Ei oo hyvä olla... 2½ v takana, "maajussin morsiamena". Tilanne oli huomattavasti erilainen aiemmin, mies kotona JOPA 17-18 aikaan. Nykyisin pääsääntöisestiä 21 aikoihin. Mihin tämä suhde johtaa ja mitä tämä kummallekaan antaa, jos yhteistä aikaa on 2-3 h illassa, sekin syömisen, saunomisen ja telkkarin katselun merkeissä? Jaetaan sama ruokapöytä, soffa ja sänky, muttei mitään muuta? Minä kenties vaadin liikaa, kun en tähän tahdo tyytyä? En halua kotona yksin kököttää iltoja/viikonloppuja, odottaa, milloin HÄN saapuu valmiiseen pöytään. Jospa minullekin irtoaisi muutama minuutti? Ei, minulla on "omia menoja", sellaisia mistä nautin, mistä saan "voimaa", kuin myös ystäväni. Eipä ole hyvä tämäkään, saan kuulla menoistani.
Emme luonnollisesti ehdi keskustelemaankaan, kun ei aikaa ole. Mihinkään ulkopuolisen luo ei mies suostu lähtemään (yritin). Olen rehellisesti ja asiallisesti kertonut olevani onneton. Kertonut, että elämässä pitää olla muutakin kuin vain "elukat", niin omaa aikaa, kuin yhteistä aikaa. Jos sitä ei ole, sitä pitää järjestää. Miehelleni ei tunnu asia olevan millään tapaa kummallinen eikä onneton. Kysyin, mitä hän aikoo tilanteelle tehdä? Vastaus oli tyyliin "no nyt on mennyt vähän myöhään viime aikoina...". Oliko tämä vastaus? Totesin, että mikäli tilanteeseen ei tule muutosta, niin sitten ilmeisesti hänelle riittää elämäksi pelkästään elämä niiden elukoiden kanssa, silloin minä en kuulu siihen elämään mukaan. Välinpitämättömyys tuntuu todella pahalta. Ja HÄN on edelleen elämäni rakkaus, josta en haluaisin luopua. Mutta en tällaistakaan jaksa. Mitä ihmettä keksin, että saan hänet näkemään asiat myös toisin?!
yhteisen ajan puute tappaa :-(
10
1804
Vastaukset
- shera-
Sama täällä. Joten neuvoja ei ole antaa, mutta sympatiaa kylläkin. Olen itse myös erittäin onneton. Mieheni on sellaisessa työssä, että se vie aikamme ja tämä mies on vielä sellainen että tarvitsee muutenkin paljon omaa aikaa. Näemme silloin kun häntä huvittaa ja kerkeää.
Vituttaa. - saman kokenut
Ihan kun puhuisit mun elämästä. Mulla oli ihan samanlainen tilanne vielä muutama viikko sitten (paitsi että meillä oli yhteistä aikaa vielä vähemmän), mutta lopulta mä turhauduin siihen tilanteeseen niin paljon, että tein jotain tyhmää, eli siis petin miestäni. Mieheni sai tietää asiasta ja hetken jo näytti siltä, että meille tulee ero. Pari päivää riitelimme asiasta, mutta sitten jo pystyimme puhumaan siitä sivistyneesti. Kävimme läpi kaikki tilanteeseen johtaneet syyt ja musta tuntuu että mun mies ottaa mun huolet ja murheet nyt ensimmäistä kertaa tosissaan. Eli tarvittiin siis tällainen draama, että sain mieheni tajuamaan tilanteen minun kannaltani.
En ole todellakaan ylpeä teostani enkä tietenkään suosittele, että pettäisit miestäsi, mutta jotain sinun pitää tehdä tilanteen muuttamiseksi. Näin jälkikäteen ajatellen paras ratkaisu olisi ollut, jos olisin jo kuukausia sitten sanonut miehelleni, että jos sitä yhteistä aikaa ei ala järjestymään, niin mä lähden tästä suhteesta. Ehkä se olisi riittänyt avaamaan mieheni silmät. Voisit ehkä antaa mehellesi ns. koeajan, sanot vaikka että jos tilanne ei muutu puolen vuoden sisällä niin sinä lähdet. En osaa oikeen muutakaan neuvoa nyt antaa.
Toivottavasti saat asiasi kuntoon!- niinpä..
Ihan totta niin se vaan menee et miehet ei ennen herää kun jotain draamaa on mukana. Ne ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä milloin on tosi kysymyksessä. Ne vaan ajattelee et tommoset jutut on noita naisten "kotkotuksia". Nyt kun ootte jo asiasta keskustelleet niin ehdottaisinkin et kannattaa hankkia itselleen jotain menoa silleen et kun mies kysyy et mihin sä nyt TAAS menet niin luulen et sit ollaan siinä pisteessä et mieskin herää. Pettämisestä kiinnijääminen on hiukka riskaapelia koska kaikki ei ihan välttämättä sitä ymmärrä. Tietty vois ajatella että te menisitte vaikkapa avioliittoterapeutille tai vastaavalle. Jos nyt rakastat miestäsi ei ihan heti kannata avioliittoa hukkaan heittää. Keinoja liiton pelastamiseksi kyllä löytyy...
- voshki
.. Miltä tuntuu olla se mies, joka tekee pitkää päivää voidakseen tarjota puolisolleen ja lapsilleen hyvän tulevaisuuden mutta saa tietää että puoliso käy vieraissa koska 'yhteisen ajan puute ajaa naisen harrastamaan seksiä muiden kanssa'. Bullshit, sanon minä. Ei muiden kanssa vehtaaminen ole mikään luonnollinen reaktio yhteisen ajan puutteeseen, se vain osoittaa, että et haluat enemmän toista miestä kuin omaasi. Jos olisin tuo mies, lähtisin menemään.
- maatalon tyttö
tuntea maataloutta millään lailla jos ajankäytöstä alat tuolla lailla valittamaan. Maataloudessa on kiinni 24/7 ja se ei tule muuttumaan!
- Mammuli.
24/7 kiinniolemisen, kyllä! Mutta kun tilanne oli ennen toinen ja nyt on radikaalisti muuttunut. En "valittanut" pitkistä päivistä ennen, kun sentään tuli ihmisten aikaan kotiin. Samoin, meillä sentään oli yhteisiä harrastuksia ja käytiin edes joskus jossain. Nykyisellään tilanne ei voi jatkua.
Molemmilla pitää olla myös vapaa-aikaa, omaa aikaa, kuin myös ehdottomasti sitä yhteistä aikaa. Miehelläni ei kumpaakaan. Onko sitten kumma, jos toista näkee vuorokaudessa pari-kolme tuntia ja kuilu syvenee, erkaannutaan ja kasvetaan erilleen koko ajan enemmän? Väistämätöntä, sanoisin?
Miksi minä en ole samoissa hommissa? No kun en ole, kun minulla on toinen työ: ulkopuolinen sellainen. Työskentelen ma-pe, vkonloput vapaat. Näin olen tottunut myös, tämän kaiken olen suhteemme alkuaikana myös täysin rehellisesti miehelleni kertonut. Myös kysynyt hänen mielipidettään, ajatteleeko hän, että minun pitäisi olla hänen apunaan työpäivieni jälkeen iltaisin ja/tai viikonloppuisin. Kuulemma ei. Olenkin siis hyvin satunnaisesti muutaman kerran ollut apunaan.
Niin, siis tiedän ja tiedostan kiinni olemisen. Mutta ydin onkin siinä, haluaako HÄN järjestää aikaa myös minulle. Kaikkihan on järjestelykysymyksiä! Jos pelkkä työ ja elukat riittää hänelle, niin sitten riittää. Siinä tapauksessa hän pakertaa edelleen yksin, mutta myös totaalisen yksin. Ehkä sitten löytyy joku minua parempi, niihin hommiin mukaan. Joku, joka ei omaa aikaa kaipaa, eikä elämää kodin ja elukoiden ulkopuolella? - sinua ollenkaan....
Mammuli. kirjoitti:
24/7 kiinniolemisen, kyllä! Mutta kun tilanne oli ennen toinen ja nyt on radikaalisti muuttunut. En "valittanut" pitkistä päivistä ennen, kun sentään tuli ihmisten aikaan kotiin. Samoin, meillä sentään oli yhteisiä harrastuksia ja käytiin edes joskus jossain. Nykyisellään tilanne ei voi jatkua.
Molemmilla pitää olla myös vapaa-aikaa, omaa aikaa, kuin myös ehdottomasti sitä yhteistä aikaa. Miehelläni ei kumpaakaan. Onko sitten kumma, jos toista näkee vuorokaudessa pari-kolme tuntia ja kuilu syvenee, erkaannutaan ja kasvetaan erilleen koko ajan enemmän? Väistämätöntä, sanoisin?
Miksi minä en ole samoissa hommissa? No kun en ole, kun minulla on toinen työ: ulkopuolinen sellainen. Työskentelen ma-pe, vkonloput vapaat. Näin olen tottunut myös, tämän kaiken olen suhteemme alkuaikana myös täysin rehellisesti miehelleni kertonut. Myös kysynyt hänen mielipidettään, ajatteleeko hän, että minun pitäisi olla hänen apunaan työpäivieni jälkeen iltaisin ja/tai viikonloppuisin. Kuulemma ei. Olenkin siis hyvin satunnaisesti muutaman kerran ollut apunaan.
Niin, siis tiedän ja tiedostan kiinni olemisen. Mutta ydin onkin siinä, haluaako HÄN järjestää aikaa myös minulle. Kaikkihan on järjestelykysymyksiä! Jos pelkkä työ ja elukat riittää hänelle, niin sitten riittää. Siinä tapauksessa hän pakertaa edelleen yksin, mutta myös totaalisen yksin. Ehkä sitten löytyy joku minua parempi, niihin hommiin mukaan. Joku, joka ei omaa aikaa kaipaa, eikä elämää kodin ja elukoiden ulkopuolella?Anteeksi nyt vaan. Mesoat ajanpuutteesta suhteessa,mutta tiedostat että maatilan pitäminen on 24/7. Ööö,mistä sä luulet sen ajan sitten löytyvän?
Mä en itse pystyisi mesoamaan toisen työstä joka on vastuullista työtä ja odotan pirtissä kun toinen tekee työt. Joo miehesi oli sanonut ettei tartte auttaa,mutta kukapa mies kehtaa naistaan töihin pistää.
Jos haluat yhteistä aikaa lisää,ei ku kumpparit jalkaan ja hanko käteen ja auttaa miestäsi että pääsee aikaisemmin pois!! Tee itse asialle jotain,äläkä valita ja odota pyhän hengen taikovan teille aikaa. - maatilan tyttö
Mammuli. kirjoitti:
24/7 kiinniolemisen, kyllä! Mutta kun tilanne oli ennen toinen ja nyt on radikaalisti muuttunut. En "valittanut" pitkistä päivistä ennen, kun sentään tuli ihmisten aikaan kotiin. Samoin, meillä sentään oli yhteisiä harrastuksia ja käytiin edes joskus jossain. Nykyisellään tilanne ei voi jatkua.
Molemmilla pitää olla myös vapaa-aikaa, omaa aikaa, kuin myös ehdottomasti sitä yhteistä aikaa. Miehelläni ei kumpaakaan. Onko sitten kumma, jos toista näkee vuorokaudessa pari-kolme tuntia ja kuilu syvenee, erkaannutaan ja kasvetaan erilleen koko ajan enemmän? Väistämätöntä, sanoisin?
Miksi minä en ole samoissa hommissa? No kun en ole, kun minulla on toinen työ: ulkopuolinen sellainen. Työskentelen ma-pe, vkonloput vapaat. Näin olen tottunut myös, tämän kaiken olen suhteemme alkuaikana myös täysin rehellisesti miehelleni kertonut. Myös kysynyt hänen mielipidettään, ajatteleeko hän, että minun pitäisi olla hänen apunaan työpäivieni jälkeen iltaisin ja/tai viikonloppuisin. Kuulemma ei. Olenkin siis hyvin satunnaisesti muutaman kerran ollut apunaan.
Niin, siis tiedän ja tiedostan kiinni olemisen. Mutta ydin onkin siinä, haluaako HÄN järjestää aikaa myös minulle. Kaikkihan on järjestelykysymyksiä! Jos pelkkä työ ja elukat riittää hänelle, niin sitten riittää. Siinä tapauksessa hän pakertaa edelleen yksin, mutta myös totaalisen yksin. Ehkä sitten löytyy joku minua parempi, niihin hommiin mukaan. Joku, joka ei omaa aikaa kaipaa, eikä elämää kodin ja elukoiden ulkopuolella?Jos maatilaa aikoo kehittää ja laajentaa, tarvitsee sen eteen välillä tehdä enemmän töitä, kun homma vakiintuu voi päästä illalla nopeammin hommista pois. Jos maatilaa ei kehitä jatkuvasti niin se ei pysy hengissä.
Jos et aio koskaan olla mukana maatilan töissä tai muuttaa maatilalle asumaan ei sitä aikaa tule varmasti myöhemminkään enempää löytymään.
"Ehkä sitten löytyy joku minua parempi, niihin hommiin mukaan. Joku, joka ei omaa aikaa kaipaa, eikä elämää kodin ja elukoiden ulkopuolella? "
Et varmaan todellakaan käsittänyt että maatilalla se koti ja elukat ovat tosiaan se elämä 24/7?? Et ainakaan kirjoituksesi perusteella.. - ei enään 24/7
maatilan tyttö kirjoitti:
Jos maatilaa aikoo kehittää ja laajentaa, tarvitsee sen eteen välillä tehdä enemmän töitä, kun homma vakiintuu voi päästä illalla nopeammin hommista pois. Jos maatilaa ei kehitä jatkuvasti niin se ei pysy hengissä.
Jos et aio koskaan olla mukana maatilan töissä tai muuttaa maatilalle asumaan ei sitä aikaa tule varmasti myöhemminkään enempää löytymään.
"Ehkä sitten löytyy joku minua parempi, niihin hommiin mukaan. Joku, joka ei omaa aikaa kaipaa, eikä elämää kodin ja elukoiden ulkopuolella? "
Et varmaan todellakaan käsittänyt että maatilalla se koti ja elukat ovat tosiaan se elämä 24/7?? Et ainakaan kirjoituksesi perusteella..Minulla oli sama tilanne jokunen vuosi sitten,
erosimme => nyt molemmet onneliseti uusien kumppaneiden kanssa,eroa helpotti ettei ollut
lapsia. - enää
sinua ollenkaan.... kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan. Mesoat ajanpuutteesta suhteessa,mutta tiedostat että maatilan pitäminen on 24/7. Ööö,mistä sä luulet sen ajan sitten löytyvän?
Mä en itse pystyisi mesoamaan toisen työstä joka on vastuullista työtä ja odotan pirtissä kun toinen tekee työt. Joo miehesi oli sanonut ettei tartte auttaa,mutta kukapa mies kehtaa naistaan töihin pistää.
Jos haluat yhteistä aikaa lisää,ei ku kumpparit jalkaan ja hanko käteen ja auttaa miestäsi että pääsee aikaisemmin pois!! Tee itse asialle jotain,äläkä valita ja odota pyhän hengen taikovan teille aikaa.Saahan sinne maatilalle hommattua lomittajia esimerkiksi. Ja jos nyt niin iso tila kyseessä että töitä riittää 24/7 niin varmaan rahkeet riittäis palkata joku apulainen teille? Ehdota ja kysele mieheltä mitä olis mieltä, ehkä hänkin huomaisi että ei tarvii paskaa lapioida kun voi myös nauttia vaimon seurasta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m2665341- 654566
Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o1234315- 513740
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest463734Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä363677SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo763048Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv532888- 282863
Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu202626