pelottaa

pelkään masennusta, yksinäisyyttä. Pelkään että väsyn, eristäydyn sosiaalisesti. Minulla on lapsia pyöriikö elämäni vain heidän ympärillä tästä lähtien? Ei ole paljon ystäviä edes.... Onko minulla ikinä hauskaa? Löydänkö koskaan ketään uutta? Voinko edes rakastaa enää? Pysynkö päätöksessäni erota? Pysynkö tarpeeksi lujana?! iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik, apua!
71265
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Aika näyttää. Askel kerrallaan, lykkyä tykö

Äänestä

Älä käytä tässä vaiheessa sanoja 'ikinä', 'ketään' tai 'koskaan'. Etene asia kerrallaan ja päivästä toiseen.

Et siis ole tehnyt eropäätöstäkään vielä sitovana, vai? Toivon että päätös suuntaan tai toiseen tulee tehdyksi, vieläpä niin että siinä pysytään. Epätietoisuuden aika venyy helposti viikoiksi ja jopa vuosiksi, ja sitä ei ihminen henkisesti kestä, vaikka jollain tavoin asiaan tottuisikin.

Lapsissa sinulla on korvaamaton voimavara! Eivät vanhemmat lapsiaan unohda, elivät sitten liitossa tai eronneina. Se ei siis ratkaise, pyöriikö elämäsi heidän ympärillään. Ei ole häpeä, jos lapsesi tarjoavat sisältöä elämääsi.

Äänestä

panee tosiaan miettimään noita juttuja mutta eiköhän se elämä siitä ala sujumaan omalla painollaan kun suurin tunnemyrsky on rauhottunu.tai niin ainakin itseäni psyykkaan.
ystäviäkin tulee uusia kunhan vaan on avoin.
olin tässä samassa tilanteessa jo vuosia sitten ja vaihdoin täysin vieraalle paikkakunnalle.ei ainoatakaan tuttua mutta kummasti sitä vaan alkoi tutustumaan ja saamaan aivan ihania ystäviä erittäin yllättävistäkin paikoista ja eri ikäisistä ihmisistä.
toi lujana pysyminen myös askarruttaa omaa mieltäni koska rakastan liikaa vieläkin.kaikesta sonnasta huolimatta.
mutta kuules ystäväiseni,kyllä me tästä selvitään :)

Äänestä

Allekirjoitan itse tunteneeni samat tunteet kuin edellä kerroit. Pelkäsin ja paljon enkä uskonut koskaan pääseväni siitä yli kun vaimoni minut jätti työkaverinsa takia. Sitten yhtenä iltana kun lapsilleni exän uusi mies toivotti hyvää yötä tekstiviestillä. Koin sellaisen tunteen joka muutti minun ajatukseni kulun täysin. Päätin että koskaan en takaisin ota sitä naista joka minulle näin on voinut tehdä. Päätin että näytän ja teen itselleni vielä hyvän elämän ilman sitä ihmistä jonka kanssa olin kuvitellut eläväni elämäni loppuun asti. Elikkä aloitin sen toisen ja paremman elämän tekemisen. Olen vasta alussa siinä mutta olen huomannut että pystyn siihen. Uskon parempaan huomiseen. Sinulle jota pelottaa toivon onnea ja uskon että selviät siitä. Kyllä ne asiat järjestyy vaikka nyt tuntuu mahdottomalta. Usko itseesi ja omaan ainutlaatuisuuteen.

Äänestä

Kaikki riippuu täysin sinusta itsestäsi ja mitä ratkaisuja teet. Voimia löytyy yllättävän paljon silloin kun niitä tarvitaan. Lapset antaa tosi paljon voimaa ja onhan se selvää että elämä pyörii pitkälti lasten ympärillä. Mutta omalle itsellekin on annettava aikaa ja joskus tehtävä asioita joista nauttii. Ei kannata edes miettiä löytyykö ikinä uutta suhdetta vai ei. Elämä pitää rakentaa oman itsensä varaan ja löytää asiat jotka tekevät juuri minun elämän iloiseksi ja onnelliseksi. Toinen ihminen ei voida tuoda meille onnea ja iloa, vaan meidän on löydettävä se ihan muualta. Ja kun se löytyy, niin ehkä tulee se uusi ihminenkin tai sitten ei. Minä en odota että joku tulee mutta otan toki vastaan jos sellainen ihme minun elämääni joskus ilmestyy.

Voimia sinulle päätöksen tekoon ja tulevaisuuteen!

Äänestä

Kiitos vastauksistanne. Tulen lukemaan ne aina uudelleen kun tuntuu siltä...

Äänestä
  • itsensä varaan on parasta elämä rakentaa,eikä toisen varaan.Helpointa olisi turvautua toiseen,ja onhan näitä laastarisuhteitakin,miksei.
    Mutta,lopulta kaikista parhain olotila on kun on itsensä kanssa sinut.
    Eikä ajattele pidemmän päälle,vaan ottaa päivän kerrallaan,kiittää siitä itseään vaikka kirjoittamalla joka päivä ajatukset ylös.
    Kun niitä lukee jälkeenpäin huomaa,miten on selvinnyt vaikka se alussa tuntuukin ihan hirveän vaikealta.
    Kun on läpikäynyt asioita,voi silputa kirjoitukset ja tulee olo "pöytä on nyt puhdas,viimeinkin".
    Saahan sitä olla pelokas,olin itsekkin,mutta pitää antaa tunteiden tulla ja mennä,vuoristorataa se on alussa eron jälkeen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


...pelottaa. kirjoitti:

pelkään masennusta, yksinäisyyttä. Pelkään että väsyn, eristäydyn sosiaalisesti. Minulla on lapsia pyöriikö elämäni vain heidän ympärillä tästä lähtien? Ei ole paljon ystäviä edes.... Onko minulla ikinä hauskaa? Löydänkö koskaan ketään uutta? Voinko edes rakastaa enää? Pysynkö päätöksessäni erota? Pysynkö tarpeeksi lujana?! iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik, apua!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu