Onko olemassa hyviä miehiä?

Tässä olisi yksi ja vielä vapaana =) Olen kuulemma liian kiltti mies, mutta minkäs sitä luonteelleen voi... Pitää kait alkaa ryyppäämään ja retttelöimään, että naiset kiinnostuu.

Pidän ainakin itseäni hyvänä miehenä ja löydän itsestäni juurikin nuo ominaisuudet. Kun minua ei tunneta niin eihän kukaan voi näitä ominaisuuksia minusta päältäpäin havaita. Kerroin juuri naiselle (ensimmäistä kertaa elämässäni) että rakastan häntä. Olen sentään jo 3-kymppinen ja nyt oli ensimmäistä kertaa sellainen henkilö kohdalla jolle näin pystyin sanomaan kun on sentään saanut useamman vuoden toisen tuntea. Vesiperä taidettiin vaan tästäkin vetää. Toisaalta toivossa on hyvä elää jos oikeasti on naisia kenelle kelpaa nämä hyvät miehet vaikka hieman skeptinen olenkin.

ei ole tullut vastaan yhtään, en myöskään tunne yhtään sellaista.

Kyllä meitä kunnollisia miehiä on, mut suhteet kaatuu noin vuoden jälkeen. Alussa naiset kehuvat kun vihdoin ovat löytäneet hyvän miehen, mut sit erotessaan haukkuvat etten ole tarpeeksi juntti. Haluavat miehen joka ei puhu eikä pussaa ja joilta löytyy enemmän pelimiesmäisyyttä, vähän pahismaisuutta.

Mitäs teet kun naiset sanovat haluavansa minunlaisia miehiä, mut treffeillä harvoin kiinnostuvat. Noin viisikymmentä treffiä takana, joista on kaksi seurustelusuhdetta syntynyt. Aikaa tähän on mennyt 12 vuotta. Olen kuulemma erittäin mukava ja kaveriksi kelpaan ja kuuntelijaksi kun pelimiehet satuttavat, mut sit häipyvät kun löytävät uuden (peli)miehen.

On juurikin tuollainen mies :)

Kyllä löytyy!

Paljon hellyyttä, keskustelukykyinen, ei murinaa ulkonäöstä, ei jatkuvaa napinaa ties mistä, sanaharkkaa vain kotitöistä. Riitaa ei tule (kumpikaan ei pidä huutokilpailusta).

Omia menoja on, mutta tehdään myös yhdessä, ja osa kavereistakin on jo yhteisiä, joten helppo tehdä porukallakin asioita.

Ja useampi vuosi yhteiseloa jo takana :)

Tuota samaa olen itesekkin miettinyt .
Tuntuu ,että ne hyvät miehet ovat harvassa tai sitten eivät mainosta mitenkään itseään ,niinkuin nämä teeskentelevät äijät ,jotka esittävät hyvää, mutta mielessä on vain oma paras ja omat tekemiset , naisissakin on kyllä myös samoja puolia.Yleensä vain nainen kärsii suhteessa enemmän kun joutuu miettimään myös muista , lapset kun ovat kuitenkin ne joita pitää aina naisen ajatella , jos niitä on.

Tavallaan hauska on tämä ”hyvä” mies käsite.

Minulle mies on silloin hyvä, kun hän ymmärtää myös minun maailmaani. Eli on ”sopiva” kumppani. Eivät kai kaikille samat asiat ole hyviä? aikoinaan kun tätä asiaa puitiin ystävien kesken, oli hauskaa havaita, kuinka jokainen määritteli ”hyvän” ihan eri tavalla.

Ehkä etsit vääränlaisista persoonista noita ominaisuuksia. Tai et oikein osaa ”nähdä” noita miehiä, vaan ohitat ne joidenkin ulkoisten seikkojen vuoksi?

Tein itse täyskäännöksen ja rohkeasti uskaltauduin lopulta tutustumaan myös sellaiseen mieheen, joka poikkesi aika lailla ns. ”vaatimuksistani”. Nyt voin sanoa että kyllä, hän on hyvä mies minulle!

Hän todellakin hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Aina hän ei ymmärrä, mutta antaa tilaa ja on uskaltautunut myös opettelemaan uutta. Minä puolestani olen oppinut tekemään kompromisseja hänen sovinnaisimpien arvojensa kanssa.

Alkoholi hän käyttää runsaammin kuin minä, mutta se ei oikeastaan näy missään. Juovuksissa hän on ”hyväpäinen”, hyväntuulinen ja rauhallinen. En voisi kuvitella eläväni raittiin miehen kanssa. Todennäköisesti silloin olisi myös moni muu arvo liian erilainen.

Hmm, riidellähän täytyisi mutta ei repiä. Pikkuasioista se opettelu on alkanut, hän on aiemmin paennut riitaa ja näin asiat ovat jääneet aina selvittämättä. Mutta riitaa tulee todella harvoin, huumorin käyttö on sitäkin runsaampaan.

Meillä molemmilla on työ joka vie vähän liian paljon energiaa. Harrastuksia sen sijaan on paljon yhteisiä. Se tulee siitä että tietyt arvot ovat samankaltaisia, mm. arvostus pientä ja vaatimatonta elämää kohtaan, luonnon tuntemus jne. Harrastukseksi luen myös muutamat yhteiset televisio-ohjelmat ; ), joita seuraamme. Onneksi on myös molemmilla omat harrastukset.

Yhdessä tehdään tietyt asiat, jotkut taas erikseen. Se taas on minusta hyvä piirre, ei tarvitse aina olla seuramajurina toiselle. Enkä tykkää että aina tehdään yhdessä, ruuanlaitto on mm. sellainen, että mieluummin jompikumpi.

Hellyyttä on opeteltu. Siihen meni aikaa. Jokainen päivä halataan vähintään kerran, suukotellaan (vaikka ollaankin möksis), pidetään kädestä. Sellaista suomaisen miehen hellyyttä, ei liian alleviivaavaa tai ”teatraalista”.

Parempi on johdattaa ja tehdä maaperä alttiiksi hyvyydelle kuin vaatia sitä heti kättelyssä. Ehkä yhteispelillä?

Mutta itse ainakin vedän jostain syystä renttuja puoleeni kuin kärpäspaperi, joten en enää uskaltaudu minkäänlaiseen suhteeseen.

Parempi yksin kuin jonkun holistin tai muuten "keskenkasvuisen" kanssa.

Kyllähän meitä hyviä miehiä riittää vaikka millä mitalla. Mieti sellaista, että jos mies on pokannut sut baarista, niin sillä voi veri vetää hyvinkin sinne useamminkin. Miehiin kannattaisi myös tutustua ihan rauhassa, ennen kuin ryntäät suinpäin suhteisiin.

Oon reilu neljäkymppinen ja oon kolmannessa suhteessa. Nuoruuden aikainen poikaystävä harrasti todella paljon irtosuhteita, aviomies oli väkivaltainen ja narsisti, nykyinen avomies on näköjään ensimmäisen kaltainen irtosuhteiden harrastaja! No mulla ei ainakaan olis mitään sitä vastaan että joku kertois että kunnon miehiä on ja vielä täällä suomen maassa....

Ne ovat vaan kaikki jo varattuja,,,
vapaana on vain toisen tai kolmannen luokan miehet.
Siis luuserit ja ja muut elämässään epäonnistuneet.Joko omasta tai jostain muusta syystä.

Kyllä hyviä miehiä on. Niitä löytyy muualta kuin baareista. Jos etsit raitista hyvää miestä niin miksi sitä haetaan baarista? (tämä oli esimerkki kaveristani, en väitä että sinä niin teet)

Itse olen siis kihloissa itseäni kuukauden verran vanhemman miehen kanssa. Hän ei polta, ei juo (no juhlissa voi ottaa viskipaukun mutta siihen se jää) on eläinrakas ja mikä parasta, hyväksyy minut sellaisena kuin itse olen. Emme ole vielä kertaakaan riidelleet ja suhde on noin 2 vuoden ikäinen. Alkuhuuma on kyllä ohitse, on yhteinen kämppä ja talous, arki sujuu yhdessä. Emme kumpikaan ole mitään menevää tyyppiä vaan viihdymme kotona. Yhteinen aika on se paras aika, vaikka sitten toinen olisi koneella ja toinen katsoo tv:tä. Teistä voi vaikuttaa ettei meillä sitten ole mitään sisältöä elämässä, mutta voi kyllä on ja tulevaisuuden suunnitelmia Yhdessä.

Älä suinkaan vaivu epätoivoon että on olemassa vain paskiaisia. On niitä rehtejäkin ja kilttejä miehiä, mutta kuten edellä on mainittukin kaikki naiset eivät hyväksy tällaista miestä. Näin myös minun kumppanini kohdalla. Hänen exänsä jätti hänet koska hän oli liian kiltti tälle naiselle. Sitten tämä samainen ihminen pyörii baareissa ja bileissä etsimässä miestä. Löytää aina kuukauden suhteita.. Kai sitä täytyy ensin itse tietää mitä hakee. Olisitko sinä onnellinen oikeasti miehen kanssa jonka kanssa ei ole riitoja ja joka ottaa sinut huomioon kenties itsensäkin ohi? Jos et itse ole valmis arvostamaan kumppaniasi yhtä paljon, miten sitä voi vaatia toiselta?

Hyviä ja kunnon miehiö ei ole olemassa. Jos sellaisen luuleekin löytäneensä, niin vuosien päästä hän osoittautuu häntäheikiksi tai luuseriksi, joka ei uskalla ottaa mistään vasuuta ja syyttää vain toisia esim. raha-asioittensa mennessä päin peetä ravintolareissuilla pelatessa...
Ei jaksa enää miehet kiinnostaa!

Mulla on sellainen mies. Vuosikaudet oltu yhdessä, nyt mies kosi todella romanttisesti, häitä suunnitellaan. Ennen seurustelua oltiin hyvät ystävät kaksi vuotta ja kun erosin silloisesta miehestäni, meistä tuli pari.. En voisi parempaa miestä itselleni toivoa, en olisi edes uskonut että täältä suomenmaasta sellaista aarretta löytyy :)

Erotkaa hyvät ihmiset jos puoliso ei osaa arvostaa teitä.

Etsitty on vaan ei meinaa löytyä

minulla yksi :)... En koskaan edes uskonut että tuollaisia/tuollaista miestä edes on olemassa. Ja oli mahdotonta että voisin sellaisen itselleni edes saada. Mutta toisaalta, tiedän tämänkin miehen muttuuneen tuollaiseksi. Ei se aina ole ollut tuollainen. Kun kohtelen häntä hyvin, hän kohtelee minua yhtä hyvin :) Ja kaikki natsaa! ja eikös nuo riidat sitten jälkikäteen aina tunnu hieman typeriltä, kun asiasta puhutaan järkevästi ja molemmat jo rauhoittuneena osaa ajatella asioita hieman myös toisen kannalta.

Kyllä se sinullekkin vielä löytyy... SE OIKEA.. mutta eihän sitä voi tuollaista listaa tehdä. Sitä yhdessä kasvetaan ja yhdessä "muututaan"... Niinkun minullekkin on isovanhemmat ja vanhemmat neuvoneet "kohtele toista, niinkuin tahtoisit hänen kohtelevan sinua" Ja jos vastakaiku on jotain aivan muuta...ei se ihminen siinä vierellä ole oikea!

(Onko Suomessa edes olemassa hyviä miehiä? Sellaisia jotka ottavat puolisonsa huomioon, hyväksyvät hänet sellaisena kuin on? Ei viinan kanssa läträystä joka viikonloppu? Ei ainaista riitelyä mitä typerimmistä asioista? muutakin kuin työ ja miehen omat harrastukset? Mies joka haluaa tehdä aisioita yhdessä kumppaninsa kanssa? Hellyyttä?)

On tosi vaikeaa löytää kyseistä miestä, olet jämähtänyt satujen maailmaan jossa prinssi ja prinsessa elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Hanki koira!!!!

(Onko jollain tällainen mies? Mahtaakohan sellaista löytyäkään. Usko on jo loppunut paskoissa suhteissa.)

Paras lääke sinulle on peili, mieti miten voisin toimia toisin että saavuttaisin tuon haaveen, kaikki on kiinni sinusta itsestä, ei muista.

Minun tuttavapiirissä ei olekaan muita kuin kuvailemiasi hyviä miehiä.

Ei mies yksin riitele. Vaikutat melko itsekkäältä tyypiltä ja riitelet varmasti joka asiasta.

Ihminen on inhimillinen otus, erehtyväinen ja epätäydellinen. Täydellistä pakkausta ei löydy sen enempää naisista kuin miehistäkään. Parisuhteissa täytyy vain päättää, mitä huonoja puolia pystyy ja kykenee sietämään ja ovatko ne isompia ja määräävämpiä kuin hyvät puolet, joihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, josa aikoo jatkaa ...

Mutta kaikista tärkeintä on hoidella itsensä ja oma osansa niin, että voi vaatia toiselta ... edes jotain. "Paska suhde" on myös parisuhe, siinä ei yksi ihminen toimita mitään puolta yksinään, osallisena ovat molemmat ja suhde / liitto on sellainen, kuin miksi sen yhdessä teette.

Jos seurustelisin, niin miehenä minä ainakin tekisin kumppanini kanssa yhteisiä asioita mielelläni.

ei niitä ole.

Ite oon aina ollut hyviin miehiin päin jotenki vaan niin paljon ihanempia, enkä tarvitse mitään kovaa esittävää puliukkoa