Rakkauden alku?

Tapasin mieheni entisen poikaystäväni kautta.
Tunsin jo ensisilmäyksellä, että tässä kyseisessä miehessä oli "jotain". Tiesin toki, mitä ihastuminen on, joten ajattelin sen menevän ohi ja jatkavani vain nyt hänen kaverinsa, poikaystäväni tapailua.

Kului aikaa ja mitä pidemmälle oma suhteeni eteni, sitä pahemmalta alkoi tuntua. Ehkäpä juuri sen vuoksi, että kaipasin edelleen ihmistä, jota hädin tuskin tuolloinkaan vielä tunsin.

Lopulta päätin lopettaa silloisen parisuhteeni, muuttaa toiseen kaupunkiin ja unohtaa koko sekasotkun. Kävi kuitenkin niin, että olimme pian muuttoni jälkeen yhteydessä keskenämme, "rakkautta ensisilmäyksellä" ja minä. Tunnelataus oli valtava molemmin puolin, vaikka tilanteen hankaluus asetti suuria esteitä yhteiselle tulevaisuudellemme.

Olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Yhteenkuuluvuuden tunne on käsittämättömän suuri, vaikka kummallakin meistä on pitkä yksinolo takana. Tiedän, että olen tavannut elämäni rakkauden, joka näkee minuun joskus paremmin kuin minä itse.

Rakkauden kestävyydestä on kai vaikea antaa arvioita etukäteen. Mutta jos jollekin ihmiselle tässä maailmassa haluan olla hyvä ja uskollinen, niin rakkaalleni. Enkä perusta rakkauttani palvomiselle, vaan enemmänkin vaihtuvalle keskinäiselle energialle, joka tuottaa mielihyvää.

Monesti nuorempana tuli listattua kymmeniä piirteitä, mitä unelmamiehessä on. Ja niitä etsittiin niidenkin kissojen ja koirien kanssa, jotka joskus ehkä löysivätkin sen pitkän, komean tai varakkaan juristin, jollei sitten ollut lyhyt, mutta fiksu rahoituspäällikkö.
Mutta kun lakkasin etsimästä, eteeni tuli hyväsydämisin mies, jonka koskaan olen tavannut. :)

Ja kyllä, olen oikein rakastunut. ;)

1) Me kohdattiin kaveriporukassa bilettämässä, välillä oltiin samoissa töissäkin. Tutustuttiin mutta sattumien kautta päädyttiin ensin humalispäissämme vehtailemaan. olin ihastunut tähän tyyppiin jo kauan ennen. Sovittiin kuitenkin että tapaillaan vaan, mutta se lipes seurusteluksi ja vakavaksi, mä olin varma et se on se oikee... Ja muuttui pettämikseksi, valehteluksi ja itkuksi. Erottiin.

2) No, me kohdattiin työpaikalla, se oli suuren suurta intohimo, ei voitu pitää näppejä irti toisistamme. Hullua, se suuteli multa jalat alta. ihan hullua, se oli intohimoa kaikki ne viikot. Mä olin varma, että tää on se oikee... Kunnes se osottautui sairaanloisen mustasukkaiseksi ja aloin pelätä. Me erottiin.

3) Me tutustuttiin pikkuhiljaa. Mä halusin edetä todella hitaasti. Meillä oli romantiikkaa, juteltiin ja oli ihanaa. Kaikki meni niin hyvin. Kaikki oli turvallista, me pystyttiin puhumaan, seksi oli ihanaa. Tää on se oikee. Me mentiin yhteen asumaan, ja oltiin menossa naimisiin. Mut se muuttuikin... Alkoikin pimittämään asioita, ei hoitanut raha-asioita, ei tehnytkään kotona mitään, ei muistanut enää. Me ei juteltu enää. Seksikin väljähtyi, eikä se toinen pitänytkään lupauksiaan kun puheen tasolla. Me erottiin, pahasti.

4) Tapasin ihanan, ihanan miehen. Se oli romanttinen, runoili, lauloi mulle, heitti hauskaa läppää. Liian hyvää ollaksen totta? Niin se olikin. Onneksi oli jo niin epäluuloinen... Se seurusteli mun tuttavan kanssa, minkä sain selville, kun kuulin, että meillä on yhteisiä tuttuja.

5) Asuin ulkomailla, rakastuin. Ikinä ei ole ollut niin hauskaa, niin seikkailullista, ihanaa, kiihkeää, ja hauskoja keskusteluja. Se oli kuukautta ennen lähtöä kotimaahan, me erottiin kun mä lähdin toiselle puolelle ja se toiselle.

6) Nuorena mä palvoin yhtä miestä. Se oli jotain maailman ihaninta ja kauneinta. Ja on mun mielessä sitä edelleen. Sitä mä olen rakastanut aina jo 20 vuotta. Onneksi en koskaan seurustellut sen miehen kanssa tai edes tuntenut. Tuskin rakastaisin enää.

---

Mutta valhetta? Ei, kyllä ne tunteet on aina olleet olemassa ja yhtä rehellisiä kun nyt tunteet on: joskus on ja joskus ei. Täytyy sitoutua. Luvata, olla ja taistella. Tunteet voi ailahdella ja vaihdella, vastoinkäymisiä tulla. Kaikki mikä sulle merkitsee on merkityksellistä.