Ikäviä hetkiä tosielämästä

provoasi mutta tiedoksi seuraavaa yritystäsi varten: jokaisella ihmisellä on sisäinen kello, joka erottaa kyllä 10 minuuttia puolesta tunnista.

Ovikello siis soi. Olemme sopineet kaikkien likkakavereiden kesken, ettemme pidä päivisin ovea lukossa, jos joku tulee toiselle kylään, soittaa ovikelloa kerran ja tulee sitten suoraan sisään.
Tällä vältytään turha juokseminen ovelle vessasta/suihkusta/syömästä.

Ovikello siis soi ja kuulin oven avautuvan.
Rötkötin olohuoneessa turpa veressä, rinnuksilla paljon verta (vaikutus oli isompi, kuin todellisuus, koska vesi oli levittänyt veren koko etumukseeni) jalat levällään, housut nilkoissa.
Huohotin ja läähätin silmät harittaen, kurkku koristen ja yritin kiskoa lenksusta farkkuja jalkaani, siinä onnistumatta.
Ovesta tuli oikein hyvä likkakaverini ja sai slaagin.
Näytin siltä, kuin muulilauma olisi juossut yltäni ja pari gangsteria olisi nuijinut minut.

Kysymykseen:"Mitä hyvänen aika on tapahtunut???!!!" sain vaivoin kuiskattua: "Sheivasin bikinirajan..."
Siis mitä ????!!! ...sheivasin...bikinirajan...
Sain jotenkin ymmärrettävästi selitettyä että se, että olen turpa veressä huohottamassa olohuoneen tuolissa housut kintussa, se kuuluu tähän minun karvojen ajeluuni. Ihan normihommaa sheivailussa.

Vihdoin kun ystävättäreni tajusi, mistä on kyse, hänen hoivaviettinsä heräsi ja (olemattomat) lääkärintaitonsa heräsivät.
Kun hän kuuli, että tuska lompsassani on sietämätön, hän keksi että rasvaus auttaa siihen.
(no tietysti auttaa, suorastaan varmaan kannattaisi vuorata koko loora rasvalla)
Olin valmis tekemään mitä tahaansa, että tuska vain loppuisi, olin helppo uhri vaikka mille kokeilulle.

Ei kun tuumasta toimeen. Taas.
Likkakaverini raahasi minut sängylle ja käski levittää jalat.
Itse en ole estoinen, likkakavereiden kanssa ollaan kirmattu bosat heiluen lumihangessakin, mutten ole sentään koskaan levitellyt värkkiäni heille.
Ystäväni tuli kylpyhuoneesta mukanaan sellainen määrä rasvaa, että sillä olisi rasvannut minun lisäksi talon seinätkin.
Valittuaan salvan, hän pyysi levittämään reppuni.
Siinä makasin haavoittuneena uikuttaen sängyssä selällään, polvet tiukasti kiinni.
Ystäväni leväytti polvet erilleen ja siinä makasin kuin tarjottimella, pompulat iloisesti haarovälistä vilkkuen.
Ystävättäreni kauhisteli, että miten on mahdollista, että voide voi polttaa karvat noin kimppaan, tuollaiseksi palleroksi, on tää kyllä käsittämätöntä, kato täälläkin on tämmösiä pompuloita, voi sus siunatkoon sentään...

Oli kiva maata siinä likkakaverin edessä värkki auki, toisen pitkittäessä tuskaa vielä häpeällä.
Lopuksi (tarpeeksi tarkkaan loorani tutkittuaan, melkein jokaista palleroa tutkittuaan) hän totesi, että aivan totta, rasvaa vaan sinne, niin johan auvo koittaa.

Varoittamatta survasi haarovälini täyteen salvaa.
Tuska oli jotain sanoinkuvaamatonta.
Likka vetäisi ihan normaalia PARFYMOITUA rasvaa karvanpoistovoiteen polttamaan ja haavoja täynnä olevaan römpsään !
Tuska oli niin sanoinkuvaamaton, isoin tuska mitä olen koskaan kokenut, etten edes kyennyt äännähtämään.
Olisin potkaissut likkakaveriani, jos olisin kyennyt, tuskaltani kykenin vain ynisemään ja koitin laittaa jalat kiinni, kääntyä kyljelleen pois hänestä.
Ystävättäreni ei tätä huomannut vaan survaisi lisää kreemiä lootaan.
Silmissä musteni, luulin pyörtyväni.

Jostain keräsin voimia ja sain napsautettua jalat kiinni ja käännyttyä tuskissani kyljelleen.
Samassa tunsin, kuinka ystäväni tökki lisää salvaa hanurista päin haaroväliini.
(ystäväni on väittänyt tähän päivään asti, että luuli minun kääntyneen kyljelleen siksi, että HALUSIN hänen lisäävän rasvaa takaapäin hanuriin asti. On vannonut, että luuli. Minä uskon hänen olevan piilosadisti)

Minä, joka en kiroa koskaan, halusin huutaa kaikki tuntemani kirosanat ja keksin jopa rykelmän lisää hyviä kirosanoja, en saanut suustani kuin yninää, jonka ystäväni oli tulkinnut mielihyvän ilmaisuksi.
(hän on tähän päivään asti myös vannonut, ettei tajunnut minun olevan tuskissaan, vaan tulkitsi uikutukseni helpotuksen tuomaksi äänelyksi. Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että hän on piilosadisti)

Siinä minä maata röllötin värkki ja hanuri salvan peitossa. Parfymoidun salvan.
Itkeä en voinut, koska nyyhkytys olisi heiluttanut minua ja värähtääkkään en halunnut.

Oltiin likkaporukalla menossa ties minne ja pysähdyttiin levähdysalueelle pissalle.
Nopein ehti puuhuussin, me muut juostiin pöpelikköön.

Yhdellä tytöistä oli ihkauuden piikkarit, eikä raaskinut liata niitä, otti ne pois ja juoksi sukkasilleen pisulle.
Yhtä äkkiä alkoi kuulumaan karjunta ja sadattelu; kyseinen tyttö oli kyykistynyt nokkospensaaseen.
Sieltä hän kömpi jalat harallaan ja pissasi kävellessään uuteen kenkäänsä.
Oli ollut pakko työntää kädessään oleva kenkä jalkojensa väliin, kun pissa ei katkennut millään ja muuten olisi pissannut farkkujensa sisään.

Reissun aikana emme saaneet pissan hajua kengistä millään pois.
Kotiuduttuamme kaveri liotti ja pesi kenkää sitkeästi saadakseen hajun pois.
Sillä seurauksella, että siro kenkä vettyi ja venyi Reino-tohvelin kokoiseksi.