Jätin pitkäaikaisen poikaystäväni viime viikonloppuna, ja minua jäi aivan mielettömästi vaivaamaan hänen reaktionsa. Meillä on ollut tasapainoinen suhde, mutta nyt oli aika päästää irti.
Pyysin poikaystääni lauantaina kylään ja menin suoraan asiaan. Meillä on ollut jo jonkin aikaa ongelmia suhteessa, mutta en usko, että mies osasi aavistaa, että oikeasti haluaisin erota - pari viikkoa sitten erään riidan yhteydessä hän vielä itki ja sanoi, että ei halua luopua minusta missään nimessä.
Kuitenkin hänen reaktionsa oli aivan outo. Hän suhtautui koko asiaan todella kevyesti, melkein olankohautuksella ja sanoi, että itsekin on miettinyt samaa ja että olo on nyt helpottunut. En voi uskoa, että hän olisi suhtautunut asiaan OIKEASTI niin kevyesti.
Mies on toisaalta aina ollut sellainen, ettei ole halunnut näyttää häviävänsä ja rupesin miettimään, että voisiko hänen kevyt suhtautumisensa johtua siitä, että hän ei halua tulla jätetyksi vaan eroaa mieluummin 'yhteispäätöksellä.' Vai oliko tämä joku psykologinen puolustelukeino? Puolessa tunnissa koko kolmivuotinen taipale oli kuitattu, mutta jotain jäi vaivaamaan. Kaikki kävi jotenkin liian helposti?
Pyysin poikaystääni lauantaina kylään ja menin suoraan asiaan. Meillä on ollut jo jonkin aikaa ongelmia suhteessa, mutta en usko, että mies osasi aavistaa, että oikeasti haluaisin erota - pari viikkoa sitten erään riidan yhteydessä hän vielä itki ja sanoi, että ei halua luopua minusta missään nimessä.
Kuitenkin hänen reaktionsa oli aivan outo. Hän suhtautui koko asiaan todella kevyesti, melkein olankohautuksella ja sanoi, että itsekin on miettinyt samaa ja että olo on nyt helpottunut. En voi uskoa, että hän olisi suhtautunut asiaan OIKEASTI niin kevyesti.
Mies on toisaalta aina ollut sellainen, ettei ole halunnut näyttää häviävänsä ja rupesin miettimään, että voisiko hänen kevyt suhtautumisensa johtua siitä, että hän ei halua tulla jätetyksi vaan eroaa mieluummin 'yhteispäätöksellä.' Vai oliko tämä joku psykologinen puolustelukeino? Puolessa tunnissa koko kolmivuotinen taipale oli kuitattu, mutta jotain jäi vaivaamaan. Kaikki kävi jotenkin liian helposti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"liian helposti"..? Odotitko, että poikaystäväsi heittäytyy jalkoihisi rääkymään, ettei kyllä sinusta irti päästä..?
Sinä sait asian hoidettua niin kuin halusitkin - mitä sitä sitten enää vatuloimaan?! Kun kerran tiedät, ettei exäsi halua näyttää häviävänsä, tuo oli häneltä kaiketi luonnollinen reaktio. Varmaan suree asiaa itsekseen - mutta elämä jatkuu, ja maailma on täynnä uusia kumppaniehdokkaita. Ole iloinen, ettei exäsi vaivaa sinua enää - muunkinlaisia the endejä on nähty...
Odotitko, että mies alkaa itkemään ja jää ruikuttamaan perääsi muutenkin??
Mullekin sanoi jättäjä, että tuntuu ettei meidän ero tunnu mussa mitenkään. Vaikka mä rakastin ja paljon. Mutta ilmeisesti tämä mun ex-mies olisi halunnut, että jään hänen peräänsä itkemään.
>Meillä on ollut tasapainoinen suhde, mutta nyt
>oli aika päästää irti.
Hommahan meni oikein hyvin. Eli sinä et näänyt kaipaamaan miestäsi - ja miehesi oli jo kasvanut eroon sinusta.
- Vai olisitko kaivannut mieheltäsi jotain valitus-oopperaa-kun olet nyt niin-hieno-nainen-blaa-blaa.
Hyvä feikkikirjoitus/provo. En nyt nosta hattua, kun on näitä parempiakin/hauskojakin luettu.
Lähinnä noloa alkuperäisen kirjoittajan kannalta kuitenkin.
Odotit sitten että mies alkaa itkemään ja anelemaan sua takasin?Että se ei mennytkään niinkuin olisit halunnut.Jos nuo suhteen ongelmat on sitä että kaipaat mieheltä enemmän huomiota ja jätät miehen vähän niinkuin nähdäksesi sen reaktion niin et voi muuta kun syyttää ittees.
että poikaystäväsi oli jo varautunut siihen mitä asiaa sinulla oli. Kyllä sellaiset asiat vaistoo vaikkei niistä sanoisi mitään. Ja koska tunnet poikaystäväsi reaktiot joihinkin asioihin, niin ihmettelen että tämä asia sinua jäi vaivaamaan niin paljon että siitä piti tulla tekemään avaus netiin. Ehkä hän ei oikeasti osannut näyttää tunteitaan siinä tilanteessa, mutta kotona itkee itsensä uneen? Tai, ehkä se oli oikeasti helpotus jos teillä on niin huonosti mennyt? Turha tätä asiaa on jäädä spekuloimaan koska asiat ovat nyt niinkuin halusit - olet päässyt hänestä eroon...
jos hän reagoi kuten minä, eli mitä suurempi järkytys, sitä ulkoisesti tyynempi olemus, ei uskalla tehdä tai sanoa mitään, ettei maailma räjähdä, että pysyy kasassa, ettei hajoa palasiksi.. Ettei kaikki hajoa atomeiksi.. Menee niin totaalisen lukkoon järkyttyneenä tunteiden kanssa, että jotenkin "sulkee" asian ja tunteet, koska ne olis liikaa. Elää automaattisesti autopilotti päällä pitkän aikaa, koska tietää, ettei kestä mitenkään. Tietää, ettei mikään auta, ei auta surra eikä koittaa uudestaan, siinä jotenkin jähmettyy täysin.
Voi myös olla niin loukkaantunut tai pettynyt, ettei uskalla näyttää itselleenkään koskaan sitä loukkaantumisen määrää, ettet vain satuttaisi lisää ja ettei itsekin uskoisi sun voivan rikkoa hänet.
Todennäköisesti olet oikeassa, jos intuitio sanoo sulle niin.