3 lasta, ero mielessä

Samaa minäkin täällä pohdin. Olemme oikeastaan käytönnössä asuneetkin jo saman katon alla "erossa", joten tuokin on koettu. Eikä toimi. Tunnelma on jokseenkin hyytävä ja mitään ei uskalla sanoa. Jos minä erehdyn sanomaan jotain negatiivista, mies on heti uhkaamassa erolla. Sitten "mököttää" viikon maaten sohvalla kaikki vapaa-aikansa, eikä osallistu kotitöihin tms. Sanoo, että tätähän minä haluan...
No, onhan tämä hyvää harjoitusta yksin eloon lasten kanssa... Siten yhtäkkiä päättää, että kaikki on "hyvin" ja taas jatkuu kierre, että kaikki on hienosti.
Mutta mitta täytyy huomenna kun vien erohakemuksen.

Oliko niin kova vauvakuume että et tajunnut millainen se äijä on, vai eikö sulla ole kaikki palat päässä oikeilla paikoillaan?

Olisit miettinyt ennen lasten tekoa sille apinalle.

Ei vihassa tai inhossa tai vaan ahdistuksessa voi loputtomasti elää. No kuitenkin otas realiteetit huomioon. Ei miehen ole pakko tavata lapsia, joka toinen viikonloppu jos keksii parempaa tekemistä ja aina voi perua jos jotain tulee, eli mikään ei muutu.

Sitten kun eroat joudut myös menemään töihin, mieheltä ei saa elatusmaksua sulle, eli joka aamu töihin ja mennen tullen raahaat lapset hoitoon ja pois, samalla käyt kaupassa ja päätät edelleen mitä tarvitaan ja vielä maksatkin kaiken.

Lasten tultua harrastusikään myös kuskaat ne sinne yksin. Vuokra yksin on kaksikertainen kun ei ole jakajaa.

Jotenkin mulle tuli olo, että oot tottunut oleskelemaan ja siihen, että sinulla on omaa vapaata aikaa.. sitä on sitten kun vauva on 14.

Mutta asiaan, erosta selviää kyllä kolmen lapsen kanssa, ei vaan kannata kuvitella, että elämä olisi oleellisesti helpompaa yksin, sitä se ei taatusti ole, yksi vauva vaan on vähemmän huollettavana mut sen mukana taitaa mennä sulta jokunen palvelu kuitenkin, eron jälkeen teet kaiken.

Ekan kerran tavatessasi miehesi, tuskin kiehuit kiukkua ja höyrysit vihaa.
Jos olisit näyttänyt silloin hänelle todellisen luonteesi, olisi hän osannut vältellä sinua.
Kun menitte naimisiin, mies oletti että rakastat häntä sellaisenaan, nyt vihaat häntä, kun hän ei suorita haluamiasi tehtäviä.
Seksualisesta nautinnosta luopuminen aiheuttaa vihaisen olon,,,nainen saa seksistä enemmän nautintoa kuin mies, miksi ihmeessä olet luopunut parhaasta, mitä voi saada?

Koita nyt alkajaisiksi vähän tehdä työnjakoon uudistuksia.

Mikä pakko sun on sen pyykit pestä? jätä kylmään viileesti pesemättä. SUlla ei ole mitään valtakunnan velvollisuutta pestä toisen aikuisen ihmisen pyykkejä.

Toiseksi, jos mies on noin aivoton ääliö, niin tuskin uskaltaisit jättää sen lasten kanssa 2.5 päiväksi yksin? Jos se on noin vastuuton, että lähtisi kalaan ja jättäisi luultavasti lapset yksin kotiinsa? Just oli juttua siitä yhdestä isästä, joka oli jättänyt vauvan yksin kotiin ja lähtenyt baari-iltaa viettämään. Heitteellejätöstä nyt syytteessä.

Eikä sun tosiaankan kannnata sitä pillulla palkita tuosta. Pistä selvä työnjako: jos mies muuttaa tapojansa ja alkaa osallistua perhe-elämään, niin voit harkita. Mutta kun ei, niin turhaan sä itseäsi kidutat olemalla sille reikä, kun sua itseäsi ei kerta paneta ko. äijänketales yhtään.

Eli tee ainakin noi pari tiukkaa sääntöä, ja pidä ne.

Kyllähän ihminen selviää kaikesta jos on pakko. Minä olen elänyt kolmen lapsen kanssa kaksi vuotta mutta toisaalta lapseni ovat isompia kuin sinun. Mutta kun tukiverkkoja ympärillä ei juurikaan ole niin kyllä sitä on sidottu lapsiin tosi tiiviisti vaikka lapset isompia olisivatkin. Älä ole varma, että eron jälkeen isä huolehtii lapsista joka toinen viikonloppu. Voi käydä niin että isälle tuleekin paljon mielenkiintoisempaa tekemistä ja lasten tapaamiset unohtuu. Toivottavasti näin ei tule käymään. Taloudellisesti yhden aikuisen perhe on aina tiukemmalla kuin kahden työssäolevan aikuisen perhe. Huolimatta siitä, että etävanhempi maksaa lapsista elatusmaksut.

Voimia sinulle päätöksen tekoon. Sen jälkeen kun päätös on tehty niin kyllä elämä kantaa. On vain oltava vahva ja uskottava parempaan huomiseen.

Mielestäni sinä tarvitset vapaa aikaa aina silloin tällöin et eroa. Tekisit asiat itsellesi pahemmaksi usko mua olen ollut siellä. Mielestäni teidän ongelmat ovat aika tavallisia mutta teiltä puuttuu se ikivanha kommunikointi. Sinun pitää ottaa itselles aikaa tehdä omia juttuja jos miehes ei auta niin eti muu ratkaisu. Monet miehet ei oo hyviä pienten kanssa. Älä odota että se tekee sut onnelliseksi vaan ala tekee sitä itse niin pian huomaat et muutki asiat voi näyttää vähän paremmalta. Ei se ero aina ole se ratkaisu, Miehet on tosi vaikeita saada puhumaan ongelmista ja ei ne tajua et sul on paha olla jos et sitä tosissas näytä, yritä nyt puhua ja raahata sitä terapiaan ja jonkunlaista shokki terapiaa että se alkaa tajuta kunnioittaa sunkin tarpeita mutta unohda se ero nyt vähäks aikaa, ei kolmen lapsen kanssa ja varsinkaan vauvan kanssa. Sit on vielä tää juttu että sun lapset kärsivät siitä erosta yli kaiken, ei oo mitään kauheempaa kun nähdä oma lapsi surussaan siitä tappelusta ja miks isä ei oo kotona ja miks ei käy ja mistä tiedät että hän tulee ottamaan lapset viikonloppusin, luulenpa että saattaa olla toiset asiat mielessä sitten, siihen ei häntä voi kukaan pakottaa. Kyllä ne kärsii tietenkin siitä tappelusta kotona jos vanhemmat ei oo ok mutta on sekin teidän ja sinun vallassa että miten käyttäydyt. Sinä oot ainoa joka voit muuttaa käyttäytymistäs, et ehkä voi muuttaa miehesi käyttäytymistä mutta ehkä voit sitä kärsiä paremmin jos etsit ittelles aikaa, harrastusta, mene kavereilles äläkä ala sitä selittelemään miehelles, oot aikuinen ihminen. Teet selväks mitä haluut. Tiedän et ei oo helppoo lasten kanssa saada omaa aikaa mutta jos haluut pitää tervettä järkee niin äiti tarvii muutakin kun lasten hoitoo tai miehen hoitoa. Minkä takia muuten hoidat sen laskut ja vaatteiden pesut, pistä siihen stoppi heti, etkai ole mikään orja? Sun täytyy alkaa pitää omaa puoltas. Tsemppiä vaan.

Minulla on vähän samanlaiset ajatukset kuin nim.merk 3 lasta, ero mielessä. Itselläni on vain yksi alakoulussa oleva tyttö. Mies on yrittäjä ja sen tiimoilta siis työaika on hyvin venyvä. Voi mennä montakin päivää, ettemme edes näe. Sen lisäksi hän on aktiivinen osallistuja erilaisissa järjestöissä ja niiden tiimoilta tulee paljon kokouksia ja matkoja. Hän on hyvin seurallinen ja koska muutin asumaan hänen kotipaikkakunnalleen, hänen kaverinsa ovat siellä lähellä. Tosin tällä hetkellä hän on pohjoisessa viikon "hiihtoretkellä" kaverinsa kanssa....
Eli me "perhe" tulemme kaiken tämän jälkeen hänen ajankäytössään. Olen lopen kyllästynyt, tätähän se on ollut jo yli 15 vuotta. Minä vastaan kotitöistä, tytön asioisa (hoidot, iltapvkerhot,.),ostokset,..onneksi on ollut vähälumisia talvia, niin edes lumenluonti on vähentynyt. Käyn normaalisti päivätöissä - rahasta meillä ei ole puutetta eikä erimielisyyksiä.
Minua harmittaa tytön kannalta se esimerkki, minkä hän saa perhe-elämästä. Itse tykkäisin, että tehtäisiin asioita yhdessä, arkenakin, ja reissattaisiin yhdessä. Itse en käy juuri missään muualla kuin minne tytön kanssa voi mennä.
Ainut "pelastuskeino" on tällä hetkellä se, että olemme tytön kanssa suunnitelleet tekevämmme kahdestaan kesällä omia reissujamme. Olen välillä tosi sekaisin tästä kaikesta, mutta olen ajatellut, ettei kukaan toinen ihminen voi minua lannistaa. Erotaan, vaikka tuntuu, että silloin kaikki on mennyt hukkaan, paitsi tyttö.

kun ystävättäreni, kolmen lapsen äiti, valitti miehestään samoja asioita kuin sinäkin. Oli vakuuttunut, että elämä olisi helpompaa ilman miestä.
Todellisuudessa hän olisi voinut helpottaa elämäänsä vähemmälläkin, jos olisi vain lopettanut miehen passaamisen. Mutta koska itse halusi pitää kodin siivousstandardit korkealla ja siivosi päivittäin, ei kelpuuttanut mihen tekemiä kotitöitä vaan teki itse perästä uudelleen, eikä halunnut, että mies maksaisi laskut myöhässä ja maksoi ne sitten itse.

Eli ryhtyi miehelleen äidiksi pyytämättä ja syytti sitten miestä omasta uupumuksestaan.

Lopulta heitti sitten miehen pihalle. Oletti, että elämä helpottuisi. Mutta lapset rupesivat oireilemaan. Olivat itkuisia ja tarvitsevia.

Mies taas hävisi maan alle, eikä siis tavannut lapsiaan eikä maksanut elareita.

Töitäkään ei ollut tarjolla kolmen leikki-ikäisen yksinhuoltajalle.

Talo tarvitsi kipeästi remonttia, mutta koska mies oli aina hoitanut remontit, ei äiti tiennyt mitä tehdä.

Lapset olivat olleet silloin tällöin anopin hoidossa, mutta koska anoppi suuttui miniän hakemasta erosta, ei lapsillekaan enää löytynyt hoitopaikkaa.

Lopulta äiti oli uhmaikäisten ja surevien lasten kanssa yksin 24/7 ja väsyi niin, että antoi lapset huostaan.

Tämä tarina on tosi, enkä kerro sitä siksi että haluaisin sinua syyllistää, vaan siksi, että ennen lopullista eropäätöstä miettisit vielä mikä on oma roolisi siinä, että miehestäsi on sinulle liikaa vaivaa ja onko vielä jotain muuta mitä voisit tehdä (perheterapia tms.) ennen kuin haet eroa.
nimittäin ei se erokaan ole ihan ongelmaton ratkaisu.

Jos sua mietityttää, haluutko erota vai et, niin teepä tää erotesti. Herätti mut ainakin ajattelemaan:

http://www.suhdesoppa.fi/testit/erotesti

Tässä toinen nettivinkki: eroneuvo.fi
Tarkoitettu lapsiperheen vanhemmille, jotka on eronnu tai miettii että erotako vai ei. Siellä kerrotaan myös ilmasista tilaisuuksista, joihin voi mennä juttelemaan näistä asioista muiden samassa tilanteessa olevien kanssa... Tsemppiä!!

Tulee aivan turha ero jos eroat. Mene heti perheneuvolaan joko yksin tai miehen kanssa. Kerro, että kommunikaatio ei pelaa. Tämä on tekninen kysymys ja onnistuu hyvän valmentajan kanssa. Älä riko perhettä. Älä riko perhettä: ei seuraa mitään onnelaa. Ota vaikka oma yksiö rinnalle, jos haluat omaa tilaa/aikaa. Maksaa? No arvaa mitä ero maksaa!!!
Tsemppiä. Mene neuvojalle. Jokaiseen asiaan yleensä löytyy valmennusta nykyään. Puhumalla se paranee, ja löydät uusia työkaluja tilanteeseen. Kaikkea hyvää.