Meillä oli riitaa perjantaina... ja sanoin hänelle että ottaa yhteyttä kun on valmis sopimaan ja olemaan asiallinen. tämän jälkeen lähetin hänelle vielä moraalisaarna viestin hiukan kiukkuisen sellaisen... nyt kaduttaa kun olen itse olen aika lailla leppynyt ja tajunnut ettei se riita nyt ollut tämän arvoinen ja haluaisin vaan sopia riidan. Mutta mies ei ole ottanut yhteyttä vielä, ilmeisesti ei uskalla tai halua ottaa yhteyttä, kun kuvittelee minun edelleen olevan raivostunut, että vaan saarnaan ja huudan... (ja en ihmettele, kun toisinaan sellainen olenkin -mukamas kaikessa oikeassa ja mies täys ääliö :))
En jaksaisi enään odotella... mutta toisaalta oma ylpeys ei anna periksi ottaa itse yhtyttä... hän on kuitenkin se ketä riidan alotti ja mielestäni hänen on tehtävä aloite, olen valmis tulemaan vastaan sovitoa tehdessä, mutta aloite pitää tulla häneltä, eikö?
Jotenkin tuntuu kuitenkin että mitä kauemmin tässä menee niin hiillostun uudelleen... hitto mun kanssa ku pitää olla tällanen että sanon ensin ja ajattelen vasta seuraavana päivänä...
oisko jotain ideoita miten tässä nyt toimia? pitäskö mun nöyrtyä ja ottaa yhteyttä? vai odotella ja yrittää pitää mieli viileänä, vai antaa olla... sovito tulee itsestään jos on tullakseen? meni siinä sitten viikko tai kuukausi?
En jaksaisi enään odotella... mutta toisaalta oma ylpeys ei anna periksi ottaa itse yhtyttä... hän on kuitenkin se ketä riidan alotti ja mielestäni hänen on tehtävä aloite, olen valmis tulemaan vastaan sovitoa tehdessä, mutta aloite pitää tulla häneltä, eikö?
Jotenkin tuntuu kuitenkin että mitä kauemmin tässä menee niin hiillostun uudelleen... hitto mun kanssa ku pitää olla tällanen että sanon ensin ja ajattelen vasta seuraavana päivänä...
oisko jotain ideoita miten tässä nyt toimia? pitäskö mun nöyrtyä ja ottaa yhteyttä? vai odotella ja yrittää pitää mieli viileänä, vai antaa olla... sovito tulee itsestään jos on tullakseen? meni siinä sitten viikko tai kuukausi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meissä jokaisessa on kaksi "ikäpersoonaa".
Lapsiminä ja tämä aikuinenminä. Kaikki TUNNEKUOHUT tulee lapsiminästä. Niitä lapsiminätunnekuohuja me kadutaan jälkeenpäin.
Kaikki meidän tunnekuohut on MEIDÄN OMIA ONGELMIA.
Syyttävä sormi osoittamassa toista tarkottaa vaan sitä, mitä me ollaan toisen tekemänä NÄHTY tai KUULTU, eli verbaalista. Ja ne kolme muuta sormea osoittaa MEITÄ ITSEÄMME, eli emotionaalista, tunnetta. ONGELMA on AINA siellä missä TUNNE KUOHUU.
Eli tämän olet jo itsessäsikin huomannut. Olet ns. tullut katumapäälle.
Syvenny jatkossa omiin tunnekuohuihisi, äläkä toisen tekemisiin. Tunnekuohuissa syy on AINA itsessä. Siis tarkoitan jokaisen omia TUNNEKUOHUJA.
Jos riita on tosiaan ihan miehen aloittama ja mies esim käyttäytynyt törkeästi, on se hänen tehtävä tottakai ottaa yhteyttä sinuun. Liikaa on näitä naisia jotka katsovat läpisormien miehen käytöstä, ja sitten vielä itse soitelevat perään. Ei ihme että monet miehet, tai ne tietyn tyyppiset käyttäytyvät sikamaisesti kun ei niiden tarvitse edes anteeksi pyytää, vaan naiset ottavat aina sovittelian roolin.
Hommaa pelimies
Ja olet aina oikeassa, hengissä ollessasi.