"seksitön" mies hyvä?

siinähän sitä 100% kantti x kantti -mieshaihattelua :D :D
keksi vaan lisää, niin vastaillaan sitten kootusti mieltä askarruttaviin aiheisiin

Siinä taas mies, joka ei todella ole ymmärtänyt *yhtään mitään* naisen olemuksesta. Ei ihme, että joutuu kysymään.

Naisen tärkein seksielin on aivot. Siis ihan toisin kuin miehellä, joka on evoluutiossa viritetty kylvämään siementään mahdollisimman laajalle. Naiselle on tärkeää tietää olevansa turvallisesti miehen kanssa ja saavansa huomiota. Jos tätä ei kykene ymmärtämään, on aika selvää että seksielämä on epätyydyttävää ja kyselyttävää.

Tietysti ihmiset ovat yksilöitä enemmän kuin sukupuolensa tai jonkin muun ryhmänsä edustajia. Naisetkin pitävät seksistä ja haluavat sitä. Mutta eivät millaisen miehen kanssa tahansa...

liiemmin parisuhdekokemusta, vain yksi "oikea" suhde, jonka takia pidän itseäni jossain määrinparisuhdekelvottomana, mutta uskoisin silti että ratkaisu tuohonkin "ongelmaan" olisi se kultainen keskitie.

Mä en haluaisi parisuhteessa ollessani tuntea olevani miehelle vaan sen miehen halujen kohde. Vaan ensisijaisesti haluisin olla sille miehelle ystävä. Jos se suhde menisi pelkäksi panemiseksi, niin en haluaisi jatkaa sitä enää.

Toki sitä seksiä on oltava, mutta se ei saa muodostua liian suureksi osaksi sitä suhdetta. (Ellei suhde nimenomaan perustuisi vaan siihen nussimiseen, mutta sellainen olisi mulle aika vierasta).

Todella huono teoria. Eihän runkkaaminen mitenkään tee "seksittömäksi", miksi täällä muuten valitettaisiin pillun puutteesta tai käytäisiin vieraissa?

Suhteessa pitää olla luottamuksellista kaveruutta ja ystävyyttä, mutta tietenkin myös seksin juhlahetkiä. Liika yhdessä nuhraaminen johtaa nopeasti palvelus-, huolto- ja omistussuhteeseen, jossa kumppanit eivät enää kunnioita toisiaan. Tätä elämisen mallia sanotaan kauniisti myös parisuhteeksi.. hah! Mielestäni se on varmin keino tukahduttaa toinen toisensa ja muuttaa seksi tylsäksi arkivelvollisuudeksi.

Meillä puhutaan vähän. Aluksi vuosien ajan kärtin, nalkutin, houkuttelin jne. miestä avautumaan ja puhumaan mutta kun ei niin ei. Ei ollut oppinut puhumisen ja analysoinnin mallia mistään. Tai toki hän puhuu muttei niin kuin minä haluaisin keskustella.

Emme siis juurikaan keskustele mutta yhteys on. Olemme hyvin kiintyneitä toisiimme ja kemiat pelaavat. Keskustelemme silloin tällöin mutta keskusteluseuraa saan ja itse asiassa paljon mieluummin otan naisystävistäni.

Parisuhteemme on kärsinyt tästä puhumattomuudesta mutta olen myös vuosien varrella ymmärtänyt, että on muitankin tapoja kommunikoida. Mieheni pitää minua hyvänä, taputtelee takapuolelle, muiskauttaa pusun, halii ja keittelee kahvia ja tarjoilee muutakin, joka on aivan ihanaa kaikkinensa. Hän huolehtii muutenkin minusta esim. sairaana saan oikeasti sairastaa ja saan sekä teetä että sympätiaa.

Minä taas puhun vaikka mies on varmasti keksinyt jo keinon, olla muka kuuntelevinaan vaikka keskittyy johonkin muuhun. Osaan myös hellia ja pussailla, joskin mies on tässä aktiivisempi.

Seksitön mies ei sopisi minulle mutta puhumaton sopii vallan mainiosti.

Keskitietä ei turhaan sanota "kultaiseksi keskitieksi". On hyvä, että on seksiä, ja on hyvä, että on sitä henkistä yhteyttä. Välillä voi olla enemmän toista, vähemmän toista, ja sitten toisinpäin. Keskimäärin kuitenkin molempia.

että miehiä on vain kahdenlaisia, niin naisilla pitäisi olla kaksi miestä jokaisella.