palattaisiin joskus yhteen kerta asiat on mulla nyt paremmin..tai ainakin ne oli ennen kun kuulin että sillä on uusi nainen..joka on raskaana.
Menin niin shokkiinkin ja käyttäydyin itsekin typerästi...
Mutta jos vaan odotan turhaan...luultavastikin..
Mikä ne haavat parantaa ja millä pääsen yli sen miehen rakastamisesta,katselen vaan vanhoja kuvia ja tavaroita ja ajattelen meidän yhteisiä asioita...ajattelen sitä kaikkea mistä se tykkää.
Rakastan vaan sitä ja yöllä ajattelen että se on siinä mun vieressä kun suljen silmäni...
Oltaisiin varmaan jo vanhempia ilman sitä paskaa sotkua...
Neljä vuotta jaksoi mieskin rakastaa mutta sitten se hiipui,toisaalta en ihmettele koska käytökseni oli sitä luokkaa.
Mutta toisaalta en ymmärrä...
Koskaan en häntä halunnut loukata,pettämistä tai sellaista ei ollut koskaan.
Kun meidän piti olla ikuisesti yhdessä ja niitä lapsia....sitten vaan menetettiin toisemme.
Olin niin masentunut siinä loppuvaiheessa että mun ei tehnyt seksiä mieli ja mieheni luuli etten halua häntä vaikka sanoin ettei se ole siitä kiinni...
Mies löysi uuden ja perhettä perustavat nyt,kun sen piti olla minä.....oman jukkani kanssa.
Ottaisin sen takaisin silmänräpäyksessä,vaikka se mua yrittää satuttaakin se ei auta,...en mä sitä vois vihata.
En siitä olis ikinä halunnut irrottaa mutta tiedän ettei se siinä tilanteessa pystynyt olemaan onnellinen enkä minäkään koska häntä satutin.
Sitä sattuu varmasti vieläkin koska valehtelee muijalleen mun tehneen asioita mitä en ole koskaan tehnyt,ja väittää ettei meitä oikeasti koskaan ollutkaan...ettei se ole kosinut mua..kieltää tunteensa ja menneisyyden.
Ehkä se ei pysty niistä asioista puhumaan..
Se satuttaa koska molemmat tiedetään totuus,miten ihanaa meillä oli joskus..
Miten upeeta se oli....
En ole pystynyt vieläkään,edes vuoden jälkeen katsomaan edes muita,en edes keskustelemaan netissä muiden miesten kanssa saati sitten kasvokkain.Vaan kukaan ei ole niin komea eikä ihana,ettei sellasta luonnetta ole kellään muulla.
Ja kun mun tekee sitä joka päivä mieli,...kun ajattelen sitä vieläkin kun vastarakastuneena.
Koko ajan odotan että se edes soittaisi..kerran,juteltaisiin niin kun ennen...
Itken vaan sen perään koko ajan ja vaan odotan että palattaisiin joskus yhteen kerta asiat on mulla nyt paremmin..tai ainakin ne oli ennen kun kuulin että sillä on uusi nainen..joka on raskaana.
Menin niin shokkiinkin ja käyttäydyin itsekin typerästi...
Mutta jos vaan odotan turhaan...luultavastikin..
Mikä ne haavat parantaa ja millä pääsen yli sen miehen rakastamisesta,katselen vaan vanhoja kuvia ja tavaroita ja ajattelen meidän yhteisiä asioita...ajattelen sitä kaikkea mistä se tykkää.
Rakastan vaan sitä ja yöllä ajattelen että se on siinä mun vieressä kun suljen silmäni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet nyt kiinni jossian mitä et saa enää takaisin, ja siitä kiinni pitäminen estää sinua elämästä elämääsi eteenpäin. Ei sinun tarvitse hakea uutta suhdetta ennenkuin olet siihen valmis, mutta menneeseen jääminen ei ole tervettä ja hajottaa sinua pikkuhiljaa.
Elämänsä rakkaudestakin pääsee yli, pikkuhiljaa, ajan kanssa, ja tietoisesti yrittämällä. Jos sinulla on jo menneisyydessäsi kipeitä asioita, voi uusien menetysten käsitteleminen olla aina vain vaikeampaa. Tarvitset ehkä ammattiapua tässäkin muutoksessa, hakisitko sitä?
***
sanat on jo saanu mut niin hajalle etten jaksa ajatella eteenpäin...
En ajattele muuta kun sitä mitä oli...
Tuntuu että se on nyt toteuttanut juuri sen kaiken toisen kanssa mitä meidän piti olla ja tehdä..kun meidän juttu ei pelannut niin piti sen hakea korvike.
Ja mitä jos voisinkin sen vielä joskus saada takaisin....voisin odottaa kuinka kauan vaan jos tietäisin että valoa on...mut eipä vaan taida olla......
Ja kuinka kauan oikein pitää yrittää että se kaipuu edes alkaa helpottamaan?vuosi ei ole tuntunut missään..
Mä en usko että voisin ikinä siitä yli päästä,ehkä se joskus helpottais mutta ei lakkaa..
En vois ajatella elämääni tai lapsia kenenkään toisen kanssa,en kenenkään.
Ja olen käynyt kyllä ammattiauttajalla tähän asti,mutta ei siitä ole näköjään apuja ollut..
Rahansa vaan tuhlaa,olen harkinnut jos sen lopettaisin.
Jukkakin sanoo ettei musta ole mihinkään.
Ne mun menneisyyteni ongelmat ei johdu mistään menetyksistä tai eroista vaan ihmiset on satuttanut mua ja kohdellu kun paskaa..
En vaan uskonut että se oikea mua satuttaisi....