erämiehen puoliso?

Toki mulle passaisi, että mies olisi erämies. Samoilu on mullekin jotensakin tärkeätä, pyydyksillä kalastaminen ei ole hassumpaa, mutta aseiden kanssa en ihan heti lähtisi puuhastelemaan. Yhteistä tekemistä löytyisi siis varmasti, jos mies siis olisi halukas ottamaan minut mukaan reissulle.

Jos taas kyse on siitä, että mun pitäisi odotella jossain möksällä, että mies tuo saaliin ja menee saunaan odottamaan ruuan valmistumista, ei tulis mitään. Yhdessä tehden hyvä tulee.

Kulttuuririennot hoidan joka tapauksessa mieluiten yksin tai sellaisten ihmisten kanssa, jotka niistä nauttivat. Ei ole mitään järkeä raahata sinne esim. miestä, joka ei yhtään tykkää. Mikä pakko se nyt muka on tehdä kaikki asiat yhdessä vain siksi, että sattuu olemaan jonkun puoliso?!

Supermarkettiin en mene itsekään, jos ei ole ihan pakko. Harvoin on.

"Miltä se tuntuu uhrata haaveet keskustan ullakko-loftista ja kulttuuririennoista, ja saada tilalle perattavia kaloja ja metsän eläimiä joista sitten on pakko tehdä milloin mitäkin soppaa ja keitosta kun sellainen eläin on kerran kiinni saatu?
Ja mies luuhaa kalassa kaiket päivät."

Ihmiset on erilaisia haaveineen kaikkineen, toiset tekee ihan omia valintojaan eikä uhraudu. Jokainen varmaan voi puolisonsa kanssa päättää yhdessä asuinpaikasta, mitään ei ole pakko tehdä..

"Rehellisesti sanottuna en ole edes vahingoniloinen vaan suorastaan äimistynyt siitä että tyytyy elämässään perkaamaan puulta maistuvia jumalattoman ruotoisia järvikaloja viikot läpeensä."

Sinulle eri asiat ovat mielenkiintoisempia kuin toisille. Eikö se ole hyvä, että ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita?

Tuskin pistää vastaan,jos nainenkin lähtee mukaan.Metsästyksen ajan voit lenkkeillä ,marjastaa,sienestää.

Kalassa taas lukea vaikka kirjaa,voitte viettää biknikkiä samalla,täyttää ristikkoa,ja pussailla pirusti.:))
Mieheni on metsästäjä,en ole kokenut sitä ongelmalliseksi.Metsästäjät harvoin samoilevat riistalla,hullun kiilto silmissä.Että joka reissu olisi pakko kaataa jotain.Poikkeuksia tosin löytyy.

joskus pitää hiukan vasta hakoisesti tehdä niitä asioita mitkä ovat vieraita,ei ehkä mieluisia asioita.Kuten metsässä samoilu perässä(miehen kanssa) tai marketti reissut.(naisen kanssa).
Toinen vaihto ehto on olla itsenäinen ja hankkia omia harratuksia ja menemisiä.

Älä sie kaveris puolesta äimistele.Sille hikiselle ja paskaselle miehelle voi lämmittää vaikka saunan tai hienovarasesti vihjaista.Lähetkö kylpyyn kanssain.

Ihan tästä yleistämisestäsi NAISET...iNHOAVAT...
>>>Käsittääkseni naiset nimittäin inhoavat metsää ja villieläimiä sekä niihin liittyviä harrastuksia poislukien trendikäs suojelu ja ekofanatismi.>>>
En lukeudu kuvaelmaasi.

"Rehellisesti sanottuna en ole edes vahingoniloinen"

No sinähän se hyvä ihminen olet! Et ole edes vahingoniloinen!

En edes viitsi kommentoida itse asiaa kun esitit sen niin typerästi.

Pitkä sinkkuelämä on tehnyt mut itsenäiseks. Ei pidä sit miehenkään ihmetellä, jos mä lähden viikonlopuksi omille harrastuksille, reissuun, tuttaviin, yhtä lailla virkistäytymään.

Samoin jos mies lähtee aamulla metsälle ja pitää sitä ok, mä saatan lähteä illalla mihin tahansa harrastusjuttuun ja sekin on ihan ok.

En muutan nylkisi mitään, voisin laittaa lihat ja kalat, kunhan ne olis esikäsitelty.

Ei naiset vihaa metsää, mut varustelu/tilannekysymys. On ihan eri asia lähteä huonoissa varusteissa hankalassa ilmassa huonolla evästyksellä, kuin aurinkoisena päivänä, hyvillä kamppeilla, hyvät eväät ja hyvä seura mukana.

Jos mies luuhaa kalassa kaiket päivät, niin mitä eroa sillä naisen kannalta oli, luuhaako mies baarissa vai ei? Saa luuhata, kunhan pitää huolen, että tekee oman osansa parisuhteen ja kodin eteen, ja ottaa myös toista huomioon, oli se tapa mikä hyvänsä sitten.

Minä nautin metsässä kulkemisesta, marjastamisesta, vesillä olosta ja muusta luontojutusta, kuten telttailusta ja patikoinnista. Riistasta ja kalasta saa myös moninaista herkkua.

"Sopivasti" kalastava ja metsästävä mies ei olisi minulle ongelma, ei ollenkaan. Mutta en haluaisi miestä, jonka KAIKKI vapaa-aika menee metsällä ja kalalla olemiseen.

Sitten sananen metsästäjien luontosuhteesta. Minun tuntemani metsästäjät ovat niitä harvoja nykyihmisiä, joilla on TERVE luontosuhde. He myös voivat sekä nauttia lihaa että minimoida eläimen kärsimyksen: ei kai se elukalle kivaa ole kun luoti napsahtaa, mutta se on sekunnin murto-osa eli ei mitään verrattuna koko elämään jossakin loosissa tai häkissä.

Minä olen maalta kotoisin ja sukuun on perinteisesti kuulunut kalastus, metsästys ja eränkulku. Tunnen pelkästään vetoa kunnon eräjormiin, vaikka nyttemmin olen ihan kaupunkilainen.
Niinhän se on ennen vanhaankin ollut että mies kulkee metsällä. Ei se ole minulta naisena pois.
Mukaan vaan jos miestä tulee ikävä.

On olemassa naisia, jotka viihtyvät luonnossa ja pitävät riistaruuan teosta. Ei kaikki naiset halua istua kahvilla tai oopperassa.

Kyllähän mua risoisi, jos mie olisi aina kalassa miesporukassa tai karhunpeijaisissa. Mutta mä en olekaan sellaista miestä hankkinut, vaan sellaisen, jolla on sama elämän asenne kuin mulla. Eli asutaan kaupungissa, mutta luonnon ja meren äärellä. Voidaan käydä teatterissa ja ravintolassa ja seuraavana päivänä kalassa.

Tosin mä en pidä kalojen perkaamisesta, joten jätän sen miehelle. Marjassa ja sienessäkin käyn mielelläni joskus. Ja vaeltaminen on kivaa.

Turhaan sinä säälit naisia, joiden mies on kova metsästämään ja kalastamaan, oman osansa ne naiset ovat itse valinneet. Ja ei miehen harrastuksia voi karsia sillä perusteella, että vaimo ei tykkää. Pitää osata valita puoliso, joka tykkää samoista asioista.

Mieheni on intohimoinen metsästäjä, kalassakin käydään, tai sitten muuten vain koirien kanssa kotometsissä.

Nämä on niitä juttuja, joita voi inhota sydämensä pohjasta tai joissa voi olla sydämellään mukana. Itse en ammu, mutta olen kyllä ollut mukana metsällä useitakin kertoja ja kuten jo edellä todettiin; metsästä löytyy marjoja ja sieniä ja muuta mielenkiintoista puuhaa.

Sitäpaitsi; mikäs sen romanttisempaa kuin täysin tyyni järven pinta, aurinko nousee ja kultaa ympäröivän metsän, usva nousee, on täysin hiljaista, mies kokee verkkoja ja itse saa nauttia rauhaisasta hetkestä veneessä keskellä järveä... Tai sitten iltanuotiolla istuttaessa, lämmitellään kahvin voimin ja mies kietoo takkinsa ympärillesi kun hieman tuulee... ympärillä hiljenevä metsä, kipinät sinkoilevat... Kotona voi sitten saunan jälkeen tapahtua yhtä ja toista mukavaa..!! Tää on meillä arkea :)))

Oletko koskaan maistanut oikein hyvin paistettua ahventa..? Supermarketit kierrän... kaukaa!!! En taida olla kovin trendikäs :D

mieheni kyllä päästäisin tosiaan mieluummin metsälle tms. ku aina sinne kuppilaan ja itse pidän myös paljo luonnosta ja eläimistä. mutta. se kerta oli tarpeeksi ku näin veljeni kynivän ja avaavan vielä lämmintä kyyhkyä etupihalla ihan nenäni eessä (kysyi vielä kaveriksi) ja se haju joka siitä linnusta lähti.. eipä ollu yökkäys kaukana. enkä muutenkaan ees syö tuommosta ruokaa mitä metsältä saa ja elämääni haluan muutaki sisältöä mitä erämies pystyis tarjoamaan.. vaikka vois kai se mies olla metsällä ja nainen jossain omissa menoissaan ja joku kerta taas yhessä, sinällään ei paha. samoaja taas ehkä asia erikseen, seki niin riippuen.

Minä taas olen käsittänyt että nimenomaan naiset nauttivat luonnosta.

Vastaus kysynykseesi.

En tykkäisi. Miksi luonnossa samoiluun pitäisi liittää eläinten tappaminen? saati että rupeisin niistä tekemään äijälle ruokaa, hyi.

Siippasi on erakkoluonne, joka tykkää yksinkertaisista asioista. Haluaa ja tykkää sydämensä pohjaa myöten olla mukana luonnon kiertokulussa näkien ja kokien vuodenaikojen asioita. Ja sitä hiljaisuutta ja rauhaa, jonka keskellä parhaimmassa tapauksessa saa luovuudenkin kukkimaan sanoin kuvaamattomalla tavalla :)

Jos olet ihan eri sorttia ja jos miehesi ei suostu piirun vertaa antamaan omista kuvioistaan myöten niin aikamoisen mahdoton yhtälö teillä siellä on.. Siinä missä sinäkin voisit joskus lähteä johonkin päin siipan mukana katsomaan niin siippakin voisi tulla sinun mukanasi kaupungin kulttuuririentoihin. Se on kahden kauppa, koko parisuhdesoppa mitä yhdessä joutuu lusikoimaan :D x/

Mielenkiintoista lukea naisten ajatuksia luonnossa liikkumisesta, metsästyksestä ja kalatuksesta.

Mulla ei ole mitään kantaa, tahdoin vain sanoa, että kiinnostavaa luettavaa.

Erämiehen/muun harrastavan miehen kanssa menee hyvin niin kauan, kun pystyt kulkemaan mukana harrastuksessa.Mutta, jos saatte lapsia ja tulee muita juttuja, joiden vuoksi et metsään tai muuhun harrastukseen pääse mukaan, mies menee ja silloin voi alkaa nakertaa: yhteiset asiat jäävät miehen oman harrastuksen jalkoihin. Jos yrität vastuuttaa, mies ei ymmärrä yhtään; ikävä eukko estää HYVÄÄ harrastusta.

Tuskinpa oisin sellaista metsämiestä itselleni ottanut jos itse oisin ihminen joka haaveilee kaupunki asumisesta ja kaupungin riennoista. Elämä on paljon helpompaa kun omaa sen kumppanin kanssa samat arvot ja hiukankin kiinnostuksen kohteet. Ja eiköhän tuollainen ylenmääräinen metsä innostus olisi tullut esille jo seurueteluaikana. Mitä taas tulee kalan perkuuseen yms. niin eiköhän kunnon kala tai metsämies kyllä hoitele itse ne asiat, ruuan kyllä voin sitten valmistaa peratuista kaloista tms.
Jos se mies viihtyy lopulta kuitenkin mielummin kaiken vapaa-ajan metsällä niin voisin kyllä ajatella ettei oikeastaan haluakaan olla mun kanssani koska harrastus on tärkeämpää. Jos ja kun mies minusta välittää niin ei edes halua olla kaikkea vapaa-aikaa erossa minusta vaan järjestää ajankäytön. Onhan mullakin harrastuksia joihin en oikeastaan miestä halua edes mukaan. Tarvitsen sitä omaa aikaakin ja sitähän saa kun mies häipyy metsälle :)