en kestä, itse vasta sydän särkyi täysin ja se ainoo ystävä, jolle voisin luottaa tän meni juuri kihloihin ja on onnensa kukkuloilla. Mä nielen ja onnittelen, ja hymyilen läpi kyynelten ja en ymmärrä, miksi elämä on.. Eikä voi kellekkään kertoa edes, miten pahalta tuntuu.
ei ole ystävää
joka lohduttais
7788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos se on hyvä ystävä niin kyllä voit kertoa asian hänelle vaikka olisikin juuri mennyt kihloihin, ei sinun tarvitse hymyillä silloin kun sinulle on tapahtunut noin, kyllä se ystäväkin sen ymmärtää. Se onnellisuus muuten lähtee ihan omasta itsestään, että turha odottaa että tulee joku ihminen ja tekee sinut onnelliseksi. Nyt sitten nautit vapaudesta kunnes joku sut nappaa. :)
kirjoitin viestin, mut se katos? Sanot, että kaikki hyvin, mikä niin on hyvin? Kerrotko?
Ei toisen elämän suurimpiin onneenhetkiin voi mennä vuodattamaan omia surujaan. Kyllä hän ymmärtää, mutta ei tuohon tilanteeseen vaan ole sopivaa, ymmärrät varmaan.
Että kivat sulle ja kurjat mulle.. ei se vaan käy.
Ei onnellisuus lähde toisista, mutta silloin kun on surua tai pettymystä, kuka pystyy löytämään sen ihmeen ilon itsestään? En mä ole kaivannut kuin yhtä ystävää. Ja menetkö tosiaan sanomaan jollekin, että joku sut nappaa, jos toinen on just jonkun toisen nappaajan takia oikeasti huonolla hapella? Jotenkin tuntuu aika groteskikta.. Että hyvin menee, antaa elämän potkia vain, sitäkö tarkoitit?
Kelle toivoisit sellaista?
Jos sinä et voi murheitasi vuodattaa ystävällesi vaikka olisi hänellä miten onnellinen hetki. Ei sitten ole ystävälläsikään oikeutta vuodattaa onneaan sinulle silloin kun sinulla on elämäsi huonoinpia hetkiä, että sanot asiat niinkuin ne on.
Ystävä jolle voit kertoa, etkä voi hänellekkään kertoa? Kannattaa jatkossa huolehtia myös niistä ystävyys suhteista, eikä elää vain miehelle.
Mikset voi muka kertoa kellekään? Mites se sun sydän nyt sitten särkyi?
täällä meitä on monia kuuntelijoita, ei tuomita eikä lässytetä mitään "kyllä kaikki vielä järjestyy" paskaa koska kaikkihan sen varmaan tietää että ne on vaan sanoja ja sanat eivät juurikaan lohduta.
Tänne siis vaan syntyjä syviä kirjottamaan, se on hyvää terapiaa
No aika perusjuttu. Ihastuin korviani myöten, ajattelin, että haluan katsoa tämän loppuun, ja se tuntui vaan sellaiselta niin oikealta, miten saatoin olla niin väärässä. Kuvittelin elämän olevan suurempaa leffaa kuin onkaan. Ei hän minusta välittänyt, löysi samantien toisen ja se siitä. Muutama hyvä ystävä kommentoi asiaa heti, että ompas ihana asia, ja että ovat niin hyvännäköinen pari ja olivat todella iloisia asiasta. Miten sellaisille alkaa sen jälkeen sanomaan, että mä hölmö elättelin liikaa, taisin rakastua ja nyt vaan on sydän särki omien tunteiden vuoksi.
Ei vaan viitsi sanoa ystävälle, että mulla se sattuu, kun kuuli tuon. Ei pysty.