Muistan

Miksi niin usein miniät haukkuvat anoppiaan tai appiukkoaan? Minulla on vaan hyviä kokemuksia anopista ja appiukosta.

Minun anoppini ja appiukkoni eivät olleet tyrkyttäjiä. He olivat kyllä aina henkisesti läsnä ja auttoivat, jos apua pyydettiin. Koskaan he eivät tuppautuneet ja tarjonneet palveluitaan, vaikka eläkkeellä olivatkin. He ajattelivat korrektisti, että pojalla on nyt oma elämä ja he auttavat, mikäli sitä apua pyydetään.

Muistan ikuisesti sen hetken, kun toinen lapsemme syntyi ja koitti kotiutuksen aika laitokselta. Siitä on aikaa jo yli 20 vuotta, mutta muistan sen kuin eilispäivän. Hämmästyin, kun mieheni tuli isänsä kanssa hakemaan meitä. Olin toki huomannut, että pappa (appiukko) oli erityisen innokas sairaalavierailija synnytysosastolla luonani. Joka päivä hän kävi vieraisilla osastolla ja ihaili lastamme.

Kun lapsi ja minä oltiin puettu siviilivaatteet päällemme, niin lähdettiin kotia kohti. Matka tosin venyi, koska papan piti näyttää vauvaa kaikille vastaantulijoille. Hän esitteli vauvaa hoitajille, kahvilan pitäjille ja ylipäätään kaikille, jotka vaan käveli vastaan. Hänestä suorastaan virtasi tarmoa ja hän säteili. Moni varmaankin luuli, että siinä on onnellinen isä. Hän kaivoi lapsen makuupussista ja esitteli kaikki näppylät ja kertoi jopa kakkaamisaikataulunkin kiinnostuneille. Hän kertakaikkiaan vaan oli niin ylpeydestä tokkuroissaan, että ei tullut mieleenkään hoputtaa, vaikka minulla takapuoli synnytyksen jälkeen huusi kivusta.

Pääsimme vihdoin ja viimein kotiin. Papppa oli pitänyt vauvaa sylissään koko kotimatkan (n. 25 km). Vauva oli hänelle, kuin aarre. Hän esitteli vauvaa viellä samassa kerrostalossa asuville asukkaillekin ennenkuin päästiin kotiin. Olin melkoisen poikki, kun päästiin kotiin. Pappa sanoi, että nyt äiti menee sänkyyn lepäämään ja hän hoitaa vauvaa. Pappa vaihto vauvan vaipat ja toi sen sitten syömään. Hienotunteisesti hän laittoi makkarin oven kiinni ja kopputti n. 20 min. päästä oveen ja kysyi, jotta miten sujuu. Onko vauva jo kyllänen, jotta voi röyhtäyttää.

Siis kertakaikkiaan sellaista rakkautta ja huolenpitoa, mitä minä vauvani kanssa sain, ei voi edes sanoin kuvata. Tuo huolenpito ja välittäminen jatkui aina siihen asti, kunnes pappa kuoli. Voi jospa minäkin voisin olla yhtä hyvä ja hieno isovanhempi, kun sen aika on.