Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ei enää

    Jollain oudolla tavalla on hyvä huomata, että nämä asiat ovat universaaleja. Itse erosin jo melkein neljä vuotta sitten. Hajosin täysin. En nukkunut, syönyt tai juonut. Lopulta jouduin hetkeksi hoitolaitokseen. Olin kauan työkyvytön ja muutenkin täysin irti tästä maailmasta. Rakastan vieläkin tätä ihmistä enemmän kuin mitään. Muita ei ole tullut. Nykyään osaan toimia jotenkin robottimaisesti päivittäisissä asioissa, mutta en kutsuisi sitä elämäksi. Itken vieläkin lähes päivittäin ja nukun hänen vaatteensa kainalossani. Säilytän edelleenkin jopa tyhjiä tikkuaskeja, joita hän on pitänyt kädessään. Syytän itseäni kaikesta. Tiedän, että tämä kaikki ei ole enää normaalia ja olen käynyt myös terapiassa, mutta se ei ainakaan minun kohdallani auttanut. En osaa keskittyä kuin siihen, miten saisin hänet takaisin. Keinot itseni auttamiseen alkavat olla vähissä.
    2671
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Oman terveyden kannalta on luovuttava suremisesta ja päästettävä kaikesta pahasta irti. Voi ajatella niin, että hän ei rakastanut, koska jätti sinut yksin. Olet ansainnut hyvän ihmisen, joka sinua rakastaa.

    Äänestä

    ihan omasta itsestä, älä elä menneessä, päästä irti jo siitä ihmisestä. Katkaise se lanka mielessäsi ja mene eteenpäin.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tervettä kirjoitti:

    Jollain oudolla tavalla on hyvä huomata, että nämä asiat ovat universaaleja. Itse erosin jo melkein neljä vuotta sitten. Hajosin täysin. En nukkunut, syönyt tai juonut. Lopulta jouduin hetkeksi hoitolaitokseen. Olin kauan työkyvytön ja muutenkin täysin irti tästä maailmasta. Rakastan vieläkin tätä ihmistä enemmän kuin mitään. Muita ei ole tullut. Nykyään osaan toimia jotenkin robottimaisesti päivittäisissä asioissa, mutta en kutsuisi sitä elämäksi. Itken vieläkin lähes päivittäin ja nukun hänen vaatteensa kainalossani. Säilytän edelleenkin jopa tyhjiä tikkuaskeja, joita hän on pitänyt kädessään. Syytän itseäni kaikesta. Tiedän, että tämä kaikki ei ole enää normaalia ja olen käynyt myös terapiassa, mutta se ei ainakaan minun kohdallani auttanut. En osaa keskittyä kuin siihen, miten saisin hänet takaisin. Keinot itseni auttamiseen alkavat olla vähissä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu