kuinka tähän tottuu? Mun on pakko myöntää, en totu. En halua. Toivon vierelle jonkun kivan miehen,samalla tasolla minun kanssa olevan. Jonkun joka haluaa jakaa yhteenkuuluvuuden tunteen ja arkisiakin asioita. Lähtee vaikka lenkille mun kanssa ja olla vaan ja katsoo sitten nyt vaikka teeveetä.
Oisko sellasia kaupan kassajonossa? Yhden kiinnostuneen jo bongasin.
Oisko sellasia kaupan kassajonossa? Yhden kiinnostuneen jo bongasin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja vieläpä nainen eikä löydy. ei vittu mikä pelle.
viikko sinkkuna, haloo itelles.
Kun jonkun löytää, onkin varattu.
onko liikaa pyydetty?
typerille voi vastata vittuilemalla. Hanki elämä.
osaatko mitään muuta? Mähän sanoin jo..
niin luulis mies löytyvän ja pian.
Seksihän on olennaine osa suhdetta. Ei se siitä kiinni ole. Pitää olla vaan palikat kohdallaan, löytää se sopiva.
Sellanen joka sytyttää. Ja voin sanoa, että miehen ei tarvitse olla "komee" välttämättä, vaan ne muut elementit on melkein tärkeimpiä.
Itse pyörin saman asian kanssa puoli vuotta sitten, sillä erotuksella, että etsin naista kainalooni. Ny puoli vuotta myöhemmin voin sanoa, että oli onni etten ketään löytänyt välittömästi. Nyt kun ei ole enään pakkomiellettä, niin voi suhtautua vähän valkkaavammin, eikä tule otettua sitä ensimmäistä vastaan tulevaa. Älä hätäile, vaan ota rauhallisesti päivä kerrallaan. Jos on kavereita, niin turvaudu heihin.
ei siihen yksinoloon kuole, tiedän. Lähden tanssii viikon päästä, hieman irroittelee. Viikko sitten olin ystävän kanssa ja oli hauskaa.
Ehkä tää on vaan elämän janoa, pitäis saada kaikki äkkiä.
ja vielä kun muistaa hymyillä, niin hyvä tulee.
Tietty olis siitä kumppanista aina välillä hyötyäkin. Lapset on taasen mun hoivissa ja pitäis ne aamusta kouluun laittaa ja muistaa ruokkia. Ei muuten mikään iso juttu, mutta kun tuo perhanan flunssa meinaa iskeä päälle. Joten nyt olis hoivavietin omaavalle sinkulle oiva tilaisuus tulla pelastamaan itselleen yksi loistoyksilö :D
kun omat on jo isoja ja exän kanssa ei hankittu lapsia, on siinäkin tyhjyyden menevä aukko.
Uskoisin, että yh-isät ei oo minulle vieras ajatus.
Hoivaviettiäkin löytyy. Mutta ei ollut tarkotus markkinoida, mut kait sitäkin tarvitaan. Ei muuten tule huomatuksi, paitsi tanssipaikalla :D
Vaikkei lämpöä ole vielä kovin paljoa, niin tuskan hiki tulee jo iltarukousta lukiessa. Heräsin tuohon lasten kasvamiseen muutama kuukausi sitten, kun vanhin täytti kymmenen. Lahjan saatuaan pomppasi tenava syliin ja rutisti. Siinä halatessa tuli mieleen, että kuinkahan kauan saa häntä vielä sylissä pitää... No, aikansa kutakin. Ihminen on vain sellaine ihme värkki, että aina joku muu aika olisi parempi kuin se missä juuri sillä hetkellä elää. Pitäis oppia nauttimaan nykyhetkestä enemmän, eikä vain murehtia menneitä tai pelätä tulevaa.
Aina pitää pikkaisen itseään markkinoida, varsinkin kun on villi ja vapaa :D
vaikka sählään kuin teinit. Kuiteskin elämän parasta aikaa mennään.
Lapset kasvaa kohisten ja kohta huomaa, että joo..ne on aikuisia. Mut ei haittaa, nyt on itselle aikaa.
Työ ootte naiset just tollasia.
Itsellä just toisinpäin että alkaa ahdistamaan suhteessa, kun ei ehdi tekemään omia juttuja kun pitää toista paapoa.
tarvitse, osaan antaa miehelle omaa aikaa ja tarvitsen sitä itsekin. Mut sitten kun se hetki koittaa, ois joku, jonka kainaloon kaivaitua ja tntee ihanaa yhteenkuuluvuutta.
ite tein just noin et heti kun olin eronnut rupesin etsimään uutta naista. sitä automaattisesti pukee sen exän siihen uuteen naiseen ja näkee sen siinä.
pärjää ensin sinkkuna sitten mieti parisuhdetta.
pinnistellään ;), vaikka oonkin nainen.