Meidän tarina

Ei Sinun nyt tästä maailmasta tarvitse poistua.Voit
keventää mieltäsi joko psykologin tai luotettavan
ystävän kanssa.Kovin oli epävakaista ja painostavaa
olosi vaimosi suvussa.Nyt on aika hengähtää ja koota
voimia.Voisit hankkiutua eroryhmään,siellä ihmisiä
samassa tilanteessa.Tapaamalla uusia ihmisiä,vältät
erakoitumisen.Hankkiudu jos mahdollista entisiin har
rastuksiin.Selviät kyllä!

sukunsa. Manipuloitui heidän toiveisiinsa ja he saivat tahtonsa läpi.
Viimeksi viikolla sanoin että saa luvan puhua veljelleen ja hänen vaimolleen että lopettaavat minun haukkumisen ja mustamaalaamisen.
Se että heidän pahat puheet minua kohtaan ovat perättömiä tekeekin asian niin hankalaksi.
Vaimo lupasi puhua. Päivät kului ja kului ja kysyin onko hän keskustellut asiasta.
Ei ollut. Kysyin syytä että eikö hän halua, kehtaa, uskalla vai mikä on. Sanoi että siihen hän ei osaa vastata.

Ilmoitin että nyt hänen täytyy valita. Joko sinä rakastat minua tai teet niinkuin sukusi haluaa ja valitset heidät mielipiteineen.
Muuta hänen ei olisi tarvinut sanoa kuin että lopettavat minun kiusaamisen.
Arvasin että erilleen muutto tuo riskin että vaimoani on helpompi manipuloida ja luoda väärää mielikuvaa. Riski oli vaan otettava ja toivoin että näin olisimme saaneet välimme paranemaan. Toisin kävi. Vaimo lähti sukunsa kelkkaan.
Haluaisin että yksinäisenä hetkenä hän ottaisi asiakseen ajatella mitä kaikkea minun oli kestettävä. Kuinka paljon kestin ja kuinka paljon annoin periksi. Oli kuitenkin luvattu että elämme elämämme yhdessä loppuun asti.

Jotenkin luulen että vaimo on tiennyt tapahtuvan tämän joka tapauksessa jossain vaiheessa eikä halunnut vaan sanoa sitä ääneen. Kun kysyin että haluatko erota oli vastaus yleensä että en. Huonona päivänä ihan sama ja toisena päivänä tee niinkun haluat. Muistan syksyisen ero ruljanssimme ja sen viiden tunnin anelu ja itku puhelun jonka hän lopulta soitti että anteeks, tule takas, rakas jne jne jne.
Ongelma suhteessamme on ollut alusta asti että vaimoni ei halua koskaan sopia riitojamme.
Jos tulee kitkaa hän vaikenee täysin, poistuu tilanteesta yms ja itse haluaisin puhua asiat.
En vaan voi jättää ja antaa asioiden olla vaan haluan ne puhua selviksi.
Riita syntyy kun vaimoni tai niinkun hän sanoo ex vaimoni ei vain vastaa.
Puhumiseni on yhtäkuin hänelle jankkaamista. Niin hän väittää. Ja täys sota on valmis alkamaan.
Siitä että haluan puhua mutta hän ei tulistuu hän täysin. Jos jollain tavalla olisin saanut joskus kuvattua tilanteen videolle tietäisin että hänestä tehtäisiin täysin sekopäinen.

Kaverit ja sukulaiseni ovat olleet jo yli vuoden huolissaan jaksamisestani ja vaikka pitävät vaimostani ovat he alkaneet kannustamaan jo lähtemään suhteesta.
Yksi vakava piirre ex vaimostani paljastui toissa viikolla kun hän riidan päätteeksi löi.
Sain silmälaseistani verta vuotavan haavan nenääni mutta onneksi lasini säilyivät pientä vääntymistä lukuunottamatta ehjänä.
Anteeksi hän ei ole koskaan pyytänyt.
En voisi ikinä lyödä ketään varsinkaan naista koska en pidä muutenkaan väkivallasta.
Joku voisi sanoa että olet nössö mies. Mutta kuvitellaanpa että minä löisin niin istuisin varmaan jo nyt linnassa syytettynä ja halveksittuna naisten hakkaajana.
Minusta hänenkään ei ole oikeus lyödä vaikka on kuinka paljon heikompi tahansa.
Kun vaan saisin tämän rakkauden tunteen päästäni katoamaan. Vaikka hän on kohdellut minua kuin lattiamattoa on meillä ollut hyviäkin hetkiä. Toisaalta rakkauden tunteen valtaa vähitellen vihan tunne.
Varoitus seuraavalle onnettomalle joka häneen tutustuu. Ikävästi sanottu mutta sanon. Päältä kaunis mutta sisältä läpeensä laho.
Kaikesta huolimatta tuntuu että sydän revittäisiin rinnastani mutta kai maailmassa täysjärkisiäkin naisia on.

valitsi kirjoitti:

sukunsa. Manipuloitui heidän toiveisiinsa ja he saivat tahtonsa läpi.
Viimeksi viikolla sanoin että saa luvan puhua veljelleen ja hänen vaimolleen että lopettaavat minun haukkumisen ja mustamaalaamisen.
Se että heidän pahat puheet minua kohtaan ovat perättömiä tekeekin asian niin hankalaksi.
Vaimo lupasi puhua. Päivät kului ja kului ja kysyin onko hän keskustellut asiasta.
Ei ollut. Kysyin syytä että eikö hän halua, kehtaa, uskalla vai mikä on. Sanoi että siihen hän ei osaa vastata.

Ilmoitin että nyt hänen täytyy valita. Joko sinä rakastat minua tai teet niinkuin sukusi haluaa ja valitset heidät mielipiteineen.
Muuta hänen ei olisi tarvinut sanoa kuin että lopettavat minun kiusaamisen.
Arvasin että erilleen muutto tuo riskin että vaimoani on helpompi manipuloida ja luoda väärää mielikuvaa. Riski oli vaan otettava ja toivoin että näin olisimme saaneet välimme paranemaan. Toisin kävi. Vaimo lähti sukunsa kelkkaan.
Haluaisin että yksinäisenä hetkenä hän ottaisi asiakseen ajatella mitä kaikkea minun oli kestettävä. Kuinka paljon kestin ja kuinka paljon annoin periksi. Oli kuitenkin luvattu että elämme elämämme yhdessä loppuun asti.

Jotenkin luulen että vaimo on tiennyt tapahtuvan tämän joka tapauksessa jossain vaiheessa eikä halunnut vaan sanoa sitä ääneen. Kun kysyin että haluatko erota oli vastaus yleensä että en. Huonona päivänä ihan sama ja toisena päivänä tee niinkun haluat. Muistan syksyisen ero ruljanssimme ja sen viiden tunnin anelu ja itku puhelun jonka hän lopulta soitti että anteeks, tule takas, rakas jne jne jne.
Ongelma suhteessamme on ollut alusta asti että vaimoni ei halua koskaan sopia riitojamme.
Jos tulee kitkaa hän vaikenee täysin, poistuu tilanteesta yms ja itse haluaisin puhua asiat.
En vaan voi jättää ja antaa asioiden olla vaan haluan ne puhua selviksi.
Riita syntyy kun vaimoni tai niinkun hän sanoo ex vaimoni ei vain vastaa.
Puhumiseni on yhtäkuin hänelle jankkaamista. Niin hän väittää. Ja täys sota on valmis alkamaan.
Siitä että haluan puhua mutta hän ei tulistuu hän täysin. Jos jollain tavalla olisin saanut joskus kuvattua tilanteen videolle tietäisin että hänestä tehtäisiin täysin sekopäinen.

Kaverit ja sukulaiseni ovat olleet jo yli vuoden huolissaan jaksamisestani ja vaikka pitävät vaimostani ovat he alkaneet kannustamaan jo lähtemään suhteesta.
Yksi vakava piirre ex vaimostani paljastui toissa viikolla kun hän riidan päätteeksi löi.
Sain silmälaseistani verta vuotavan haavan nenääni mutta onneksi lasini säilyivät pientä vääntymistä lukuunottamatta ehjänä.
Anteeksi hän ei ole koskaan pyytänyt.
En voisi ikinä lyödä ketään varsinkaan naista koska en pidä muutenkaan väkivallasta.
Joku voisi sanoa että olet nössö mies. Mutta kuvitellaanpa että minä löisin niin istuisin varmaan jo nyt linnassa syytettynä ja halveksittuna naisten hakkaajana.
Minusta hänenkään ei ole oikeus lyödä vaikka on kuinka paljon heikompi tahansa.
Kun vaan saisin tämän rakkauden tunteen päästäni katoamaan. Vaikka hän on kohdellut minua kuin lattiamattoa on meillä ollut hyviäkin hetkiä. Toisaalta rakkauden tunteen valtaa vähitellen vihan tunne.
Varoitus seuraavalle onnettomalle joka häneen tutustuu. Ikävästi sanottu mutta sanon. Päältä kaunis mutta sisältä läpeensä laho.
Kaikesta huolimatta tuntuu että sydän revittäisiin rinnastani mutta kai maailmassa täysjärkisiäkin naisia on.

Lue lisää

Hyvä että saitte asiat lopulta ratkaistua. Vaikka se onkin sinulle nyt tuskallista, niin vielä pahempaa olisi jos tuo aiemmin kuvailemasi tilanne olisi vain jatkunut ja jatkunut.

Kyllä se tuska ja epäonninen rakkaus aikanaan hiipuvat ja löydät uudelleen elämänilon ja uuden, kivemman naisen. Kyllä ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu teille kummallekin. Jaksamista sinulle!