koko elämänhistoriansa yksityiskohtineen päivineen ennen varsinaista seurustelusuhteen aloitusta? Riittääkö, jotta kertoo vain kaikkein oleellisimmat asiat itsestään toiselle?
Onko kumppanilleen tarpeen kertoa ...
persona-non-grata
48913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
kirjallisena selvityksen kaikista yhdyntäkerroista ja myös mahdollisista suuseksiseikkailuista
siitä kertooko kumppanisi vaatimuksestasi huolimatta totuuden?:)
hankin kaikista tapauksista todistajalausunnot varmistuakseni tietojen paikkansapitävyydestä
Minä aina meinaan kuolla nauruun, kun joku totuuden torvi kertoo mustasukkaiselle ja omistuksenhaluiselle uudelle tuttavuudelleen sadasta entisestä panostaan. Tai yksityiskohdat huorissakäynnistä tai etelänhetelmästä lomamatkalla.
Puhumattakaan entisen tyttöystävänsä hakkaamisesta tai edellisen miehen häiriköinnistä ja saadusta lähestymiskiellosta.
Tai riippuu tietysti, mitä kukin pitää oleellisena tietona... ;-)
Minustakaan ei ole mitään mieltä kertoa toiselle kaikkea, vaan ainoastaan sen, mikä omasta mielestäni toisen ehkä olisi hyvä etukäteen itsestäni tietää.
Toisaalta taas niin halutessaan, toista voi myös vedättääkin aika pitkälle. Totuus kyllä paljastuu useimmiten ennenpitkää, mutta usein siinä vaiheessa saattaa olla jo myöhäistä. Maltti on valttia ja hidas eteneminen. Toisaalta taas vuosikausiakaan ei tarvitse odottaa ennen varsinaista sitoutumista, jos siltä tuntuu, että tässä se juuri oikea minulle on.
kanssani usein :)
ihan kaikki tulee kertoa. Jos vaikeuksia puhua niin tuntuu jotenkin epäilyttävältä.
sen parempi ja syvempi suhteesta tulee.
Vaatii toki rehellisyyttä ja vastavuoroisuutta.
sinänsä mulle koska meidänkin suhteen alussa halusin tietää mieheni seksikokemuksista aika paljon ja seurustelukumppaneistakin...samaa kyllä onneksi miehen puolelta.
Mutta toisaalta sitten tuun mustikseksi kun kuuntelen näitä juttuja,silti vaan sisäinen etsiväni haluaa tietää,miksiköhän vaan?
masokistisesti haluamalla tietää yksityiskohtaisesti kumppaninsa entisistä suhteista, jopa seksielämää myöten. Menneet on aina menneitä, nyt on nyt.
Kyllähän sitä nyt haluaa tietää ketä rakastaa.
Ideaali tilanne on silloin, kun tietää toisistaan kaikki, hyväksyy sen ja rakastaa kumppaniaan sellaisena, kuin mitä hän on.
rakkautesi määrää sittenkään, jos mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut? Tietysti se on asia erikseen, mikä mielestäsi sitä on. Toiselle se on toisenlaista, kuin toiselle.
kaapissa, tai voi olla sitä.
Paras tilanne on se, ettei mitään mörköjä ole; ja jos onkin, niin ne pitää hoitaa kuntoon.
Rakkaudella ja hyväksynnällä voi hoitaa parhaiten toisen ihmisen menneisyyden mörköjä, mutta milläs hoidat niitä, jos et tiedä niistä mitään.
yhtä helppoa puhua omasta menneisyydestään, kuin toisten. Kai sekin pitää oppia vain hyväksymään.
on kaikkein vaikein puhua siitä, niin juuri heidän tulisin uskaltaa puhua siitä.
mahdollisuus. Mahdollisuus avoimeen ja sallivaan keskusteluun, turvallisessa ilmapiirissä.
ei kiinnosta kertoa, onneksi on sattunut yhteen kaksi samanlaista
nyt toistenne nimet tiedätte?
meidät toisillemme
nimen, jos ei muuta.
Minkä toinen haluaa tietää. Salattavia asioita mulla ei ole, kaiken olen tähän mennessä kertonut mitä toinen on kyselly.
Jos jotain mistä toinen ei pidä on ilmaantunut niin hänen on joko sulatettava ne tai sitten kyseessä on väärä henkilö minulle.
ympärilleen huomaa, miten vähän ihmiset lopulta sulattavat toisten erilaisuutta tai "ongelmia". Sitä ei vain yksinkertaisesti kestetä. Kaiken, kun pitäisi olla helppoa ja ongelmatonta.
Olla helpompaa kulkea laput silmillä ajatellen vain omaa napaansa ? Henkisesti ei ainakaan niin raskasta mitä todellisuuteen keskittyvä elämä on.
nykyään ne ruusunpunaiset lasit silmillään ja elää jossakin ihme illuusiossa elävän elämän suhteen. On varmaankin tuotettu heille aikanaan liian vähän optimaalisia pettymyksiä:) ...
historiassa tulee esiin monen vuoden pituisia pimentoja, joista hän ei kerro minulle mitään, niin en kyllä oman vilkkaan mielikuvitukseni kanssa pystyisi silloin aloittamaan suhdetta helpolla, koska en voisi luottaa mieheen. En yksinkertaisesti saisi mielikuvitustani kuriin.
Että kunhan nyt edes pääpiirteittäin tietäisin miehen elosta ja olosta, niin se riittäisi.:)
minun mielestä.
Turha vatvoa menneitä suhteita.
Jos niitä on useita, voi tuore suhde lopahtaa, vaikka muuten suhde kestäisi loppuelämän.
Entiset kumppanit ovat entisiä, ellei sitten toinen ala purkamaan "Miksi yleensä aloin sinun kanssa edellinen oli sinua huomattavasti parempi" tuskaa.
Silloin kannattaa tuon moititun kysyä "Mitä jos palaisit hänen luokseen?"
Toisaalta, jos kumppanilla on väkivaltainen tausta, se olisi mukava tietää, oman turvallisuuden vuoksi.
Jokaisella tuppaa ainakin hieman vanhempana olemaan omaa elämänhistoriaakin takana ja luultavammin myös enemmän tai vähemmän niitä entisiä suhteitakin. Ne ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää ja jokaisella on silti oikeus vaalia niitä muistoja ja hyviä hetkiä sydämessään. Niitä ei tarvitse, eikä ole tarpeen jakaa nykyisen kumppaninsa kanssa.
Väkivalta ja päihdeongelmataustat asia erikseen ... toisaalta taas omanlainen joukkonsa etsiytyy yhteen syystä tai toisesta.
Olen huomannut, että on kaksi tähän liittyvää piirrettä, jotka pitäisi nähdä varoittavina: jos nainen ei kerro minulle itsestään yhtään mitään, eli vielä puolen vuoden tuntemisenkaan jälkeen en tiedä oikeastaan yhtään mitään naisesta, vaan jotain epämääräistä ja toinen asia on, että jos nainen kertoo sen hetkisestä elämästään kovin paljon, esim. ohjaa keskustelua jatkuvasti omiin opintoihinsa, tai työhönsä.
hälytyskellot alkavat jo soimaan ...
ja leikki-iästään kaiken. Onkse ookoo?
en pistäisi pahakseni. :) Aika mahtava muisti saa olla.
liittyvätkin monesti mielenterveysongelmiin. On toki ihan miespuolisissakin kavereissa ollut sellaisia, jotka eivät kerro itsestään mitään. Jos kovin mielellään haluaa puhua pelkästään esim. opiskelustaan, saattaa olla, että miehen tehtävä siinä suhteessa on naisen ihaileminen ilman vastakaikua minkäänlaisesta huomiosta.
hyvinkin kuinka opin kävelemään kahdeksan kuukauden ikäisenä. Hmh.
historiastaan, kertoo usein paljon enemmän, kuin mitä ihminen luuleekaan.
Historiastaan vaikeneminen kertoo enemmän, kuin huono vale.
kerrotaan se, mikä kyseisessäkin vaiheessa ja tilanteessa tarpeelliseksi nähdään sekä vastataan rehellisesti kysyttäessä.
Tarvitse kaikkea kertoa vain oleellisen riittää kun vastaa kysyttäessä.
mut kyl mie ainaskin pyrin kertomaan huonotkit jutut itsestäni ja luonteestani uudelle naisystävä ehdokkaalle, eipähän tule sitten niin paljon yllätyksiä jos me alettaisiin seurustelemaan.
kättelyssä:) ... meinaan, että vähitellen sitten.
ettei kummallakaan tuhlaannu aikaa turhuuteen jos ei luonne mielyttäis :)
on kutsuttu inhorealistisi usein,en tiedä johtuuko juuri tuosta syystä :)
perusteella vielä ja ainakaan niin nopeasti oppisit toisen tuntemaan ... se vaatii aikaa, eikä toista tunne välttämättää läpikotaisin vielä 50:nen avioliittovuoden jälkeenkään, aina voi yllätyksiä siltikin tulla:). Itse lähinnä kauhistelen niitä pareja, jotka kivenkovaan väittävät, että tietävät jo katseesta, mitä toinen ajattelee ... huh!:)
nopeammin sisäisesti kuin ulkoisesti,en minä ole sama kuin 5 vuotta sitten tai 10 vuotta.
jotkut perus asiat ovat ehkä pysyviä mut muutoin ihminen elää jatkuvaa muutosta.
myötä niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Silti se ei tarkoita sitä, että vanhana olisi välttämättä sen viisaampi:)... toivon mukaan kuitenkin.
katkeroitumalla ihminen lakkaa kehittymästä positiiviseen suuntaan tai jää tyhjäkäynnille koko ihmispsyykemoottori.
syypää, vaikkakin osasyy:). Kaikki eivät vain opi mistään koskaan, vaan hakkaavat toistuvasti päätään seinään samojen asioiden tiimoilta, joku taas oppii pikkuhiljaa ja osa oppii kerrasta. Kaikki olemme niin yksilöllisiä, sekä fyysisesti, että henkisesti.
Miten sä toimit itse?
kerroin toki toiselle elämänhistoriastani ne oleelliset. Mitään yksityiskohtia entisistä suhteistani en kuitenkaan alkanut toiselle selvittämään, enkä vaatinut sitä toiseltakaan. Se sopi molemmille.
Ois itelläki tuo arviointi mitä sitä pitää kertoo ja mitä sitä toinen oikeestaan haluaa tietää. Existä ku ei juuri oo ollu puhetta, paitti niistä huonoista.
Ehkäpä sitä jotain pitää antaa ja jotain jättää historiaan...
mitään.