ehdotus miniöille

Meillä ei ole miehen tarve valittaakaan kohtelustaan. Äitini ei ole koskaan kommentoinut elämistämme millään tavoin, eikä arvostellut tapaamme elää. On aidosti iloinen kun näkee miestäni eikä ole koskaan yrittänyt pukea tätä tai arvostellut mistään muustakaan.

Itse olen saannut vastaan anopin, joka taas nimenomaan puuttuu, ja joka asiaan. Joten siitä on vaan helpompi nipottaakin. Ja nipottaa miehenikin monesti mukana. Mutta me olemme sentään sen verran tahdikkaita ettemme kiusaa tällä moittimisellamme anoppia, vaan yritämme vaan purra hammasta.

Ikävintä kaikessa on se, ettemme viihdy anoppilassa kumpikaan kovin pitkään, vaan käymme siellä nykysin enään velvollisuudesta, jota mieheni saa monesti hoitaa yksin. Itse käyn kun tunnen kestäväni loukkaukset paremmin, kun on ns. hyvä päivä.

sama olisiko anoppi anoppini tai ei, niin silti ihmisenä en pidä hänestä. Se kun on niin että kun miehen ottaa niin siinä tulee kylkiäisenä jotain muutakin halusi tai ei.

Harva anoppi moittii vävyään.
Miehille suodaan enemmän vapauksia ja kuitataan kaikki vaan sanomalla, että pojat on poikia.

Meinasin jättää asian tuohon, mutta en voi olla lisäämättä tätä...
Jos mies jättää anoppivierailun väliin koska makaa makkurissa niin asialle vaan nauretaan, mutta jos miniä tekee saman, niin siitähän haloo nousee..

Miehet ei ilmaise niin helposti tunteitaan.
Ja osa mieheistä ehkä ohittaakin ne, mutta myös jotkut naiset. Minun mieheni ainakin ärsyyntyy ja on loukkaantunut jos äitinsä arvostelee.
Ja suivaantui kun minun äitini purki pahaa oloaan häneen.

Minun mieheni appi eli isäni on moittinut miestäni. Mies veti herneen nenäänsä eikä käynyt vuoteen vanhempieni luona. Nyt miehelläni ja isälläni on asiallisen etäiset välit. Mieheni moittii kovastikin äitiäni, mutta ei tälle suoraan vaan mustamaalaa häntä minulle ja muille sukulaisille. Että sellaisia kaksinaamaisia osaa ne miehetkin olla.

Anoppien ja miniöiden ongelmat juontuvat yleisimmin siitä, että anoppi tunkeutuu, arvostelee ja järjestelee poikansa perheen asioita. Anopithan ovat yleisesti sitä mieltä ettei heidän pojissaan ole syytä jos koti ja lapset on hoidettu (anopin mielestä) huonosti. Poika on kasvatettukin passattavaksi ja nyt olisi vaimon tehtävä jatkaa perinnettä miehen, kodin ja lastenhoitajana.

Harva nykyminiä ryhtyy kotihengettäreksi oman työnsä lisäksi, koska yhden ihmisen aika ja energia eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Maailma ja elämä yleensäkin ovat muuttuneet radikaalisti lähimmän kolmenkymmenen vuoden aikana, jolloin anoppi itse eli nuoruusvuosiaan. Kun tällainen "vanhoja hyviä aikoja" haikaileva anoppi ei sitten tykkääkään nykymeiningistä, saa miniä kuulla jatkuvaa moitetta ja marmatusta omista kodinhoito- ja lapsenkasvatustavoistaan.

On todella surullista, että Suomessa miehet on perinteisesti kasvatettu tunneköyhiksi ja vieraannutettu omista tunteistaan ja homma jatkuu edelleen. Jos miehet pystyisivät keskustelemaan tunteistaan ja jopa hiukan analysoimaan ihmistenvälistä kanssakäymistä olisi monen perheen asiat paljon paremmin ja eroja vähemmän.

Tuntekaa ja ajatelkaa naiset ja miehet ihan niin vapaasti ja täysillä kuin sielu sietää! Tukahdetut tunteet aiheuttavat pahaa oloa, masennusta ja itsetuhoisuutta. Tunteet eivät ole pahasta, mutta niiden ilmenemismuodot voivat aiheuttaa vahinkoa, jos niitä ei ole oppinut kanavoimaan terveellä tavalla. Mutta aina voi oppia uusia temppuja..

joka pitää myös anopeille kohdistaa.
Ongelmahan näissä anoppi ja miniä suhteissa yleensä on että jompi kumpi näistä naisista alkaa mennä liian henkilökohtaisuuksiin eli puuttuu asioihin joihin ei tulisi puuttua. Ilmaisevat mielipiteitään jotka tuli olla sanomatta.
Neuvojen ja ohjeiden tyrkyttäminen pyytämättä on toisen ospuolen aliarvioimista.
Se mikä näissä suhteissa puuttuu on toistensa kunnioitus.
Se että anoppilla on pidempi elämä ja kokemus ei tee anopista asiantuntijaa. Hänkin on virheensä tehnyt ja toivottavasti myös niistä oppinut.
Miniän kokemattomuus ja nuori elämä ei tee hänestä kädetöntä hölmöä. Hänellä saattaa olla vankkaa tietoa ja taitoa moneen asiaan.

Totta, kohdelkaa toisianne ihmisinä joita kunnioitatte.