Miksi toistella fraaseja "demokratiasta", "diktatuurista", "fasismista", "bolshevismista" vielä ihmisikä tapahtumien jälkeenkin? Emme kai enää usko sen enempää liittoutuneiden kuin akselivaltojenkaan propagandaan? Toinen maailmansota oli täsmälleen samaa mitä ensimmäinenkin, eli suurvaltojen ja supervaltojen raakaa kilpailua Euroopan ja maailman herruudesta kaikin mahdollisin keinoin, joihin myös väestönsiirrot, nälkäännäännyttäminen ja kansanmurha elimellisesti kuuluivat. Näitä "rikoksia ihmiskuntaa vastaan" tekivät KAIKKI sodan osapuolet, mutta vain saksalaiset häviäjinä joutuivat niistä tuomiolle. Ehkä saksalaisten rikokset olivat pahempia kuin muiden, en tiedä. Voiko sitä mitata?
Goebbelsin propaganda puhui "ristiretkestä bolshevismia vastaan", Stalinin propaganda "suuresta isänmaallisesta sodasta fasismia vastaan" ja Eisenhowerinkin propaganda "Euroopan ristiretkestä". Goebbelsin fraaseihin eivät enää usko kuin uusnatsit, mutta valitettavasti liittoutuneiden fraasit elävät vielä tajunnassamme ja niitä jopa alituisesti uusinnetaan mediassa edelleen.
Meidän suomalaisten jos keiden kuuluisi olla puolueettomia, mitä toiseen maailmansotaan tulee. Taistelimme eri aikoina Neuvostoliittoa, Saksaa ja jopa Englantia vastaan, tavoitteena hengissäpysyminen sodassa jossa surmattiin monikymmenkertainen määrä ihmisiä Suomen väkilukuun verrattuna ja valloitettiin kaikki Euroopan sotaakäyvien maiden pääkaupungit Lontoota, Moskovaa ja Helsinkiä lukuunottamatta. Meidän oli 1941-1944 kumarrettava Hitleriä ja 1944-1953 Stalinia sekä vielä senkin jälkeen Neuvostoliittoa järjestelmänä, ja tulevaisuudessa voimme jälleen joutua harjoittamaan samanlaista kansallista prostituutiota, jotta kansa itsessään säilyy. Mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Jos juodummekin toistelemaan fraaseja, kuten "Kansainliitto", "aseveljeys", "erillissota", "luottamus" tai "kansainvälinen yhteisö", meidän ei pidä samalla uskoa niihin. Tässä suhteessa eräiden sodanaikaisten johtajiemme kyynisyys ja kansallinen opportunismi on jotain todella esikuvallista ja hienoa.
Toisen maailmansodan voitti Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, häviäjiä olivat Saksan lisäksi Ranska ja Iso-Britannia, joiden maailmanpoliittinen asema oli iäksi mennyttä. Ja nykyään on ironista kyllä Englanti joutunut EU:ssa altavastaajan asemaan suhteessa Ranskaan ja Saksaan. Churchill kääntyy haudassaan.
Maailma on jälleen samantapaisessa tilanteessa kuin 1929-1933. Maailmantalous on vajoamassa syvenevään lamaan. Kansat kaipaavat vahvoja johtajia. Obama ja Putin/Medvedev ovat osa samaa ilmiötä. Militarismi nostaa päätään kaikkialla. Suoraan sanottuna: maailma valmistautuu sotaan. Jännitys tiivistyy. Uusia asejärjestelmiä suunnitellaan, kokeillaan ja otetaan käyttöön. Puolustusbudjetteja kasvatetaan tai pidetään yllä riippumatta taloustilanteesta. Miten käy pienen Suomen? Onko nykyinen hallituksemme mallia Cajander vai löytyykö kylmää harkintaa tosipaikan tullen? Moralismiin ei ole varaa. "Kansainväliseen yhteisöön" ei pidä luottaa, sen takana oleviin suurvaltoihin vielä vähemmän. Vain eloonjäämisestä on kysymys. Tässä II maailmansodan todellinen opetus.
Goebbelsin propaganda puhui "ristiretkestä bolshevismia vastaan", Stalinin propaganda "suuresta isänmaallisesta sodasta fasismia vastaan" ja Eisenhowerinkin propaganda "Euroopan ristiretkestä". Goebbelsin fraaseihin eivät enää usko kuin uusnatsit, mutta valitettavasti liittoutuneiden fraasit elävät vielä tajunnassamme ja niitä jopa alituisesti uusinnetaan mediassa edelleen.
Meidän suomalaisten jos keiden kuuluisi olla puolueettomia, mitä toiseen maailmansotaan tulee. Taistelimme eri aikoina Neuvostoliittoa, Saksaa ja jopa Englantia vastaan, tavoitteena hengissäpysyminen sodassa jossa surmattiin monikymmenkertainen määrä ihmisiä Suomen väkilukuun verrattuna ja valloitettiin kaikki Euroopan sotaakäyvien maiden pääkaupungit Lontoota, Moskovaa ja Helsinkiä lukuunottamatta. Meidän oli 1941-1944 kumarrettava Hitleriä ja 1944-1953 Stalinia sekä vielä senkin jälkeen Neuvostoliittoa järjestelmänä, ja tulevaisuudessa voimme jälleen joutua harjoittamaan samanlaista kansallista prostituutiota, jotta kansa itsessään säilyy. Mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Jos juodummekin toistelemaan fraaseja, kuten "Kansainliitto", "aseveljeys", "erillissota", "luottamus" tai "kansainvälinen yhteisö", meidän ei pidä samalla uskoa niihin. Tässä suhteessa eräiden sodanaikaisten johtajiemme kyynisyys ja kansallinen opportunismi on jotain todella esikuvallista ja hienoa.
Toisen maailmansodan voitti Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, häviäjiä olivat Saksan lisäksi Ranska ja Iso-Britannia, joiden maailmanpoliittinen asema oli iäksi mennyttä. Ja nykyään on ironista kyllä Englanti joutunut EU:ssa altavastaajan asemaan suhteessa Ranskaan ja Saksaan. Churchill kääntyy haudassaan.
Maailma on jälleen samantapaisessa tilanteessa kuin 1929-1933. Maailmantalous on vajoamassa syvenevään lamaan. Kansat kaipaavat vahvoja johtajia. Obama ja Putin/Medvedev ovat osa samaa ilmiötä. Militarismi nostaa päätään kaikkialla. Suoraan sanottuna: maailma valmistautuu sotaan. Jännitys tiivistyy. Uusia asejärjestelmiä suunnitellaan, kokeillaan ja otetaan käyttöön. Puolustusbudjetteja kasvatetaan tai pidetään yllä riippumatta taloustilanteesta. Miten käy pienen Suomen? Onko nykyinen hallituksemme mallia Cajander vai löytyykö kylmää harkintaa tosipaikan tullen? Moralismiin ei ole varaa. "Kansainväliseen yhteisöön" ei pidä luottaa, sen takana oleviin suurvaltoihin vielä vähemmän. Vain eloonjäämisestä on kysymys. Tässä II maailmansodan todellinen opetus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Natsien ja kommunistien hirmutekojen vertaaminen nykyisen Saksan ja Venäjän hallintojen epädemokraattisiin käytäntöihin ja satunnaisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin on kohtuullisen mieletöntä. Tai vertaillaan pois: Stalin oli ebola, Putin on influenssa! :D