Eli asia on näin:
Avopuolisoni tahtoo hallita minua (tahattomasti?/tahallisesti?) kaikissa asioissa. Ennen olin hyvin itsepäinen mutta tässä suhteessa minusta on kehittynyt hyvin anteeksi pyytelevä ja toisen tahtoon alistuva.
Avomieheni suuttuu hyvin pienistä asioista, ja siksi joudun pyytää lupaa mieltei kaikkeen mitä teen. Tai ainakin tältä minusta tuntuu.
Tässä tämän aamuinen riita lyhyesti.
Heräsin aikaisin, pistin kahvit tippumaan ja siivoilun sillä välin kun puolisoni nukkui. Kun mies heräsi, kävimme yhdessä tupakilla, ja kaikki oli hyvin. aamu alkoi loistavasti. Katsottuani jonkin aikaa teeveetä, ajattelin käydä suihkussa jotta voisin sitten jatkaa päivää hyvillä mielin. Olen tottunut siihen, että kysyn "luvan" melkeinpä jokaiseen asiaan mitä teen miheltäni. Otin pyyhkeen kaapista, ja pidin kuitenkin itsestään selvyytenä, että voin mennä suihkuun. Kysyin silti mieheltäni sopiiko, että menen suihkuun. Tähän mies vastasi etä oli kyllä ajatellut mennä itse suíhkuun ensin, no minä tähän sitten, että enkö voi mennä ensin kun menee muuten niin kauan tässä odotellessa (mies oli netissä, eikä sieltä olisi varmaan tuntiin lähtenyt sinne suihkuun päin). Mies suuttui ja sanoi, että mene sitten mutta hän ei sitten voi ajaa hiuksia koska ei näe kun peili on kostea! Minä hermostuin ja puin vaatteet takaisin päälle ja sanoin, että on se nyt kumma kun täytyy kaikkeen kysyä sinulta lupa. mies lähti ovet paukkuen ulos ja ilmoitti että nyt on neidillä aikaa käydä siuhkussa.
Tämä voi kuulostaa lapselliselta, mutta kun minä joudun jopa aamulla miettiä että milloin menen vessaan koska todennäköisesti juuri kun olen vessassa mies koputtaa ovelle ja sanoo,että hänen täytyy päästä sinne nyt heti. Minulla ei siis ole päätös valtaa missään asiassa. Mieheni värkkää aika paljon tietokoneella, lähinnä kyttää jotain autojuttuja. Joten minun täytyy aina kysyä lupa voinko olla tietokoneella, koska miehelläni on aina juuri silloin jotain tärkeää katsottaa siltä.
Aamulla kun laitan kahvin keittimeen joudun miettiä milloin mieheni herää, ettei kahvi ole jo vanhaa kun hän sitä ottaa.
Kaikki tällaiset ihan pienet asiat johtavat sitten päivittäiseen riitelyyn. Lisäksi mieheni on hyvin pitkävihainen. Esimerkiksi tämän aamuisen riidan johdosta hän lyö vain luurin korvaani jos yritän soittaa hänelle. Ja nyt saan taas sitten koko päivän olla kotona yksin, koska en omista autoa jolla pääsisin mihinkään ja mieheni ei vastaa puhelimeenkaan tosiaan ennenkuin on rauhoittunut. Pyytelen koko ajan anteeksi olemassa oloani, ja välillä tuntuu, etten jaksa tällaista.
Väkivaltaa meidän suhteessa ei onneksi ole. Mutta onpa joskus kyllä kaynyt niinkin että kun mies suuttuu hän sanoo jotain tyyliin että tekis mieli vetää sua päähän tai vastaavaa. Ehkä pari kertaa suhteen aikana on tuumannut lyödä, mutta ei mitenkään enemmälti.
Jos mieheni ei riitelisi joka asiasta olsi hän muuten erinomainen kumppani.
Ja nyt ei ole kyse siitä, että tahtoisin erota. Rakennamme yhteistä taloa ja yritämme lasta...
Mutta tahtoisin vain mielipiteitää ja kokemuksia samassa tilanteessa eläviltä. Sillä minä en tästä halua puhua ystävilleni.
Eläminen avopuolison ehdoilla
43
5174
Vastaukset
- .....................
Lisään vielä, että mies ei halaa, pussaa ei mitään tällaista jos en itse tee aloitetta, ja silloinkin nahkeasti. Seksiä kyllä on.
Tiedän että mies rakastaa minua, se on tullut kuitenkin hyvin selväksi kaikesta huolimatta.- ...
noinhan ei suhdetta hoideta. olette ilmeisesti nuoria, koska mies ei ole ymmärtänyt arvoasi.
kun puolisoa kohtelee kuin haluaisi itseään kohdeltavan niin silloin löytyy vaikka mitä mukavaa...
jos käytös ei muutu niin mies todennäköisesti muuttuu vieläkin itsekkäämmäksi. - ap kirjoittaja
... kirjoitti:
noinhan ei suhdetta hoideta. olette ilmeisesti nuoria, koska mies ei ole ymmärtänyt arvoasi.
kun puolisoa kohtelee kuin haluaisi itseään kohdeltavan niin silloin löytyy vaikka mitä mukavaa...
jos käytös ei muutu niin mies todennäköisesti muuttuu vieläkin itsekkäämmäksi.Niin pahinta on se, että tiedän kuinka se muuttuu yhä vain pahemmaksi, sillä se on jo muuttunut parin vuoden aikana. emme ole seurustelleetkaan vasta kuin n.3 vuotta. Mutta olemme edenneet koko ajan todella nopeaa vauhtia. yhteen muutimme n. puolivuotta seurusteltuamme, ja yhteisen talon ostimme aika äskettäin.. Nopeaa eteneminen on ollut virhe. Sillä kun ostimme talon, olin vielä viikko ennen sitä todella epävarma tahdonko jatkaa suhdetta, mutta toisaalta se on yhdisanyt meitä toden teolla.. eikä minulla tosiaan ole mitään halua erota, eikä uskallustakaan... Mutta tahtoisin vain mieheni muuttuvan. mitä ei todennäköisesti koskaan tapahdu. Tunnistan avopuolisostani hyvin paljon isäni narsistin piirteitä.
- tuunari_mikko
ap kirjoittaja kirjoitti:
Niin pahinta on se, että tiedän kuinka se muuttuu yhä vain pahemmaksi, sillä se on jo muuttunut parin vuoden aikana. emme ole seurustelleetkaan vasta kuin n.3 vuotta. Mutta olemme edenneet koko ajan todella nopeaa vauhtia. yhteen muutimme n. puolivuotta seurusteltuamme, ja yhteisen talon ostimme aika äskettäin.. Nopeaa eteneminen on ollut virhe. Sillä kun ostimme talon, olin vielä viikko ennen sitä todella epävarma tahdonko jatkaa suhdetta, mutta toisaalta se on yhdisanyt meitä toden teolla.. eikä minulla tosiaan ole mitään halua erota, eikä uskallustakaan... Mutta tahtoisin vain mieheni muuttuvan. mitä ei todennäköisesti koskaan tapahdu. Tunnistan avopuolisostani hyvin paljon isäni narsistin piirteitä.
Olisin ehdottanut www.narsistientuki.info sivua, mutta varmaan tiesitkin.
Tiesitkö muuten, että jos olet ns. ohutnahkainen narsisti-tyyppinen, niin vedät kärpäsmagneetin lailla paksunahkaisia narsisteja puoleesi..
Laitas nyt noi lapset vähäksi aikaa sivuun ja selvitä pääsi ensin. Haluatko varmasti lapsia tommosen kanssa. Talon voi aina myydä.. - MlMMl
ap kirjoittaja kirjoitti:
Niin pahinta on se, että tiedän kuinka se muuttuu yhä vain pahemmaksi, sillä se on jo muuttunut parin vuoden aikana. emme ole seurustelleetkaan vasta kuin n.3 vuotta. Mutta olemme edenneet koko ajan todella nopeaa vauhtia. yhteen muutimme n. puolivuotta seurusteltuamme, ja yhteisen talon ostimme aika äskettäin.. Nopeaa eteneminen on ollut virhe. Sillä kun ostimme talon, olin vielä viikko ennen sitä todella epävarma tahdonko jatkaa suhdetta, mutta toisaalta se on yhdisanyt meitä toden teolla.. eikä minulla tosiaan ole mitään halua erota, eikä uskallustakaan... Mutta tahtoisin vain mieheni muuttuvan. mitä ei todennäköisesti koskaan tapahdu. Tunnistan avopuolisostani hyvin paljon isäni narsistin piirteitä.
Luin tarinasi ja voin kertoa että miehesi on täysi narsisti. Olen ollut narsistin kanssa avoliitossa. Henkistä väkivaltaa kaiken aikaa. Ei miehesi tule koskaan muuttumaan jos sitä odottelet. Ota hyvä nainen jalat alle ennen kuin on liian myöhäistä. Yhteisen velan voi vielä hoitaa mutta älä tee sen miehen kanssa lasta koska lapsi tulee kärsimään eneiten jos/kun eroatte... Maailma on mukavia ja hyviä miehiä täynnä joten miksi tyytyä onnettomaan sairaaseen mieheen??
nimim. kokenut ja nähnyt
- Pakoon heti!
Nyt hankit apua heti. Ehkäisyn otat välittömästi käyttöön. Lapsi ei paranna suhdettanne vaan sitoo ja vangitsee sinua lisää mieheesi. Miehesi ei rakasta sinua vaan omistaa sinut. Siinä on iso ero! Tulevalle lapselle suhteenne olisi erittäin vahingollinen, joten ÄLÄ hanki lasta tuohon suhteeseen.
Suomessa kuolee kuvaamasi laisissa avioliitoissa lukuisia naisia vuosittain. Sairaanloinen mustasukkaisuus ja omistushaluisuus on merkki miehesi pahoista mielenterveysongelmista. Pian kuvioon tulevat vainoharhat ja epäilykset siitä, että petät häntä neuvolareissuilla, kaupassa käydessäsi tai myös silloin kun olet kotona. Nämä ajatukset tulevat miehelläsi niin voimakkaiksi, että hän voi nähdä parhaaksi ratkaisuksi pistää sinut päiviltä, jotta olisit varmasti hänen ja kukaan muu ei vaan sinuun kosksisi. Vaikka mies ei sinua ole vielä pahoinpidellyt, tulee sekin päivä eteen.
Miehesi pyrkii alitajuisesti murtamaan psyykkeesi käytöksellään, jotta pysyt nöyränä ja hänelle uskollisena. Todellisuuden tajusi on jo hämärtynyt, koska et näe syytä eroamiseen vaikka olet jo hengen vaarassa.
Hanki apua itsellesi heti. Jos et hanki, niin älä sitten marise, kun olet luut murskana sairaalassa. Valinta on sinun.- tuunari_mikko
"Todellisuuden tajusi on jo hämärtynyt, koska et näe syytä eroamiseen vaikka olet jo hengen vaarassa.
"
Noin pohjalta kestää monta vuotta tulla takaisin normaaliin elämään.. Usko minnuu olen nähnyt tuon itsekkin. Kirjottelen tätä nyt toinen lapsi sylissä.. - tuunari_mikko
tuunari_mikko kirjoitti:
"Todellisuuden tajusi on jo hämärtynyt, koska et näe syytä eroamiseen vaikka olet jo hengen vaarassa.
"
Noin pohjalta kestää monta vuotta tulla takaisin normaaliin elämään.. Usko minnuu olen nähnyt tuon itsekkin. Kirjottelen tätä nyt toinen lapsi sylissä..vaikka tuo hengenvaara on pikkusen jo liiottelua, mutta todellista sekin.
- olet sen kanssa?
Jätä se idiootti.
- .. saman kokenut!..!
Herranjumala mikä tilanne!
Etkä itse näe!
Luepa uudestaan mitä kirjoitit. LUE!
Ja ajattele.
Tuossa sulle jo yksi vastasi, ja yhdyn hänen näkemykseensä TÄYSIN.
Älä tee lasta, älä herran tähden.
Etkö sinä tajua, että se mies hallitsee sinua! Ei tuo mitään rakkautta ole, kai sä sen käsität?
Sinun EI tartte pyytää lupaa tuollaisiin asioihin mistä kerroit!!
EI EI JA EI.
Heti jäihin se lastentekohomma, on minun neuvoni.
Olin itse naimisissa narsistin kanssa. Alkoi nyrkki kuule puhua!
ONNEKSI EI OLE LAPSIA.
Lähdin suhteesta. Tuli persnettoa rahallisesti, mutta nyt on rauha maassa. Jallitti aikansa, mutta on lopettanut.
Sinä et kuulosta lapselliselta mutta tuo mitä kirjoitit, että pitää ajatella esim voitko mennä vessaan on .. EI JUMALAUTA. Ymmärrä nyt itsekin.
JA SE LYÖMISELLÄ UHITTELU on KAIKKEIN pahinta.
Tiedätkös mitä - hän tulee tekemäänkin niin !!
Purkakaa ne suunnitelmanne.
Miksi ihmeessä et ole avautunut tästä aiemmin, ennenkuin teitte siirtoja!
Sun miehelläs on PAHA ongelma.
Etkä SINÄ voi hänen ongelmiaan poistaa, älä vain kuvittelekaan sellaista.
Ammattiapua siihen tarvitaan.
SINÄ ET OLE SYYPÄÄ HÄNEN KÄYTÖKSEENSÄ, ymmärrät kai sen?
Hänellä anteeksi nyt vain vippaa päästä, on kuin HERRA HALLITSIJA.
Eihän semmonen mikään rakastava parisuhde ole.
Ei toden totta.
Oikein päivittäin riitelette. Ja varmasti riitelettekin, tilannehan on ihan mahdoton. Ei KENENKÄÄN tartte pyydellä anteeksi olemassaoloaan hyvä ihminen.
Hän on alistanut jo sinut, kun puhutkaan tuollaisia.
Ja tottaKAIT sinun pitää avautua tästä ystävillesi, JA ammatti-ihmisiltä kysyä neuvoa, miten pääset tuosta kuiville vesille.
Huoh.. kauhulla luin.
Toivottavasti et ole tullut raskaaksi.- ap kirjoittaja
Kiitos kaikille vastauksista. Tiedän nämä kaikki asiat mitä sanoitte, ja ne ovat totta. Jotenkin sitä vain jaksaa aina niiden hyvien hetkien takia. Koska niitäkin kuitenkin löytyy. Ja kyllä minussakin on vikaa, tiedän kyllä. Itse olen itseni tähän suhteeseen jättänyt, siitä en voi ketään syyttää.
- .. saman kokenut..!.. .
ap kirjoittaja kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Tiedän nämä kaikki asiat mitä sanoitte, ja ne ovat totta. Jotenkin sitä vain jaksaa aina niiden hyvien hetkien takia. Koska niitäkin kuitenkin löytyy. Ja kyllä minussakin on vikaa, tiedän kyllä. Itse olen itseni tähän suhteeseen jättänyt, siitä en voi ketään syyttää.
Äläpä tuudittaudu niihin hyviin hetkiin. Ne ei riitä pelkät jotkut HETKET, jos ja kun enimmäkseen arki on aivan liikaa sitä ei-niin-olleskaan-kivaa-eikä-ollenkaan-rakastavaa-ja varsinkin TOISTA KUNNIOITTAVAA.
Ei sitä hetkistä eletä.
Jatkuvat riidat ja varpaillaan olo ei ole mitään oikeaa elämää.
SAAhan sitä toki riidellä, harvat sitä ei koskaan riitele, mutta toista ei saa alistaa.
Ja alistettuhan sinä olet, omassa kodissasi.
Siltä tuo ainakin kuulosti.
Ja lyömisellä uhkailu kannattaa ottaa tosissaan. Sitä tuskin uhkaa jos ei se joskus tapahdukin. On nähty.
Jopa raskaana olevan olen nähnyt tulleen hakatuksi. Että semmosta.
Niin minäkin kuvittelin hyvien hetkien olevan elämää. Exä kun osasi olla hurmaavakin, juu, KYLLÄ OSASIKIN LÖRPÖTTÄÄ aina välillä. Ja romanttinenkin, sanoin ja teoin.
Mutta mutta mutta.. :(
Kauan kestin minäkin. Aivan liian kauan, kun nyt asiaa ajattelen.
Ja arvaa ihmettelenkö minä, että miksi en lähtenyt aiemmin? Ihmettelen!
Kunnioitus kun rapisi aina vain lisää. Ja kun sitä omaa miestä pitäis pystyä kunnioittamaan, ja vieläpä syvästi.
Juu, ja tutulta kuulostaa tuo "on minussakin vikaa." (melkein näen kun sätit itteäs:)
Kun ihmistä aikansa syyllistetään, niin sitä rupeaa ajattelemaankin että on sitä kyllä aikalailla syyllinen tapahtumiin..
Itse asiassa syyllinen lähes kaikkeen!? Juu, itse asiassa tasan Ainut syntipukki ;D
Kun jotain aikansa hoetaan, niin perillehän se menee.
Niin se homma vaan menee. Pikkuhiljaa itsetunto murenee murenemistaan.
Totta ihmeessä sinussaKIN on vikoja, meissä on yllätys yllätys kaikissa.
Paitsi tosiaan ei esim exässä;D
Mutta mikään ei oikeuta tuollaista, eikä tuo ole ihmisarvon mukaista.
Niin oletkin "jättänyt" itse itsesi siihen suhteeseen, tosi on.
Mutta eihän se tarvitse mikään elinikäinen tuomio olla.
Aina on vaihtoehtoja.
Elämä on valintoja.
Niin kauan kuin on elämää on toivoa.
Ja meillä on tiettävästi vain yks elämä.
Eikä elämän tarkoitus ole olla aina kuin miinakentällä astelis.
Etkö näekin että me ollaan susta huolissamme:)
Ainakin tee nyt se tärkein, eli lakkaa tekemästä vahinkoa vahingon perään, nimittäin lastenteko ei ole se, mitä sinun ja teidän pitää just tällä hetkellä ajatella.
Ei ainakaan se.
Ei sittenkään, vaikka biologinen kello mahdollisesti kuinka kilkattaisi.
Sen verran pitää ajatella ihan jo lapsenkin etua.
Lapsi ei ole muuten suhteen pelastaja. Moni on kuvitellut että se sitä on.
Sellainen on aivan liikaa vaadittua lapselta.
Ensin pitää synkata tooodella hyvin niillä tulevilla vanhemmilla keskenään. Olla terve parisuhde. Kunnoittava.
Ei noin kuten teillä - nyt ainakin kuulostais - että menee.
Että nyt ainakin tee se vähin mitä toivottavasti on tehtävissä, lykkää lapsihaaveita.
Ei millään pahalla:) päinvastoin! - tuunari_mikko
..nuorina aloitettuja suhteita. Kotona on opittu malleja. Osa niistäkin on aika jänniä malleja. On aikuistuttu ja hiukkasen kasvettu yhteen, mutta tuloksena toisinaan on todella kieroutuneita parisuhteita - näkemys normaalita, oikeasta ja väärästää kun puuttuu nuorilta.
- Ajattele nyt vähän
Sinähän teet itsaria! Olisin erittäin yllättynyt jos olet tuossa suhteessa hengissä vielä 5 vuoden kuluttua. Sori vaan.
- tuunari_mikko
että vaikka olisi lapsia, niin tossa suhteessa on pelkkiä häviäjiä. Jos pari jatkaa yhdessä hajoaa naisen pää viidessa vuodessa ja lapset oppivat eh. jänniä käyttäytymismalleja. Jaa kaikki syyttävät äitiä, kun se mies on nyt vain niin hyvä ;)
- pä...
tuunari_mikko kirjoitti:
että vaikka olisi lapsia, niin tossa suhteessa on pelkkiä häviäjiä. Jos pari jatkaa yhdessä hajoaa naisen pää viidessa vuodessa ja lapset oppivat eh. jänniä käyttäytymismalleja. Jaa kaikki syyttävät äitiä, kun se mies on nyt vain niin hyvä ;)
lapsia ei ainakaan kannata tehdä ennen kuin suhteessa kaikki on hyvin, sillä lapsista tulee ennen pitkää pelinappuloita ja he saattavat saada vaikutteita ja silloin yleensä äiti on juuri se syypää kaikkeen...
Avopuolisossani olen alkanut huomata samoja piirteitä, kuin isässään ja veljessään ja ne vain pahenevat ajan myötä... Toisen mollaamista, mitätöimistä, väkivaltaa... Oma äitinsä on... he eivät ole missään tekemisissä keskenään. Äitinsä on kärsinyt mielenterveysongelmista loppu aikoina ennen eroa... Veljensä kohtelee huonosti ja nimittelee vaimoaan sekä lapsiaan toisten kuullen...
Alkuaikoina sanoin avopuolisolleni että en halua hänestä tulevan samanlainen...
Melkein joka päivä saan pyydellä anteeksi, milloin mitäkin tulee tehtyä väärin... HÄn saa nimitellä minua, huomautella vioistani(joita yhtäkkiä löytyykin) hänen ei tarvitse pyytää anteeksi, koska vika kuitenkin on minussa. Riitoja hän ei halua mielellään selvittää, jos jostain pienestäkin asiasta tulee riitaa se kestää seuraavaan päivään, vaikka kuinka yrittäisi selvittää puhumalla.
Väkivaltaakin on ollut... Tönimistä ja mustelmia... Vaikka alussa puhuimme siitäkin että sitä ei saa olla.... niin ajan myötä se on tullut kuvioihin... Jos hän lyö, olen ansainnut sen... JOs olen väärässä paikassa väärään aikaan, minun lähdettävä ennen kuin itken ja lähden... Sohvalla nukkuminen ei ole ihme...
Ja sitten on päiviä jolloin olen rakas, ihana, kulta yms, juuri niiden päivien takia sitä jaksaa...
- .,.,.,.,.,.,
et voi elää loppu elämääsi noin, kyllä sinullakin on sananvaltaa sanoa asioita ja tehdä asioita.
aivan uskomatonta mihin kaikkeen joudut pyytää luvan mieheltäsi, sekoisin jos avokiltani kysyisin joka asiaan luvan. herää ihmeessä ja lopeta tuo touhu, jos hän ei muutu tuosta ollenkaan niin kannattaisiko suunnitella eroa? mitä sitten tapahtuisi jos teillä olisi lapsi?! en halua edes kuvittella, etkä varmaan sinäkään, ei tuollaisen ihmisen kanssa voi suunnitella tulevaisuutta, lähde ennen kuin on liian myöhäistä..muuta en osaa tuohon sanoa.. parempi vaihtoehto sekin on kuin jäädä haukuttavaksi. ei miehesi sinua voi rakastaa jos noin sinua kohtelee, älä enempää tulevaisuutta suunnittele tuollaisen sian kanssa! kyllä parempiakin löytyy. usko se, et voi elää noin! - aivan kuin minä
Apua!
Minä elin tuollaisena olemassoloani anteeksipyytelevänä ressukkana. Elätin jopa entistä miestäni kun hän oli työtön. Minä olin meistä se, kumpi tienasi enemmän, kumpi osasi hoitaa käytännön hommat, mutta silti kysyin ain kaikesta. Jos joskus suutuinkin, niin pyytelin anteeksi asioita aivan kuin aina olisin ollut syypää riitaan.
Parikymmentä vuotta tuota kesti, ja nyt olen omillani. Tuntuu oudolta mennä saunomaan juuri silloin kun itse tahtoo, syödä niitä ruokia, joita itse haluaa, olla kotona, jos ei huvita lähteä minnekään...
Toki yksinäisyys painaa, mutta jotenkin on vapaampi olo..
Mies käyttää sinua hyväkseen ja lähtee kun parempaa on maisemissa. Näin kävi minullekin, mutta omasta tyhmyydestä ei voi ketään syyttää! - tuollaista miestä!
"Väkivaltaa meidän suhteessa ei onneksi ole."
No ei ehkä fyysistä, mutta henkistä sitten senkin puolesta ja se on aivan yhtä julmaa.
Mitä rakkautta tuo tuollainen muka on, että halutaan vain hallita toisen elämää? Ja sinusta hän on näköjään saanut erittäin hyvän naisen sitä tarkoitusta varten.
Ja millä sinä sen perustelet, että hän rakastaa sinua? Sanooko kenties vaikka päivittäin, että "minä rakastan sinua"? Vaikka sanoisi tuhat kertaa päivässä, ne ovat ilmeisesti vain sananhelinää, koska myös teot puhuvat puolestaan - ja nuo miehen tekoset kyllä puhuvat erittäin negatiivisesti. Ei hyvänen aika, sinun pitää kysyä lupa joka ikiseen pikkuasiaan, vessassakäyntiin, suihkuun, tietokoneeseen ja jopa kahvinkeittokin pitää harkita tarkoin ettei mies vain saa raivaria, ei tuollainen ole mistään kotoisin. Ja kaikenlisäksi hallitsee sinua myös kun suutuspäissään lähtee kotoa, eli siis tuolla puhelimeen vastaamattomuudella.
"Ja nyt ei ole kyse siitä, että tahtoisin erota."
Miksi ihmeessä? Taidat kärsiä pahasta läheisriippuvuudesta, jos et tuollaisesta suhteesta lähde vaan elät mieluummin alistettuna kynnysmattona. Varmasti löytäisit jonkun, joka sinua oikeasti arvostaa, nimittäin sellainen parisuhteen kuuluisi olla - molemmat yhtä arvokkaita ja tasavertaisessa asemassa.
Älkääkä nyt tuohon soppaan ainakaan lasta tehkö, se tuskin asioita parantaa.
"Avopuolisoni tahtoo hallita minua (tahattomasti?/tahallisesti?) kaikissa asioissa."
Tahallisesti, ei tuollainen käytös enää vahingon piikkiin mene, kun se on jatkuvaa.
Sinuna lähtisin menemään tuollaisesta paskasuhteesta ja niin pian kuin mahdollista.- hiomakivi
20-vuotiaana parisuhteeseen toistakymmentävuotta vanhemman miehen kanssa, joka erosi. Yhteinen omistusasunto , josta uudempaan. Ei lapsia - onneksi. Väkivaltaa, sekä henkistä että jonkun kerran fyysistä.
Nyt 30 vuoden kuluttua eläkkeellä masennuksesta.
Kummallakin omat rahat, emme ole naimisissa, emme edes kihloissa. Kaikki irtain on miehen. Uutta väkivaltaa. Seksi kuollut, minun tunteet myös. Kummallakin jo vieraita suhteita. Mies yrittää pakottaa elämään niinkuin kaikki olisi hyvin.
Itse yritän päästä tästä ulos.
Sovulla en pääse.
Lopeta ajoissa!
- ap kirjoittaja
Kiitos tuesta. Taas tapahtui sellaista, että olen aina vain lähempänä päätöstä lähteä suhteesta. Mutta saa nähdä. Niinkuin eräs kirjoittaja sanoi "taidat olla läheisriippuvainen" ja kyllä sitä olen. Ja välillä tuntuu että sekin on niin suuri taakka, koska en vain uskalla lähteä. jos lähden miten jaksan hoitaa työni niin kauan, että pääsen jaloilleni? mihin menen? en tahdo myöntää kuinka epäonnistuin, suhde katkolle ennen kuin talo edes valmis.. liian vaikeita päätöksiä. Helpompaa olisi jos edes olisin tietämätön miten tulevaisuus etenee. Tässä suhteessa huonosti, tiedän sen. Olen katsonut samanlaista suhdetta koko ikäni niin läheltä, isäni kautta..
- .n.n,m.llöm...
Sä olet saanut niin paljon tukea, ja kaikki ovat sanoneet samaa.
Eikö se kerro jotain. Nyt sun on toimittava, sitä ei kukaan muu voi tehdä sun puolesta.
Onko sun paikkakunnalla joku kriisikeskus tai vastaava? Otapa selvää. Ja pian.
Googleta.
Itse olen käynyt vuosien saatossa aina määrävälein, ja kun tein eroa puolisosta niin kävin joka viikko.
Sain tukea, neuvoja. Ehdottomasti suosittelen.
Muutos pelottaa kuule aina! Niin se vain on.
Sitten kuitenkin huomaa että kyllä kannatti!
Näin mulle kävi.
Et uskalla? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua kun lähdet?
Panepa paperille plussia ja miinuksia.
Kyyyllä sä jaksat hoitaa työsi. En tiedä mikä sun työ on, ja minkä ikäinen olet..?
Et sä ole epäonnistunut! Noin minäkin olen ajatellut tiiäkkö aika kauan. Sättinyt itseä.
Aina vaan ei kaikki mene niin kuin ajateltiin.
Lopetapa vaihteeksi se itsesi syyttäminen.
Katso peiliin ja sano itsellesi jotain myönteistäkin välillä!
"Minä olen hyvä tyyppi, en ansaitse tällaista, minä onnistun, minä pärjään kyllä." Jne.
Kehujakin vaihteeksi sille parhaimmalle ystävällesi, itsellesi!
Mikään ei ole liian vaikeaa, jos sinä itse niin päätät. Ei mikään.
Onhan sulla ystäviä, onhan? Sano että on.
Nyt jos koskaan on aika avautua heille.
Jos sulla on luotettavia ihmisiä, niin kerro tilanteestasi heille. Se helpottaa jo paljon kun saa jutella. Voit saada näkökulmaa asioihin, ei tunnukaan niin peikolta ja mörköltä ja hirveältä kaikki.
Mutta huom. OLE HEILLE REHELLINEN. Muuten saat vastauksia, jotka eivät ole rehellisiä. Jos kaunistelet tms, niin saat sen mukaisia kommenttejakin.
Ei ei päätä pensaaseen, se on pahinta. Ei ole helpompaa olla tietämätön.
Toimintaa.
Jonain päivänä olet vahvistunut. aikaa se voi viedä, mutta se on sen arvoista.
Aika parantaa haavat.
Materiaaliset asiat voi aina järjestää.
Sellaisten takia ei missään tapauksessa kannata tärvätä elämäänsä.
Zemppiä! - apkirjoittaja
.n.n,m.llöm... kirjoitti:
Sä olet saanut niin paljon tukea, ja kaikki ovat sanoneet samaa.
Eikö se kerro jotain. Nyt sun on toimittava, sitä ei kukaan muu voi tehdä sun puolesta.
Onko sun paikkakunnalla joku kriisikeskus tai vastaava? Otapa selvää. Ja pian.
Googleta.
Itse olen käynyt vuosien saatossa aina määrävälein, ja kun tein eroa puolisosta niin kävin joka viikko.
Sain tukea, neuvoja. Ehdottomasti suosittelen.
Muutos pelottaa kuule aina! Niin se vain on.
Sitten kuitenkin huomaa että kyllä kannatti!
Näin mulle kävi.
Et uskalla? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua kun lähdet?
Panepa paperille plussia ja miinuksia.
Kyyyllä sä jaksat hoitaa työsi. En tiedä mikä sun työ on, ja minkä ikäinen olet..?
Et sä ole epäonnistunut! Noin minäkin olen ajatellut tiiäkkö aika kauan. Sättinyt itseä.
Aina vaan ei kaikki mene niin kuin ajateltiin.
Lopetapa vaihteeksi se itsesi syyttäminen.
Katso peiliin ja sano itsellesi jotain myönteistäkin välillä!
"Minä olen hyvä tyyppi, en ansaitse tällaista, minä onnistun, minä pärjään kyllä." Jne.
Kehujakin vaihteeksi sille parhaimmalle ystävällesi, itsellesi!
Mikään ei ole liian vaikeaa, jos sinä itse niin päätät. Ei mikään.
Onhan sulla ystäviä, onhan? Sano että on.
Nyt jos koskaan on aika avautua heille.
Jos sulla on luotettavia ihmisiä, niin kerro tilanteestasi heille. Se helpottaa jo paljon kun saa jutella. Voit saada näkökulmaa asioihin, ei tunnukaan niin peikolta ja mörköltä ja hirveältä kaikki.
Mutta huom. OLE HEILLE REHELLINEN. Muuten saat vastauksia, jotka eivät ole rehellisiä. Jos kaunistelet tms, niin saat sen mukaisia kommenttejakin.
Ei ei päätä pensaaseen, se on pahinta. Ei ole helpompaa olla tietämätön.
Toimintaa.
Jonain päivänä olet vahvistunut. aikaa se voi viedä, mutta se on sen arvoista.
Aika parantaa haavat.
Materiaaliset asiat voi aina järjestää.
Sellaisten takia ei missään tapauksessa kannata tärvätä elämäänsä.
Zemppiä!Olen yrittäjänä ja vasta 20vuotta. Matkaa elämässä vielä taitettavana.. Tuntuu, että jos eroaisimme en jaksaisi elää samassa pikkukaupungissa.. Näkisimme joka päivä. Tuskin edes pystyisimme eroon sillä tavalla. Jomman kumman pitäisi lähteä ainakin vähäksi aikaa toiseen kaupunkiin. Mutta miten minä lähden. Yritys sitoo tänne.
- itsellesi
apkirjoittaja kirjoitti:
Olen yrittäjänä ja vasta 20vuotta. Matkaa elämässä vielä taitettavana.. Tuntuu, että jos eroaisimme en jaksaisi elää samassa pikkukaupungissa.. Näkisimme joka päivä. Tuskin edes pystyisimme eroon sillä tavalla. Jomman kumman pitäisi lähteä ainakin vähäksi aikaa toiseen kaupunkiin. Mutta miten minä lähden. Yritys sitoo tänne.
Tajuatkohan sinä nyt miten paljon suhteesi vie sinulta voimia? Ilman tuota pasisuhteen irvikuvaa jaksaisit paljon enemmän elämässäsi.
Et sinä pikkukaupungissa miestäsi joka päivä näkisi. Luulet vaan.
Erotessasi kerro kaikille vastaan tuleville miksi erosit. Häpeilemättä ja suoraan. Silloin saat tarvitsemasi tuen ja avun muilta ihmisiltä.
Yritykset voivat muuttaa ihan siinä missä ihmisetkin. Mieti tarkkaan onko yrityksesi sen arvoinen, että menetät henkisen terveytesi ja todennäköisesti elämäsikin! Et nimittäin tule selviämään tuosta suhteesta elossa, jos tuossa vaiheessa on jo tuollaista. - ..ratkaisuja etsimään -
apkirjoittaja kirjoitti:
Olen yrittäjänä ja vasta 20vuotta. Matkaa elämässä vielä taitettavana.. Tuntuu, että jos eroaisimme en jaksaisi elää samassa pikkukaupungissa.. Näkisimme joka päivä. Tuskin edes pystyisimme eroon sillä tavalla. Jomman kumman pitäisi lähteä ainakin vähäksi aikaa toiseen kaupunkiin. Mutta miten minä lähden. Yritys sitoo tänne.
Miten niin näkisitte joka päivä? Minkä kokoinen kaupunki? Itse asun tällasessa n. 20000 asukkaan kaupungissa, ja ei kyllä nähdä koskaan jos niikseen. Ei edes kaupassa, koska on niitäkin aika tavalla mistä valita. Asutaan eri kaupunginosissa.
Olet saanut pelkästään kehoituksia tehdä irtiotto. Avaa nyt suusi ja ensinnäkin rehellisesti kerro ongelmistasi läheisille, ystäville, ammatti-ihmisille..
Itsekseen nuo asiat eivät ratkea, eivätkä poistu toivomalla.
Ei kannata keskittyä esteisiin, vaan niiden voittamiseen.
Asioilla on taipumus järjestyä.
Yleensä on olemassa enemmän kuin vain yks vaihtoehto. - Vetelä siellä, suo täällä
apkirjoittaja kirjoitti:
Olen yrittäjänä ja vasta 20vuotta. Matkaa elämässä vielä taitettavana.. Tuntuu, että jos eroaisimme en jaksaisi elää samassa pikkukaupungissa.. Näkisimme joka päivä. Tuskin edes pystyisimme eroon sillä tavalla. Jomman kumman pitäisi lähteä ainakin vähäksi aikaa toiseen kaupunkiin. Mutta miten minä lähden. Yritys sitoo tänne.
Haluan kiittää sinua kun kirjoitit omasta elämästäni tänne. Sain itsekin paljon mietittävää tästä. Elän samanlaisessa suhteessa ja olen todella läheisriippuvainen. Olen kauan halunnut itse kirjoittaa tänne mutta en ole uskaltanut sillä tiedän että mieheni seuraa myös näitä sivuja. Tyhmää tämäkin mutta näin vain elän, toisen armoilla täysin.
Tämänkään vuoksi en voi tarkemmin kertoa perheoloistamme. Kiinnijäämisen riski on liian suuri.
Tämä on vaikea asia minulle sillä vaikka minä itse tiedän olevani läheisriippuvainen en pysty asialle tekemään mitään. Ei syöpääkään sairastavalle ole apua siittä että tietää mitä tautia sairastaa vaan hoidot täytyy silti käydä. Olen lukenut kirjoja aiheesta jne. ehkä sieltä kautta olen nyt hieman vahvempi kuin ennen. Askel kerrallaan.
En ole mikään reppana ressu niinkuin läheisriippuvaisista helposti voisi kuvitella, en suinkaan, mutta jokin minussa silti saa aina olemaan samaa mieltä toisten kanssa ja tekemään juuri niin kuin he tahtovat. Miellyttämään. Unohtamaan omat tarpeeni ja haluni.
Olin läheisriippuvainen jo ennenkuin tähän suhteeseen lähdin ja olen yhä. Myös ns. normaaleja miehiä minulla on ollut mutta eläminen heidän kanssaan on ollut liian helppoa ja olen tavallaan tylsistynyt. Olen miettinyt että ehkä tää kuuluu omaan minääni elän siittä että välillä on ylämäki ja välillä alamäki. Onhan muillakin ongelmansa.
Sinulle alkuperäinenkirjoittaja haluan sanoa että elä suhteessa jos siltä tuntuu mutta lähde pois jos siltä tuntuu. Kukaan muu näitä ratkaisuja ei sinun puolesta voi sanoa. Vain sinä itse.
Itse olen päättänyt kuitenkin tässä suhteessa vielä olla ja lapsistakin olemma puhuneet. Tämä on minun päätös ja ihmiset voisivat kunnioittaa sitä.
Nyt voitte rauhassa ristiinnaulita minut, kuinka tyhmästi toimin, mutta voitte uskoa että se ei tunnu enää missään.
- eronnut minäkin..
Hei
Älä tee lasta tämän miehen kanssa. Jos kohtelee Sinua noin, tuskin tulee kohtelemaan lastannekaan hyvin.
Arvosta itseäsi ja ota ero tuollaisesta miehestä. Löydät varmasti miehen joka kohtelee sinua niin kuin naista tulee kohdella.
Olet arvokas ihmisenä ja et tarvitse omassa kodissasi lupaa keneltäkään siihen milloin menet suihkuun tai vessaan.
Juttele vaikka äidillesi. Zemppiä!!! - upee elämä
vankilassa.
Mä olisin jo lähtenyt. Aikoja sitten.
Muista: SINÄ IHAN ITSE VALITSET TUON VANKILAN.
(P.S. Älä tee lapsia kärsimään tuohon!!!!!! Please.) - Älä hyvä ihminen...
tuollaisen kanssa jaa elämääsi enää! Talo ja lapsi! Olet loukussa, ja pahasti. Kohta et saa hengittääkään ilman lupaa...
- ei hyvä
kuitenkin vielä, kannattaako alkaa lasta tekemään miehelle, joka alistaa ja määrää sinun tekemiset. Kun lapsi tulee, voit olla varma,että paikkasi on olla piika miehelles ja hoitaja lapselles. Kyllä elämään muutakin kuuluu, kun lastenhoito ja ukon passaus ja komentojen vastaanotto. Oikeesti. Mietippä vielä suhdettanne. Sanoit tuossa, ettet uskallakaan erota. Haloo! Jos jo nyt tuntuu tuolta, niin huh huh. Itses vuoksi, älä ainakaan lasta hänelle tee.
- pakkohuivi
Kirjoittajan tilanne on todella tukala, mikäli juttu on totta. Hänen on parasta lähteä heti ja aloittaa uusi elämä, mitä se sitten vaatiikaan.
Tuollaisessa tilanteessa elää luultavasti kymmeniätuhansia suomalaisnaisia supisuomalaisten ukkojensa kanssa! Ja me "sivistyneet länsimaalaiset" kauhistelemme naisten osaa jossain tropiikin takapajuloissa. Suomessa ei sentään kenenkään ole pakko elää miehen orjana, ellei sitä itse halua. - Kissa-Liisa
Oletkin tässä jo saanut kosolti hyviä neuvoja joihin voin vain yhtyä. Kuitenkin silmiini pisti tuo "väkivaltaa meidän suhteessa ei ole". Ja samaan hengenvetoon kerrot kuinka hän on uhkaillut sinua väkivallalla ja kuinka tekisi mieli lyödä jne. Ehkä teidän suhteessanne ei ole _vielä_ ollut fyysistä väkivaltaa, mutta kyllä teidän suhteessanne on väkivaltaa... Nimittäin henkistä väkivaltaa ja jopa sosiaalista, koska hän rajoittaa elämääsi.. Ei voi olla normaalia että joudut pyytämään luvan käydä vessassa, tiedät sen itsekin. Unohda kaikki menneet hyvät hetket, ne ovat menneitä. Tuo suhde tulee menemään koko ajan vain huonompaan suuntaan. Tee palvelus itsellesi ja lähde pois.
- lsdklsdklsd
Sanopas nyt vielä, että miesystäväsi horoskooppimerkki on OINAS...?
Jos et ole varma asiasta, niin tarkista eri horoskooppien syntymäajat sivustolta: www.astro.fi
(Siellä on muutenkin lisätietoa oinaan kanssa elämisestä, kun katsot "rakkaushoroskoopit".) - et...
miehelläs on jostain syystä hermot kireellä(työstressi,lyhyet yöunet),vai onko teidän tilanne aina tollanen?saisko se apua jostain? Ei teidän tohon pidä viel luovuttaa,miehes pitäs saada apua,lepoa?....
- stressaa+vauvan hankkiminen
Bussit kulkee, pyörällä pääsee. Samoin kävellen. Menet mihin haluat ihan hyvin.
Voit keittää uudet kahvit, tai mies voi keittää uudet kahvit, jos aamulla toinen kuppasee sängyssä puolille päivin. Minäkin monesti herään aikaisemmin ja keitän itselleni kahvit. Sitten kun mieheni herää, niin saatan itse keittää uudet/mies keittää meille uudet. Ei se ole niin vakavaa =) Ei tartte ottaa nyt mitään kodinhengettären paineita.
Miksette mee suihkuun yhdessä? Meillä kait käydään melkeen aina suihkussa yhdessä, harvoin yksinään. Tämä tuo sitä yhdessäoloa ja läheisyyttä, varsinkin jos toinen näemmä kuppasee paljon koneella istuen. Tämä on oikeasti tosi kiva tapa=)
Ens kerralla ku oot vessassa ja mies tulee koputtleemaan, niin ilmota vaan nätisti että "tämä neiti istuu nyt paskalla" =D Oikeesti, ei kukaan voi kesken toisen vessahädän tulla koputtelemaan että nyt ulos sieltä. Tietysti, jos sulla kestää kauan, niin voihan sitä vähä kysellä että jos itsellä on pissahätä. Minä saatan joskus viikonloppuisin kysyä, että onko hätä, jos olen menossa pitemmäksi ajaksi vessaan (vaikka meikkaamaanki vaan).
Miksi kyselet kaikkea? Luulen, että oot aika herkkä. Olet ehkä vähän itsekin luonut tälle asialle pohjaa. Ei sun tartte kysellä, miehenki kuuluu kysellä. On toki ihan huomioivaa kysyä, et onks toisella vessahätä jos on just menossa vaikka suihkuun tai jotain. Ja jos meet usihkuu, niin kysy ens kerralla tuutko mukaan. Älä kysy, voitko mennä nettaamaan. Kun vain menet nettaamaan. Onhan sullakin oikeus teidän yhteisessä kodissa hoitaa asioita netissä, samoin myös "huvikäyttöön" kuten miehelläsikin. Hankkikaa jotai muuta yhteistä tekemistä, kuin tietokone..sehän ei ole yhteistä tekemistä. Esimekriksi lautapelit on oikeasti kiva tapa olla yhdessä, vaikka voi aluksi kuulostaaki vähän "lässyltä". Mutta jos te lasta haluatte, niin hyvä tyyli virittäytyä tulevaan. Lautapelit on kuitenkin seurallisia, niitäkin on erilaisia pelejä. MYös voitte urheilla keskenänne, kokkailla jne..
Elä enää kysele lupia, ei sinun tarvitse. Häntä voi jopa ärsyttää tämä sun tyyli kysyä. Kohteliaisuutta voit kysyä just, että teetkö yhdessä jotain (suihkuun, ruokaa, ottaako kahvia) ym..mutta siis ei nyt tarvi kaikkea kysellä. Ja tietty jos meet kauppaan nopsaa hakee vaik kahvia maitoon, niin voit kysyä normisti haluaako jotain kaupasta tai tulleeko mukaan. Eli älä kysymyksilläsi tavallaan blokkaa hänen osallisutmistaan asiasta, se näyttäis olevan hänelle tärkeää. Jos kysyt, niin kysy siis asiasta älä sen tähden ettet muka voisi niin tehdä.
Opettele tää uus tyyli, mies tuskin edes aina kuuntelee mihin kaikkeen lupia kyselet ;)- muuttaa
omaa käytöstäsi, vaikka alussa vähän jännittäisikin. Et enää kysele mitään, vaan menet vessaan, suihkuun ym. silloin kun huvittaa. Jätä ämpäri oven ulkopuolelle aidon hätähädän varalle.
- selittele
muuttaa kirjoitti:
omaa käytöstäsi, vaikka alussa vähän jännittäisikin. Et enää kysele mitään, vaan menet vessaan, suihkuun ym. silloin kun huvittaa. Jätä ämpäri oven ulkopuolelle aidon hätähädän varalle.
suihkun/wc-käynnin aikana äläkä sen jälkeen yhtään mitään. Käyt kai eri paikoissa yksin myöskään sen kummemmin kuin vain jääkaapin ovessa paperilapulla ilmoitat, että olet siellä ja siellä? Kaikkiin turhiin tivailuihin ja valituksiin voi todeta aina vain samalla tavalla lakonisesta, että hanki elämä tai jotain.
- kehota
selittele kirjoitti:
suihkun/wc-käynnin aikana äläkä sen jälkeen yhtään mitään. Käyt kai eri paikoissa yksin myöskään sen kummemmin kuin vain jääkaapin ovessa paperilapulla ilmoitat, että olet siellä ja siellä? Kaikkiin turhiin tivailuihin ja valituksiin voi todeta aina vain samalla tavalla lakonisesta, että hanki elämä tai jotain.
jäämään väkivaltaiseen suhteeseen. Jos "uhmailusta" seuraa fyysisen väkivallan uhkaa, niin turvakotiin vain saman tien. Siellä osaavat varmasti neuvoa, miten saisit muutettua ja muutenkin rohkaista eteenpäin.
- toimi heti!
miksi suostut kysymään lupaa ja noudattamaan miehesi määräyksiä? Olethan aikuinen ihminen ja saat itse päättä omista asioista yhtälailla kuin hän omistaan. Kokeile, mitä seuraa jos lakkaat kyselemästä ja kuuntelemasta hänen pomotustaan. Päätä itse omat asiasi ja sulje korvasi hänen vaatimuksiltaan, siis elä juuri niin kuin tasa-arvoisessa suhteessa pitäisi elää. Katso, pystytkö muuttamaan suhdettane sillä tavalla, toimimalla, vai seuraako siitä niin isot ongelmat että jo uskot ettei yhteiselämästä tämän miehen kanssa tule mitään muuta kuin sitä että sinua alistetaan ja poljetaan yhä enemmän.
Onhan jotain muututtava, jos meinaatte jatkaa yhdessä! - Didii =/
Karsea takautuma tuli kun luin ap:n viestin... Täsmälleen kuin minun elämästäni aiemmin :(.
Itse pelkäsin suhteessa loppujen lopuksi niin paljon että päätin muuttaa pois salaa, miehen tietämättä. Onneksi lähdin vaikka tiukkaa on ollut taloudellisesti sen jälkeen. Tiukkaa muttei mitenkään mahdotonta :).
Mutta ainakaan ei tarvitse enää pelätä ja miettiä milloin se saa taas karsean raivokohtauksen vai montako minuuttia pysyy hyvällä tuulella tänään...
Kumpa saisit voimia kerätä tavarasi ja lähteä. Usko pois - parempi elämä odottaa sinua toisaalla.
Lähde.- Särkynyt
Juuri näin meilläkin! Alkuperäisen kirjoittajan teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani. Miten voi tuo peilijuttukin olla ihan sama kuin täällä on koettu, uskomatonta! Meillä vain sillä erotuksella, että usein kun olen vessassa niin myös avomiehellä tulee juuri silloin asiaa sinne (outo pakottava tarve?), ei hän koputa oveen vaan vetäisee sen auki ellen ole lukinnut sitä - ja onpa pari kertaa avannut lukitunkin vessanoven jollain työkalulla! En ole turhantarkka, mutta kyllä haluaisin oman reviirini rajan pitää sentään kun käyn tarpeillani.
Kaikkeen - siis aivan kaikkeen - tulisi pyytää häneltä lupa tai ainakin ilmoittaa mitä aion seuraavaksi tehdä, mutta en enää ole niin tehnyt ja siitähän tunnelma on kiristynyt viime aikoina. Heti kun ryhdyn jotain puuhaamaan, mies tulee siihen arvostelemaan tai kyseenalaistamaan toimeni, tai sitten hän oli juuri aikonut tulla siihen kohtaan tekemään sitä taikka tätä, ja riita on valmis. Jos en tottele ja siirry pois tieltä hän suuttuu ja "kostaa" jollain (lapsellisella) tavalla. Loppupäivä on sitten v*ttuilua ja riidanhaastamista.
Kunpa voisin itsekin muuttaa salaa pois, mutta olen taloudellisesti riippuvainen tästä miehestä niin kauan kuin työttömyyttä kestää. Kaikki vaihtoehdot olen miettinyt kymmeneen kertaan, mutta mikään muu ei minua tästä pelasta kuin työpaikka eli säännölliset tulot. Pelkillä korvauksilla en pärjää yksin, laskettu on.
Jatkuva varominen ja pelkääminen on vienyt mielialani todella alamaihin, itsetunto on nollassa ja kaikki tuntuu toivottomalta. Mies on muutenkin aivan erityyppinen kuin minä enkä enää jaksa enkä halua sopeutua kaikkeen. Lähtisin jos voisin, mutta olen täydellisessä pattitilanteessa.
- päivää...
Miehesi keksii näköjään mitä vain tekosyitä, että saa kiukutella sinulle. Esim. tuo "ei sitten voi ajaa hiuksia koska ei näe kun peili on kostea!". Siis...kuinka vaikeaa on pyyhkiä peili kuivaksi? Tuollaisen pikkuasioista ja tekosyistä kilahtamisen taustalla voi hyvinkin olla jokin suurempi asia, josta ei vain pysty puhumaan. Puhukaa, selvittäkää välinne. Älä enää varo suututtamasta häntä, vaan kysy suoraan, mikä OIKEASTI vaivaa.
- trustme*
Omaa tilannetta on joskus vaikea nähdä sellaisena millainen se oikeasti on. Luulen, että tiedät kuitenkin itsekin mikä tilanteesi on, se on nähtävissä "rivien välistä" kirjoituksessasi. Et tarvitse muita sanomaan, että "lähde nyt hyvä ihminen pois", tiedät itsekin sen olevan oikea ratkaisu. Tarvitset tukea irtipääsemiseksi, onko elämässäsi ketään jolle voisit uskoutua ja joka olisi tukenasi? Vaikeinta varmasti tilanteessasi onkin juuri se uskallus lopettaa suhde ennenkuin on liian myöhäistä.
Kyse on sinun elämästäsi, sinun ONNESTASI. Elämässä asiat eivät aina mene niinkuin suunnittelee, joskus on hyvä pysähtyä ja tehdä oikea ratkaisu vaikka se ei helppo olisikaan. Ansaitset parempaa, kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua. Tiedät sen itsekin, usko siihen että on olemassa joku jonka kanssa voit olla oikeasti onnellinen. Alku on vaikeaa, mutta lopulta tiedät tehneesi oikein.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974399Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293273No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452360- 351368
- 10999
- 32996
- 25990
- 153985
- 6914
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12862