ajattelin kirjottaa tänne kun tuntuu että pää halkeaa asian kanssa.kuten otsikko jo kertoo "ongelmani" on siis mieheni.raskaus alkaa olla loppusuoralla,la on 18.3 ja nyt on alkanut tuntumaan että saispa aikaa käännettyy takasin päin ainakin sen 9 kk ettei olis koko vauvaa tulossa.tuntuu pahalta ees aatella noin sillä tiedän että se kuitenkin on maailman paras asia minkä voi saada.
no niin nyt sitten ne ongelmat,mieheni on viimeiset 4-5 kk ollut kanssani vain kaupassa käydessä ja illalla nukkumaan mennessä,siinä siis yhteinen aikamme,muuten hän on kavereidensa kanssa tai baarissa.nyt loppuakohti mentäessä olen monesti pyytänyt että jos hän jäisi kotiin ja oltaisiin kahdestaan.valittaa vaan että hänellä pitäisi olla tekemistä ja että jos kuitenkin vaan kävisi nopeasti kavereillaan,lupaa tietysti että tulee tunnin tai parin päästä takaisin kotiin.noh se pari tuntia venähtää aina 5-6tuntiin.
sitten kotiin tullessaan luulee että odotan häntä hymy huulilla ja yllättyy kun olenkin itkenyt.
nyt olen selitykseksi saanut että ei kuulema sitten vauvan synnyttyä voi lähteä minnekkään,mietin vaan että miten se muka estää silloin lähtemästä kun ei nyttenkään?
hänen mielestään kaikki on hyvin ja valitan turhaan.
mutta miten tämä sitten vaikuttaa lapseemme jos nyt on jo näin huonosti,ei varmasti ainakaan paranna meidän välejä..
no niin nyt sitten ne ongelmat,mieheni on viimeiset 4-5 kk ollut kanssani vain kaupassa käydessä ja illalla nukkumaan mennessä,siinä siis yhteinen aikamme,muuten hän on kavereidensa kanssa tai baarissa.nyt loppuakohti mentäessä olen monesti pyytänyt että jos hän jäisi kotiin ja oltaisiin kahdestaan.valittaa vaan että hänellä pitäisi olla tekemistä ja että jos kuitenkin vaan kävisi nopeasti kavereillaan,lupaa tietysti että tulee tunnin tai parin päästä takaisin kotiin.noh se pari tuntia venähtää aina 5-6tuntiin.
sitten kotiin tullessaan luulee että odotan häntä hymy huulilla ja yllättyy kun olenkin itkenyt.
nyt olen selitykseksi saanut että ei kuulema sitten vauvan synnyttyä voi lähteä minnekkään,mietin vaan että miten se muka estää silloin lähtemästä kun ei nyttenkään?
hänen mielestään kaikki on hyvin ja valitan turhaan.
mutta miten tämä sitten vaikuttaa lapseemme jos nyt on jo näin huonosti,ei varmasti ainakaan paranna meidän välejä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskon, että olet pahoittanut mielesi asiasta. Toki asia on varmasti niinkin, että miehesi ajattelee juuri siten, että pian ei sitten "pääse" enää kulkemaan vapaasti. Ja toivottavasti tilanne muuttuu kun vauva syntyy. Meille ei vauvaa ole tulossa, vaikka haluaisin aivan kamalasti. Isäntä aina töissä, nytkin. Kävi pikaisesti syömässä ja lähti takasin. Asun paikkakunnalla, jossa ei ole sukulaisiani, eikä ystäviäni. Jos sinulla on, niin käytä ihmeessä mahdollisuus. Käy kyläilemässä, ja jatka sitä sittenkin kun vauva on syntynyt. Yksin ei ole hyvä aina olla. Minulla ainakin tuntuu välillä seinät kaatuvan. Sitten helpottaa kun saa puhua rakkaiden ystävien kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Voimia sulle jaksaa! :)
"mitä jos erottais"?
Meillä tilanne oli vastaava raskausaikana. Mies oli paljon töissä eikä jaksanut tehdä paljon yhdessä. Ei kylläkään ollut kavereiden kanssa liikenteessä, vaan koko ajan sohvalla telkkarin edessä.
Vauvan tultua tilanne muuuttui. Olimme usein vapaa-aikana yhdessä liikenteessä, vaikkakin hän yhä vieläkin joutuu tekemään erittäin paljon töitä. Kriisiäkin tähän vuoden ikäiseen perhe-elämään on mahtunut. Mutta nyt on kriisit voitettu ja suhde paljon parempi kuin ennen.
Raskausaika ja alkuaika perheenä on monelle miehelle vaikea asia, eivätkä he sitä kehtaa tunnustaa.
Pidä pää pystyssä, älä masennu vaan elä omaa elämääsi. Kyllä miehesi siihen taas tulee mukaan. Kärsivällisyys kannattaa!!
Olin siis itsekin monta kertaa jo lähdössä suhteesta...mutta onneksi en sitä tehnyt!