"Jakamaton pesä.
Usein leski ja lapset sopivat, että pesä jätetään jakamattomaksi siihen, kunnes molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Ositus ja perinnönjako suoritetaan vasta leskenkin kuoltua."
Nyt pitäisi tehdä yllä olevan lainauksen mukainen ositus, tehdäänkö se 1. puolison kuolinhetken varallisuuden mukaan vai toisenkin puolison kuoleman jälkeen olleen tilanteen mukaan?
Eli puoliso A:n kuolinhetkellä molemmilla on yhtä suuri varallisuus. Ositusta ei tehty. Toinen puoliso B kuolee vuosia myöhemmin. Hän on lahjoittanut omasuuttaan niin paljon, että se on vain puolet puoliso A:n kuolinhetken tilanteesta. Antaako nyt A:n kuolinpesä osituksessa ko vajauksen B:n kuolinpesään??
Asiallahan ei ole suurtakaan merkitystä, jos molemmissa kuolinpesissä on samat osakaat, mutta tässä tapauksessa osakkaat eivät ole samat.
Usein leski ja lapset sopivat, että pesä jätetään jakamattomaksi siihen, kunnes molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Ositus ja perinnönjako suoritetaan vasta leskenkin kuoltua."
Nyt pitäisi tehdä yllä olevan lainauksen mukainen ositus, tehdäänkö se 1. puolison kuolinhetken varallisuuden mukaan vai toisenkin puolison kuoleman jälkeen olleen tilanteen mukaan?
Eli puoliso A:n kuolinhetkellä molemmilla on yhtä suuri varallisuus. Ositusta ei tehty. Toinen puoliso B kuolee vuosia myöhemmin. Hän on lahjoittanut omasuuttaan niin paljon, että se on vain puolet puoliso A:n kuolinhetken tilanteesta. Antaako nyt A:n kuolinpesä osituksessa ko vajauksen B:n kuolinpesään??
Asiallahan ei ole suurtakaan merkitystä, jos molemmissa kuolinpesissä on samat osakaat, mutta tässä tapauksessa osakkaat eivät ole samat.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ositus tehdään lesken ja vainajan välillä. Sitä ei voi oikein tehdä kuin 1. puolison kuoleman jälkeisen tilanteen mukaan.
"Ositus tehdään lesken ja vainajan välillä. Sitä ei voi oikein tehdä kuin 1. puolison kuoleman jälkeisen tilanteen mukaan."
Näin minäkin olen asian käsittänyt kaikista niistä sadoista ellei tuhansista lakikysymyksistä, joita olen vuosien varralle tutkinut.
Nyt on kuitenkin tehty näin, että on otettu tämä nykytilanne (2 kuolinpesää) osituksen perustaksi, jolloin yksi 1. kuolinpesän osakas (joka ei kuulu toiseen kuolinpesään) käytännössä menettää hänelle vuosia sitten tulleen jakamattomana olleen perintönsä.
Osuin aihetta käsittelevään ketjuun, jossa nix nax ja maallikkojuristi selvittelivät vastaavaa asiaa ilmeisen asiantuntevaksi.
En tiedä onko perustetta perillisten välisen osituksen lähtökohtana olevan "tasajaon" sovittelemiselle sillä perusteella, että leski on nimenomaan lahjoittamalla hukannut 1. kuolinpesän varallisuutta.
Toivottavasti palstalta nyt lomailevat asiantuntijat puuttuvat vielä kysymykseesi.
Etkö kertoisi, miten muutkin voisivat osua tuohon mainitsemaasi keskusteluun? Linkkiä please!
Ei leski hukannut 1. kp:n varallisuutta vaan omaa omaisuutta ja kuoleman jälkeen pitäisi antaa tasinkoa 1. pk:stä hänen kp:lle.
Omaisuus oli siis yhtä suuri kun hän jäi leskeksi.
Palaa etusivulle ja laita yläreunan hakuikkunaan keskustelun nimi: Nollapesäongelma, niin löytyy.
Tarkiotin 1.pesän syntymisen aikaista perillisten ja lesken yhteenlaskettua varallisuutta. Leskellehän kuului pesän netosta puolet avio-oikeutensa perusteella.
Jos leski on lahjoitellut myöhemmin hankkimaansa omaisuutta, niin en näe em. ennallaan säilyneen varallisuuden tasajaossa mitään vääryyttä.
Vielä kerran:
Siis A kuolee, pidetään perunkirjoitus ja perukirjaan merkitään A:n omaisuus 50 rahaa ja B:n eli lesken omaisuus on myös 50 rahaa. Ositusta ei tehdä tässä vaiheessa. Sitten kun B kuolee, niin hänellä on enää 20 rahaa jäljellä siitä 50:stä.
Nytkö pitää A:n perikunnan antaa tasinkoa tämän hetken tilanteen mukaan, että molemmilla on yhtä paljon?
Eikö se ositus olisi pitänyt tehdä A:n kuoleman jälkeisen tilanteen mukaan??
Juuri nyt esittämäsi mukaiseksi käsitin aamulla tilanteen, mutta nimikoin ehkä väärin koko potin pesän varoina, koska ositusta ja jakoa ei tehty.
Vaikka itse pidänkin nyt esitettyä tasajakoa kohtuuttomana, niin en osaa sanoa pykälää tai oikeustapausta mihin vetoamalla lesken perillisten esittämää tasinko vaatimusta pitäisi lahjoitusten takia sovitella.
Odota, että jospa nimimerkit nix nax ja/tai maallikkojuristi tarttuisivat kysymykseesi.
Minä taas olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun kysymyksessä on kuolinpesän jakamaton hallinta, ositusperuste ja osituksen ajankohta on ensin kuolleen kuolema.
Leski ei ole saanut minkään valtakunnan omistusoikeutta edesmenneen puolisonsa omaisuuteen, koska rintaperillisiä on. Jos omaisuudet olivat yhtä suuret silloin kun ensimmäinen kuoli, leskelle jäi vain hallintaoikeus toiseen puoleen. Ositus on tavallaan tehty kuvitteellisena. Tasinkoa ei tarvitse ajatella, jos kumpikin olivat yhtä rikkaita.
ESim. jos puolisoilla oli yhteinen sijoitusasunto (oman kodin lisäksi), leski on voinut myydä oman osuutensa jollekin muulle. Ei toista puoliskoa enää ositeta lesken kuollessa, koska leskellä ei alunperinkään ollut oikeutta määrätä puolisonsa osuudesta. Osituksessahan niin sanotusti jaetaan kummankin omaisuus, leskellä vain on tasinkoprivilegi, jos hän on rikkaampi.
Jos kyse olisi toissijaisista perillisistä tasajakoa mahdollisesti noudatettaisiin.
Näin ollen tulkintani on se, että jos leski on pistänyt oman omaisuutensa menemään, ensin kuolleen omaisuus menee kokonaan hänen omille rintaperillisille.
minäkin ajattelen, joten asia riitautetaan ja katsotaan loppuun asti, vaikka menis viimeisetkin siemenperunat!
Toivotan menestystä oikeudenmukaiselta tuntuvan ratkaisun saamiseksi ja olen tyytyväinen, että ratkaisusi ei syntynyt minun yllyttämänä.
Omien kokemusteni mukaan oikeus toimii lakien ja valitettavan usein uskottavien todisteluiden varassa, eikä kansalaisten oikeustajun mukaan!
kantaa asiaan?? Please! Sinulla on aina niin hyvä tieto, että kuulisin mielelläni vielä sinua.
Tilanne on kestämätön, mikäli asia on todellakin niin, että lesken hallinnoinnin jälkeen kuolinpesä ositetaan mahdollisine tasinkoineen lesken kuolinhetken tilanteen mukaan.
Nykyään perheissä puolisoilla usein on sekä omia että yhteisiä lapsia. Näin ollen leski voisi tuhlata koko omaisuutensa ja saada omille perillisilleen vielä hyvät rahat ensin kuolleen puolison omaisuudesta, jos lesken kuollessa noudatetaan puolittamisperiaatetta.
Tällä toiminnalla leskellä on mahdollisuus toimia omien lastensa hyväksi ja aiheuttaa ensin kuolleen puolison rintaperillisille mittavia oikeudenmenetyksiä.
Jos laki todella on tällainen, nopeasti Arkadianmäelle lobbaamaan lakimuutoksen puolesta.
mutta menköön!
Onko tämä niin kinkkinen juttu, ettei täältäkään löydy varmaa tietoa? Kyllä nix nax tietää, otappa kantaa!!
Jos A:n kuoleman jälkeen olisi tehty ositus, niin olisi selvä, että A:n omaisuuden myyntirahat olisi jaettu perillisten kesken eikä leskellä olisi ollut niihin mitään osuutta.
Eli tuntuu aivan käsittämättömältä, että nyt annetaan tasinkoa B:n kuolinpesälle älytön summa ja se A:n yksi jälkeläinen C jää melkein ilman verrattuna toisiin perillisiin. Onhan C maksanut perintöveronkin siitä osuudestaan, mikä oli A:n perukirjassa, vaikkakin se omaisuus on kasvanut kun siitä on saatu myynnissä enemmän kun mikä on ollut perukirja-arvo, mutta siitähän maksetaan luovutusvoittovero.
Jos näin on, niin suurin virhe oli se, kun ositusta ei tehty ajoissa!!??
Edellinen kirjoittaja sanoi sen asian juuri oikein, että "Tällä toiminnalla leskellä on mahdollisuus toimia omien lastensa hyväksi ja aiheuttaa ensin kuolleen puolison rintaperillisille mittavia oikeudenmenetyksiä.
Jos laki todella on tällainen, nopeasti Arkadianmäelle lobbaamaan lakimuutoksen puolesta."
Ei ole Suomen maassa oikeutta, jos asia näin on!!
Asia menee näin, oli sovittu jotain tai ei, niin vainaja a:n jälkeen tehdään ns. tasajako ositus jo perukirjassa, jollei leskellä ole ollut omaa omaisuuta ja avioehtoa ei ole, eli puolet ja puolet ja kun on a:lla perillisiä, he maksavat perintöveron tuosta vainajan jättämästä omaisuusosuudestaan LAKIOSUUKSINEEEN eli jälkeen jääneeseen omaisuuteen kohdistuu lailla taattu perintöosuus ja nyt kun kuolee b, niin hän on eläessään voinut siitä omasta osuudestaan lahjoittaa kenelle haluaa sellaista omaisuutta joka ei ole ollut yhteisomistuksessa a: n kanssa, eli kiinteää omaisuutta hän ei voi lahjoittaa, mutta omia talletuksiaan hän voi lahjoittaa ja jos lahjoittaa kiinteää omaisuutta, niin se loukkaa b:n jälkeen jääneiden perillisten lakiosuutta ja tästä voi nostaa käräjäjutun siviilikanteena.
Tässä tapauksessa b:n jälkeen jääneet perilliset joutuu, ei nyt tasinkoa, mutta korvaamaan a:lta jääneille perillisille vähintään lakiosuuden verran omaisuuden yhteisarvosta eli sen puolikkaan yhteisarvosta joka on jäänyt a:n kuoleman jälkeen.
Selvensikö tämä? Asiassa on sitten määräaika kanteen nostamiseen ja se selviää perintökaaresta.
Ei perse, pitäis katsoa kuinka vanha on aloitus, taas menin retkuun vanhaan asiaan.
Älkää nos!tako näitä iänvanhoja juttuja enään framille vaikka kuinka tekisi mieli kommentoida omasta mielestä "älykästä".
A:n osuus 50 rahaa jaetaan A:n perillisille (A:lla ja B:llä voi olla samojakin perillisiä?).
B:n osuus 20 rahaa jaetaan B:n perillisille.
Suoritetaan kaksi ositusta eli omaisuuden jakamista perillisten kesken.
Mistä antaja tietää mikä on hänen ja mikä on poismenneen omaisuutta ositus on heidän välillään tekemättä joten vaaditaan kaikkien osapuolien suostumus antamiseen.Saaja tietenkin joutuu pienemmälle perinnölle.Osituksen ajankohta saataa ratkaista jos leski
haluaa euroilla maksaa poismenneen perilliset ulos,tässä tapauksessa ei niin käynyt,
joten pesänjakaja joutuu töihin,jopa harkitsemaan tutkintaa.