Skinhead

Punk- ja skinhead-kulttuurit on kaks eri asiaa. Skinit jotka eivät ole natseja, eivät myöskään ole punkkareita. He ovat ns. SHARP* -skinejä ja ne kutsuvat näitä "natsi-skinheadeja" boneheadeiksi (=bonareiksi). Kannattaa hakea googlella tosta SHARPista lisää.


*Skin Heads Against Racial Prejuction (en ole varma kirjoitetaanko se noin)

Niin skinheadeja on moneen lähtöön: mm: sharp,
kommunisti, gay,...Japanissa on myös kova skinhead skene

Skinikulttuuri oli jo silloin alkuaikoinaan jakautunutta tämän rotuasian suhteen. Työväenkulttuuriin Englannissa on aina kuulunut rasismia, joka ilmeni mm. futisottelujen rasistisena huuteluna ja rotumellakoina. Rasismi saatiin fudiskatsoimoista kitkettyä vasta 80-luvulla.

Sen sijaan kansallissosialistinen natsiskinikulttuuri on myöhempää perua, mutta se onkin eri asia kuin alkuperäinen skinikulttuuri. Nykyäänkin on myös tavallisia rasistisia skinejä, jotka vierastavat Hitlerin palvontaa ja natsi-Saksan symboleja ja käyttävät mieluummin pohjoista mytologiaa tunnuksenaan. Erot saattavat tosin olla hiuksenhienoja, mutta kuitenkin. Kaikki rasismi ei ole sidonnaista kansallissosialismiin.

Ensimmäiset skinheadryhmät syntyivät vuonna 1964 brittiläisissä suurkaupungeissa. Skini-ryhmien synty oli yhteydessä englantilaisen yhteiskunnan voimakkaaseen rakennemuutokseen, jonka iski työväestöön. Paikalliset työväenyhteisöt ja asuinalueet hajosivat, työväestön perhesuhteet ja sukulaissuhteet löystyivät ja osa työläisnuorista joutui työttömyyden kierteeseen ja syrjäytyi yhteiskunnasta.

Skinhead-alakulttuuri heijasti aluksi brittiläisen työväestön arvo- ja kokemusmaailmaa. Työ, kapakka, väkivalta, seksi, jalkapallo, bileet ja musiikki olivat skini-ryhmien teemat. Syntyivät myös skinille tyypilliset ulkoiset tuntomerkit: lyhyt tukka tai kalju, kauhtuneet farkut, maihinnousukengät ja pilottitakki.

Skinhead-ryhmät olivat aluksi 'monikulttuurisia' ja niiden musiikkia olivat 1960-luvulla jamaikalaiset ska ja reggae. Niiden piirissä esiintyi rasismia toisaalta alusta lähtien. Rasistisen ulkomaalaisvastaisuuden lisääntyessä koko brittiläisessä yhteiskunnassa myös skinien rasistiset piirteet voimistuivat. Osa skineistä käyttäytyi väkivaltaisesti siirtolaisia ja heidän paikallisia yhteisöjään kohtaan. Sen lisäksi väkivallan kohteeksi joutuivat ei-maskuliiniset miehet, homoseksuellit ja hipit. Toisaalta skinit eivät tuolloin olleet mikään yhtenäinen ryhmä, vaan oli olemassa mm. homoseksuellien ja pakistanilaisten skinhead-ryhmiä. Enemmistö ensimmäisen aallon skineistä oli rasisminvastaisia ja kapinallisia.

1970-luvun alkupuolella skinhead-ryhmät olivat häviämässä, kunnes ne heräsivät 70-luvun lopulla uudelleen eloon punkin mukana. Niitä syntyi myös mm. Saksaan, Ranskaan, Espanjaan ja Pohjoismaihin. Sen lisäksi skinhead-alakulttuurissa tapahtui olennainen muutos politiikan tullessa voimakkaammin osaksi sitä. Äärioikeistolaiset liikkeet, kuten National Front Englannissa, alkoivat rekrytoida skinejä riveihinsä

1980-luvun alussa skinit yhdistettiin tiedotusvälineissä entistä useammin rasistiseen ulkomaalaisväkivaltaan ja uusnatsismiin. Suomessa skinit syyllistyivät vietnamilaispakolaisten ahdisteluun. Englannissa ja Ruotsissa skini-ryhmien ongelmat kärjistyivät 1980-luvun lopulla skini-ryhmien osallistuessa maahanmuuttajien vastaisiin hyökkäyksiin. Kaksi skiniä surmasi vuonna 1985 pakolaisen Hampurissa, joka jälkeen kaikki skinit leimaantuivat Saksassa äärioikeistolaisiksi.


Kansainvälisesti skinhead-alakulttuuri ei ole yhtenäinen, vaan se jakautuu useampiin alaryhmiin. Usein skinhead-ryhmät ovat keskenään toistensa vihollisia. Natsi-skinien lisäksi on vasemmistolaisia skinhead-ryhmiä, antirasistisia SHARP-skinejä, "epäpoliittisia" sekä ns. Troijan-skinejä, jotka ovat ska-musiikin kuluttajia. Esimerkiksi Saksassa erään tutkimuksen mukaan n. 54 % kysymyksiin vastanneista skineistä ilmoitti vihaavansa vasemmistoskinejä, mutta toisaalta 64 % toivoi skinhead-ryhmien olevan natseista vapaita. Saman tutkimuksen mukaan 20 % ilmoitti kuuluvansa vasemmistoskineihin, 38 % rasisminvastaisiin SHARP-skineihin ja 17 % natsiskiniryhmiin. Suomessakaan skinit eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan äärioikeistolaisen White Power-skinien lisäksi löytyy maltillisimpia oikeistolaisia ryhmiä ja sen lisäksi skinejä, jotka ovat kiinnostuneet musiikista politiikan sijasta.

Suomessa äärioikeistolaiset skini-ryhmät ovat olleet esillä 1990-luvun alusta lähtien tiedotusvälineissä ulkomaalaisiin kohdistuneen rasistisen väkivallan vuoksi. Kansainvälistä huomiota herätti joensuunlaisen skinhead-ryhmän rasistinen väkivalta, joka johti mustan amerikkalaisen koripalloilijan poistumiseen maasta. Usein skinien väkivalta kohdistuu somaleihin, mutta heillä on ollut yhteenottoja myös muihin kansallisuuksiin kuuluvien pakolaisten ja ulkomaalaisten, paikallisten skinien toimintaa vastustavan antifa-järjestön nuorten sekä satunnaisten kadulla kulkijoiden kanssa.

Suomalaisten äärioikeistolaisten skini-ryhmien ideologialle on ominaista avoin suvaitsemattomuus, poliittinen rasismi sekä näkemys ongelmien ratkaisemisesta väkivallan avulla. Heidän suvaitsemattomuutensa ei kohdistu ainoastaan ulkomaalaisia kohtaan, vaan myös seksuaalisesti poikkeaviin ja vammaisiin.