Missä olin ennen syntymää?

No jopas! Niin kuin sammakon poikasetko me siellä sielujen kaivossa uiskennellaan?

ja meitä vanhempien tsiigaajia on joskus ollut jopa kahdeksan kappaletta kerralla.

ettei kristinuskosta löytynyt vastausta vaan
jälleensyntymisopista.

Puhut typeriä. Kuoleman jälkeen me kaikki menemme onttoon maapalloon! Terrastraalitasoilla jytää!

Anonyymi kirjoitti:

Puhut typeriä. Kuoleman jälkeen me kaikki menemme onttoon maapalloon! Terrastraalitasoilla jytää!

Onpas meidän terrastraaliapina hereillä aikaisin!

Nuku, että aivosi saavat riittävästi lepoa, muuten hukut sinne onttoon kalloosi.

Anonyymi kirjoitti:

Onpas meidän terrastraaliapina hereillä aikaisin!

Nuku, että aivosi saavat riittävästi lepoa, muuten hukut sinne onttoon kalloosi.

Huolesi on aiheeton. Me onton maapallon todelliseksi tietävät vietämme erittäin säännöllistä elämää. Irrotan lihakasani joka yö vähintään 8 tunnin ajaksi seikkailleksani terrastraalitasojen ihmeellisessä maailmassa. Aivan mahtavaa!

Anonyymi kirjoitti:

Huolesi on aiheeton. Me onton maapallon todelliseksi tietävät vietämme erittäin säännöllistä elämää. Irrotan lihakasani joka yö vähintään 8 tunnin ajaksi seikkailleksani terrastraalitasojen ihmeellisessä maailmassa. Aivan mahtavaa!

Lue lisää

Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi. Osa 2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18392690/jos-kyseenalaistat-toisten-totuuden-menetat-oman-totuutesi--osa-2

Missä on parempi? Pohjois-Koreassa?

Seuraavassa elämässä synnyt ehkä afganistaniin.

Eikö Andromedassakin ollut joitakin ongelmia? Tietenkin vitsailet tuosta Andromeda-jutusta, mutta sanotaanpa vain, ettei missään voi olla ilman ongelmia, ei edes ”paratiisissa”.

Kirjoitin tuon karma jutun kun täällä haukutaan Suomea ja meidän kansamme päättäjiä.

"Vaihtaako sielu sukupuolta?"
Jīva ei ole pohjimmiltaan mies eikä nainen. Kehon sukupuoli kuuluu aineelliseen maailmaan ja vaihtuu jälleensyntymissä. Siksi yhdessä elämässä sielu voi syntyä miehen kehoon ja toisessa naisen kehoon karmansa mukaan.

Anonyymi00047 kirjoitti:

"Vaihtaako sielu sukupuolta?"
Jīva ei ole pohjimmiltaan mies eikä nainen. Kehon sukupuoli kuuluu aineelliseen maailmaan ja vaihtuu jälleensyntymissä. Siksi yhdessä elämässä sielu voi syntyä miehen kehoon ja toisessa naisen kehoon karmansa mukaan.

Lue lisää

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Lue lisää

Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Sen materiaalinen keho vaihtuu karmansa mukaan: joskus mies, joskus nainen, joskus jopa muu elämänmuoto. Nämä ovat väliaikaisia peitteitä.
Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Lue lisää

Kyllä minä sen tiesin että s ok elulla ei ole sukupuolta. Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia. Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä...

Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?

Anonyymi00053 kirjoitti:

Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?

"Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?"

Isän siemenestä.

Anonyymi00054 kirjoitti:

"Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?"

Isän siemenestä.

Sielu ja ruumis on eri asia. Vain keho kehittyy siemenestä.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Sielu ja ruumis on eri asia. Vain keho kehittyy siemenestä.

Kyllä, mutta todellisuudessa sielu ei edes ole fyysisesti ihmiskehossa, vaan sielu heijastuu kokonaan toisesta ulottuvuudesta ihmiseen.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Kyllä, mutta todellisuudessa sielu ei edes ole fyysisesti ihmiskehossa, vaan sielu heijastuu kokonaan toisesta ulottuvuudesta ihmiseen.

"Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia."

Henkimaailmassa olennot eivät ole lainkaan sukupuolettomia; sukupuoli on olemassa myös siellä. Vaikka sielu on siellä olemukseltaan feminiininen, vaikka sillä olisi henkimaailmassa miehen keho, lisäksi kuolemnrajakokemukset eivät paljasta mitään henkimaailmasta, vaan aineellisesta maailmasta, mutta astraalitasosta.

Anonyymi00058 kirjoitti:

"Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia."

Henkimaailmassa olennot eivät ole lainkaan sukupuolettomia; sukupuoli on olemassa myös siellä. Vaikka sielu on siellä olemukseltaan feminiininen, vaikka sillä olisi henkimaailmassa miehen keho, lisäksi kuolemnrajakokemukset eivät paljasta mitään henkimaailmasta, vaan aineellisesta maailmasta, mutta astraalitasosta.

Lue lisää

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia

Reinkarnaation näkökulmasta näiden kuolleiden sukulaisten pitäisi olla muualla.
Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet. Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Vain Paramatma (Jumala sydämessä) näyttää hänelle joitain läheisten kuvia, jotta tämä elävä olento tuntee, ettei hän ole yksin, että on joitain läheisiä ihmisiä, jotka vaikkapa seuransa tai ympäristönsä avulla antavat hänelle tunteen jonkinlaisesta emotionaalisesta tuesta. Siinä kaikki.

Ja Paramatma näyttää meille kiintymyksemme. Olemmeko kiintyneitä sukulaisiimme. Siinä se on. Saatte sen, mihin olette kiintyneitä. Nämä sukulaiset ovat todellisuudessa jo eri maailmoissa, eri planeetoilla tai jopa eri universumeissa. Eri paikoissa, eri kehoissa, vaikka he voivatkin olla samalla planeetalla.

Joskus sukulaiset voivat ilmestyä uudelleen samaan perheeseen. Emmekä me tunnista heitä!
Koska kehot ovat erilaisia.

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Siksi on aivan selvää, että jos kliinisen kuoleman tilassa oleva ihminen näkee kuolleita sukulaisiaan, mutta heidän kehons ovat nyt jo erilaisia. Kehoja, joissa hän heidät niin sanotusti näkee, ei ole enää olemassa. Siksi on aivan ilmeistä, että hän näkee illuusion. Hän näkee vain kiintymystensä heijastuksen.

Paramatma näyttää hänelle näitä kuvia vain jonkinlaisen emotionaalisen tuen antamiseksi. Teidän on siis selvästi ymmärrettävä, että on olemassa niin sanotusti todellisuus, tieto, ja Jumalalta on saatavissa jonkinlaista emotionaalista tukea. Ja miten Hän tekee sen? Käyttämällä niitä kuvia, jotka ovat teille tunnistettavia, jotka ovat teille läheisiä ja rakkaita. Hän siis näyttää niitä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia

Reinkarnaation näkökulmasta näiden kuolleiden sukulaisten pitäisi olla muualla.
Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet. Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Vain Paramatma (Jumala sydämessä) näyttää hänelle joitain läheisten kuvia, jotta tämä elävä olento tuntee, ettei hän ole yksin, että on joitain läheisiä ihmisiä, jotka vaikkapa seuransa tai ympäristönsä avulla antavat hänelle tunteen jonkinlaisesta emotionaalisesta tuesta. Siinä kaikki.

Ja Paramatma näyttää meille kiintymyksemme. Olemmeko kiintyneitä sukulaisiimme. Siinä se on. Saatte sen, mihin olette kiintyneitä. Nämä sukulaiset ovat todellisuudessa jo eri maailmoissa, eri planeetoilla tai jopa eri universumeissa. Eri paikoissa, eri kehoissa, vaikka he voivatkin olla samalla planeetalla.

Joskus sukulaiset voivat ilmestyä uudelleen samaan perheeseen. Emmekä me tunnista heitä!
Koska kehot ovat erilaisia.

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Siksi on aivan selvää, että jos kliinisen kuoleman tilassa oleva ihminen näkee kuolleita sukulaisiaan, mutta heidän kehons ovat nyt jo erilaisia. Kehoja, joissa hän heidät niin sanotusti näkee, ei ole enää olemassa. Siksi on aivan ilmeistä, että hän näkee illuusion. Hän näkee vain kiintymystensä heijastuksen.

Paramatma näyttää hänelle näitä kuvia vain jonkinlaisen emotionaalisen tuen antamiseksi. Teidän on siis selvästi ymmärrettävä, että on olemassa niin sanotusti todellisuus, tieto, ja Jumalalta on saatavissa jonkinlaista emotionaalista tukea. Ja miten Hän tekee sen? Käyttämällä niitä kuvia, jotka ovat teille tunnistettavia, jotka ovat teille läheisiä ja rakkaita. Hän siis näyttää niitä.

Lue lisää

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Anonyymi00060 kirjoitti:

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Lue lisää

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.




Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.




Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Lue lisää

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös.

Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.






Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös.

Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.






Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Lue lisää

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.





Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.





Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Lue lisää

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Lue lisää

Jotkut ihmiset siis tietoisesti harjoittavat fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksia, mutta se saattaa olla vaarallista.

Anonyymi00058 kirjoitti:

"Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia."

Henkimaailmassa olennot eivät ole lainkaan sukupuolettomia; sukupuoli on olemassa myös siellä. Vaikka sielu on siellä olemukseltaan feminiininen, vaikka sillä olisi henkimaailmassa miehen keho, lisäksi kuolemnrajakokemukset eivät paljasta mitään henkimaailmasta, vaan aineellisesta maailmasta, mutta astraalitasosta.

Lue lisää

"Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia."

Henkimaailmassa olennot eivät ole lainkaan sukupuolettomia; sukupuoli on olemassa myös siellä. Vaikka sielu on siellä olemukseltaan feminiininen, vaikka sillä olisi henkimaailmassa miehen keho, lisäksi kuolemnrajakokemukset eivät paljasta mitään henkimaailmasta, vaan aineellisesta maailmasta, mutta astraalitasosta.


Henkimaailmasta kukaan ei palaa takaisin; paitsi jos jollakin on jokin tehtävä suoritettavana, mutta jos jollakulla siellä on jo halu palata takaisin, eli jos hän haluaa palata, hän palaa takaisin;

Mutta kuolemanrajakokemuksista palataan takaisin, henkimaailmasta ei, paitsi jos maan päällä on jo jokin tehtävä suoritettavana

Anonyymi00062 kirjoitti:

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös.

Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.






Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Lue lisää

Sekoitat unimaailman valvemaailmaan. Unet joita näemme, myönteisiä ja painajaisia, eivät kerro sen kummempaa ja voihan niillä jokin yhteys olla valveminään mutta kyllä ne yleensä tulevat päivän näkemistä asioista (televisio) ja menneisyyden myönteiset tai negatiiviset kokemukset.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Sekoitat unimaailman valvemaailmaan. Unet joita näemme, myönteisiä ja painajaisia, eivät kerro sen kummempaa ja voihan niillä jokin yhteys olla valveminään mutta kyllä ne yleensä tulevat päivän näkemistä asioista (televisio) ja menneisyyden myönteiset tai negatiiviset kokemukset.

Lue lisää

Lisään viestiini oman kokemukseni;
valvetilassa en mieti mitään väkivaltaisia juttuja mutta unitilassa voi ilmetä esim itsepuolustustilanteita jois käytän väkivaltaa. Nämä unitilassa koetut kuviot eivät siis selity näin ollen valvetilan kokemuksilla koska valvetilassa en edes mieti tuollaisia.
Unikuvat selittyy eniten sillä mitä näkee telkkarista ja esim menneisyyden traumat jolloin unitilassa voi ilmetä tilanteita joissa käy fyysisiä tai henkisiä kaksintaisteluja.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

(S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

Anonyymi00071 kirjoitti:

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

(S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

Lue lisää

Yksilöllinen sielu eli jīva on ikuinen, eikä se synny tai kuole, vaan ainoastaan vaihtaa kehoa. Tämä kehon vaihtuminen ei tapahdu sattumanvaraisesti eikä minkäänlaisen jonotusjärjestelmän mukaan, vaan sitä ohjaa karma sekä tietoisuuden laatu, joka on muotoutunut koko elämän aikana.

Keho nähdään eräänlaisena välineenä, jonka kautta tietynlainen tietoisuus voi ilmetä.


Kun todellisuus ymmärretään äärettömäksi, monitasoiseksi ja karmallisesti järjestäytyneeksi, yksittäisen planeetan väestömäärä ei ole enää keskeinen ongelma, vaan melko merkityksetön yksityiskohta. Toisin sanoen kysymys “riittääkö sieluja” menettää merkityksensä, koska järjestelmää ei nähdä suljettuna eikä rajallisena.

Joten vastaus ei ole niinkään konkreettinen selitys väestönkasvulle, vaan metafyysinen kehys, jossa koko ongelma ikään kuin liukenee pois.


Universumeja on lukemattomia ja ne toimivat sykleissä, materiaaliset universumit syntyvät ja tuhoutuvat jatkuvasti (luominen - sṛṣṭi, tuhoutuminen - pralaya). Se tarkoittaa, että vaikka tämä meidän universumimme tai Maapallo ei olisi vielä ollut olemassa, sielut: elivät muissa universumeissa, tai olivat tässä universumissa hienovaraisessa, ilmentymättömässä tilassa.

Brahman yö -“lepotila” jīvoille
Kun luominen vetäytyy pois, kaikki elävät olennot eivät lakkaa olemasta, vaan: niiden karkeat ja hienojakoiset kehot purkautuvat, mutta heidän karmansa ja svabhāvansa säilyvät Paramātman “muistissa”.

Vähän kuin tietokone menee horrostilaan. Data ei katoa, vaan odottaa seuraavaa “käynnistystä”.


Kun uusi luominen alkaa: jīvat “aktivoituvat” uudelleen, ja jatkavat siitä, mihin jäivät edellisessä kosmisessa syklissä.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Yksilöllinen sielu eli jīva on ikuinen, eikä se synny tai kuole, vaan ainoastaan vaihtaa kehoa. Tämä kehon vaihtuminen ei tapahdu sattumanvaraisesti eikä minkäänlaisen jonotusjärjestelmän mukaan, vaan sitä ohjaa karma sekä tietoisuuden laatu, joka on muotoutunut koko elämän aikana.

Keho nähdään eräänlaisena välineenä, jonka kautta tietynlainen tietoisuus voi ilmetä.


Kun todellisuus ymmärretään äärettömäksi, monitasoiseksi ja karmallisesti järjestäytyneeksi, yksittäisen planeetan väestömäärä ei ole enää keskeinen ongelma, vaan melko merkityksetön yksityiskohta. Toisin sanoen kysymys “riittääkö sieluja” menettää merkityksensä, koska järjestelmää ei nähdä suljettuna eikä rajallisena.

Joten vastaus ei ole niinkään konkreettinen selitys väestönkasvulle, vaan metafyysinen kehys, jossa koko ongelma ikään kuin liukenee pois.


Universumeja on lukemattomia ja ne toimivat sykleissä, materiaaliset universumit syntyvät ja tuhoutuvat jatkuvasti (luominen - sṛṣṭi, tuhoutuminen - pralaya). Se tarkoittaa, että vaikka tämä meidän universumimme tai Maapallo ei olisi vielä ollut olemassa, sielut: elivät muissa universumeissa, tai olivat tässä universumissa hienovaraisessa, ilmentymättömässä tilassa.

Brahman yö -“lepotila” jīvoille
Kun luominen vetäytyy pois, kaikki elävät olennot eivät lakkaa olemasta, vaan: niiden karkeat ja hienojakoiset kehot purkautuvat, mutta heidän karmansa ja svabhāvansa säilyvät Paramātman “muistissa”.

Vähän kuin tietokone menee horrostilaan. Data ei katoa, vaan odottaa seuraavaa “käynnistystä”.


Kun uusi luominen alkaa: jīvat “aktivoituvat” uudelleen, ja jatkavat siitä, mihin jäivät edellisessä kosmisessa syklissä.

Lue lisää

Emme synny uudelleen ainoastaan tähän, maan päälle, vaan myös muille planeetoille ja kokonaan muihin universumeihin. Jossain vaiheessa koko maailmankaikkeus tuhoutuu, mutta jonkin (pitkän) ajan kuluttua kaikki luodaan uudelleen. Universumit elävät eri aikoja. Joissakin universumeissa kaikki on vasta alussa, toisessa universumissa kaikki on keskivaiheilla ja jossain muualla maailmankaikkeudessa koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen on jo lähellä. Universumit elävät eri aikoja. Mutta sielu vaeltaa niissä.

Olemme jo olleet monissa eri universumeissa. Voimme siis syntyä täysin eri historiallisiin ajanjaksoihin.

Voimme syntyä eri universumiin, jossa on eri yuga (esim. Satya, Treta, Dvapara, Kali)
tai universumiin, joka on eri vaiheessa luomis-tuhosyklissä.

Universumit syntyvät, kehittyvät ja tuhoutuvat valtavissa aikajaksoissa, joita ihmismieli tuskin kykenee hahmottamaan. Samanaikaisesti näitä universumeja on lukemattomia, ja ne eivät kulje synkronoidusti.

Yhdessä universumissa luominen voi olla vasta alkamassa, toisessa elämä on täydessä kukoistuksessaan, ja kolmannessa kaikki on jo vetäytymässä takaisin alkuperäiseen potentiaaliinsa. Tämä ei ole poikkeus vaan kosminen normaalius: olemassaolo ei ole yksi yhtenäinen tarina, vaan ääretön kudelma rinnakkaisia syklejä.
Eri historiallisiin ajanjaksoihin -kyse ei ole siitä, että sielu matkustaisi lineaarisessa ajassa taaksepäin tai eteenpäin, ikään kuin siirtyen saman historian eri kohtiin.


Koska jokainen universumi sisältää omat aikasyklinsä — yugat — kuten Satya, Treta, Dvapara ja Kali. Nämä eivät ole vain kronologisia jaksoja, vaan laadullisesti erilaisia todellisuuden tiloja, joissa tietoisuus, moraali ja henkinen ymmärrys ilmenevät eri tavoin. Olennot syntyvät eri olosuhteisiin omien taipumustensa ja tekojensa mukaisesti.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Emme synny uudelleen ainoastaan tähän, maan päälle, vaan myös muille planeetoille ja kokonaan muihin universumeihin. Jossain vaiheessa koko maailmankaikkeus tuhoutuu, mutta jonkin (pitkän) ajan kuluttua kaikki luodaan uudelleen. Universumit elävät eri aikoja. Joissakin universumeissa kaikki on vasta alussa, toisessa universumissa kaikki on keskivaiheilla ja jossain muualla maailmankaikkeudessa koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen on jo lähellä. Universumit elävät eri aikoja. Mutta sielu vaeltaa niissä.

Olemme jo olleet monissa eri universumeissa. Voimme siis syntyä täysin eri historiallisiin ajanjaksoihin.

Voimme syntyä eri universumiin, jossa on eri yuga (esim. Satya, Treta, Dvapara, Kali)
tai universumiin, joka on eri vaiheessa luomis-tuhosyklissä.

Universumit syntyvät, kehittyvät ja tuhoutuvat valtavissa aikajaksoissa, joita ihmismieli tuskin kykenee hahmottamaan. Samanaikaisesti näitä universumeja on lukemattomia, ja ne eivät kulje synkronoidusti.

Yhdessä universumissa luominen voi olla vasta alkamassa, toisessa elämä on täydessä kukoistuksessaan, ja kolmannessa kaikki on jo vetäytymässä takaisin alkuperäiseen potentiaaliinsa. Tämä ei ole poikkeus vaan kosminen normaalius: olemassaolo ei ole yksi yhtenäinen tarina, vaan ääretön kudelma rinnakkaisia syklejä.
Eri historiallisiin ajanjaksoihin -kyse ei ole siitä, että sielu matkustaisi lineaarisessa ajassa taaksepäin tai eteenpäin, ikään kuin siirtyen saman historian eri kohtiin.


Koska jokainen universumi sisältää omat aikasyklinsä — yugat — kuten Satya, Treta, Dvapara ja Kali. Nämä eivät ole vain kronologisia jaksoja, vaan laadullisesti erilaisia todellisuuden tiloja, joissa tietoisuus, moraali ja henkinen ymmärrys ilmenevät eri tavoin. Olennot syntyvät eri olosuhteisiin omien taipumustensa ja tekojensa mukaisesti.

Lue lisää

Voimme syntyä universumiin, jossa vallitsee tietty yuga, tai universumiin, joka on tietyssä vaiheessa luomisen ja tuhon sykliä. Tämä voi ulkoisesti muistuttaa ajatusta eri aikakausiin syntymisestä, mutta metafyysisesti kyse on eri syklien leikkauspisteistä, ei saman historian uudelleenkirjoittamisesta.

Sielun kokemus ei siis ole sidottu yhteen jatkuvaan aikajanaan, vaan se kulkee olosuhteesta toiseen, kehosta toiseen, maailmasta toiseen. Se, mikä yhdistää nämä kaikki kokemukset, ei ole aika eikä paikka, vaan karma — syy-seurausketju, joka ohjaa sielun seuraavaa syntymää. Tässä mielessä “missä” ja “milloin” syntymme ovat toissijaisia kysymyksiä verrattuna siihen, “miksi” synnymme juuri tietyissä olosuhteissa.

Niin kauan kuin sielu vaeltaa näissä sykleissä, se pysyy sidottuna syntymän ja kuoleman kiertoon. Vasta kun se suuntautuu kohti korkeinta todellisuutta, tämä vaellus saa päätöksensä. Silloin kysymys siitä, missä universumissa tai missä yugassa olemme, menettää merkityksensä, koska sielu ei enää kuulu ajan eikä kosmisten syklien piiriin lainkaan.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Voimme syntyä universumiin, jossa vallitsee tietty yuga, tai universumiin, joka on tietyssä vaiheessa luomisen ja tuhon sykliä. Tämä voi ulkoisesti muistuttaa ajatusta eri aikakausiin syntymisestä, mutta metafyysisesti kyse on eri syklien leikkauspisteistä, ei saman historian uudelleenkirjoittamisesta.

Sielun kokemus ei siis ole sidottu yhteen jatkuvaan aikajanaan, vaan se kulkee olosuhteesta toiseen, kehosta toiseen, maailmasta toiseen. Se, mikä yhdistää nämä kaikki kokemukset, ei ole aika eikä paikka, vaan karma — syy-seurausketju, joka ohjaa sielun seuraavaa syntymää. Tässä mielessä “missä” ja “milloin” syntymme ovat toissijaisia kysymyksiä verrattuna siihen, “miksi” synnymme juuri tietyissä olosuhteissa.

Niin kauan kuin sielu vaeltaa näissä sykleissä, se pysyy sidottuna syntymän ja kuoleman kiertoon. Vasta kun se suuntautuu kohti korkeinta todellisuutta, tämä vaellus saa päätöksensä. Silloin kysymys siitä, missä universumissa tai missä yugassa olemme, menettää merkityksensä, koska sielu ei enää kuulu ajan eikä kosmisten syklien piiriin lainkaan.

Lue lisää

Siksi kaikki universumit eivät ole “samassa ajassa”. Yhdessä universumissa voi olla juuri alkanut Satya-yuga, toisessa eletään Kali-yugan loppuvaihetta, ja kolmannessa koko universumi on jo lähellä tuhoutumista. Ero ei johdu siitä, että luominen tapahtuisi vain osittain, vaan siitä, että aika ei ole universaalisti synkronoitu ilmiö, vaan jokaisessa universumissa oma virtansa.

Siksi sielun näkökulmasta on mahdollista syntyä olosuhteisiin, jotka näyttävät täysin eri historiallisilta aikakausilta. Kaikki tämä ei rajoita tätä siirtymää yhteen planeettaan tai edes yhteen universumiin. Näin ollen jīva voi syntyä: universumiin, jossa luominen on vasta alussa, universumiin, jossa yugat ovat pitkällä, universumiin, jossa kaikki on jo hajoamassa

Tämä selittää, miksi “eri ajat” ovat samanaikaisesti olemassa kosmisessa mittakaavassa.


Kyse ei ole tietoisesta aikamatkailusta tai vapaasta valinnasta. Sielu ei “päätä” mennä tiettyyn aikaan, vaan sen syntymä määräytyy karman mukaan. Näin ollen eri “ajat” eivät ole valittavissa olevia kohteita, vaan seurausta syy–seurausketjusta, joka ohjaa sielun kulkua.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Siksi kaikki universumit eivät ole “samassa ajassa”. Yhdessä universumissa voi olla juuri alkanut Satya-yuga, toisessa eletään Kali-yugan loppuvaihetta, ja kolmannessa koko universumi on jo lähellä tuhoutumista. Ero ei johdu siitä, että luominen tapahtuisi vain osittain, vaan siitä, että aika ei ole universaalisti synkronoitu ilmiö, vaan jokaisessa universumissa oma virtansa.

Siksi sielun näkökulmasta on mahdollista syntyä olosuhteisiin, jotka näyttävät täysin eri historiallisilta aikakausilta. Kaikki tämä ei rajoita tätä siirtymää yhteen planeettaan tai edes yhteen universumiin. Näin ollen jīva voi syntyä: universumiin, jossa luominen on vasta alussa, universumiin, jossa yugat ovat pitkällä, universumiin, jossa kaikki on jo hajoamassa

Tämä selittää, miksi “eri ajat” ovat samanaikaisesti olemassa kosmisessa mittakaavassa.


Kyse ei ole tietoisesta aikamatkailusta tai vapaasta valinnasta. Sielu ei “päätä” mennä tiettyyn aikaan, vaan sen syntymä määräytyy karman mukaan. Näin ollen eri “ajat” eivät ole valittavissa olevia kohteita, vaan seurausta syy–seurausketjusta, joka ohjaa sielun kulkua.

Lue lisää

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.


Tietoisuuden positiivisten muutosten tieteellinen perusteleminen yhden "inkarnaation" puitteissa on mahdotonta: ylivoimainen "reinkarnaatio" on ainoa tapa perustella tietoisuuden positiivisia muutoksia.



Valtaosa ihmisen kriiseistä matkalla kohti totuutta nykyisessä elämässä on seurausta ja samalla tapa selviytyä lukuisista olosuhteista, teoista ja kokemuksista, joiden jälki on kadonnut alitajunnan syvyyksiin ja jotka viittaavat kokemuksiin, jotka eivät selvästikään liity tähän kehoon ja sen elämän erityisiin olosuhteisiin.


Länsimaisen tieteen on yksinkertaisesti palattava omiin juuriinsa, jotka ovat suurelta osin myös Platonin jne. teoksissa, jotka vahvistivat metempsykoosin ajatuksen olevan perustavanlaatuinen persoonallisuuden ontologian rationaalisessa perustelussa ja välttämätön edellytys matkalla täydellisyyteen ”alemmasta maailmasta korkeampaan maailmaan”.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.


Tietoisuuden positiivisten muutosten tieteellinen perusteleminen yhden "inkarnaation" puitteissa on mahdotonta: ylivoimainen "reinkarnaatio" on ainoa tapa perustella tietoisuuden positiivisia muutoksia.



Valtaosa ihmisen kriiseistä matkalla kohti totuutta nykyisessä elämässä on seurausta ja samalla tapa selviytyä lukuisista olosuhteista, teoista ja kokemuksista, joiden jälki on kadonnut alitajunnan syvyyksiin ja jotka viittaavat kokemuksiin, jotka eivät selvästikään liity tähän kehoon ja sen elämän erityisiin olosuhteisiin.


Länsimaisen tieteen on yksinkertaisesti palattava omiin juuriinsa, jotka ovat suurelta osin myös Platonin jne. teoksissa, jotka vahvistivat metempsykoosin ajatuksen olevan perustavanlaatuinen persoonallisuuden ontologian rationaalisessa perustelussa ja välttämätön edellytys matkalla täydellisyyteen ”alemmasta maailmasta korkeampaan maailmaan”.

Lue lisää

Hienojakoinen keho, karma ja maailmankaikkeuden tuhoutuminen


Kun maailmankaikkeus tuhoutuu, myös hienojakoinen keho tuhoutuu, mutta Paramatma säilyttää muiston hienojakoisen kehomme tilasta. Kataklysmin aikana, kun jivat palaavat takaisin Vishnun Kehoon, heidän Svabhāvansa (ehdollistumisensa) säilyy Paramatman muistissa. Kun uusi luomisvaihe alkaa, Paramatma palauttaa tämän Svabhāvan meille, ja me jatkamme toimintaamme vanhan ehdollistumisemme pohjalta. Se on suunnilleen sama kuin jos luette sivua internetissä ja yhtäkkiä järjestelmä käynnistyy mielivaltaisesti uudelleen, selain kehottaa teitä jatkamaan lukemista siitä kohdasta, jossa yhteys katkesi.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Hienojakoinen keho, karma ja maailmankaikkeuden tuhoutuminen


Kun maailmankaikkeus tuhoutuu, myös hienojakoinen keho tuhoutuu, mutta Paramatma säilyttää muiston hienojakoisen kehomme tilasta. Kataklysmin aikana, kun jivat palaavat takaisin Vishnun Kehoon, heidän Svabhāvansa (ehdollistumisensa) säilyy Paramatman muistissa. Kun uusi luomisvaihe alkaa, Paramatma palauttaa tämän Svabhāvan meille, ja me jatkamme toimintaamme vanhan ehdollistumisemme pohjalta. Se on suunnilleen sama kuin jos luette sivua internetissä ja yhtäkkiä järjestelmä käynnistyy mielivaltaisesti uudelleen, selain kehottaa teitä jatkamaan lukemista siitä kohdasta, jossa yhteys katkesi.

Lue lisää

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

----------------------

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

----------------------

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.

Lue lisää

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA

Anonyymi00079 kirjoitti:

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA

Lue lisää

Joku kysyi:

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

-----------------

Hienojakoinen keho, karma ja maailmankaikkeuden tuhoutuminen


Kun maailmankaikkeus tuhoutuu, myös hienojakoinen keho tuhoutuu, mutta Paramatma säilyttää muiston hienojakoisen kehomme tilasta. Kataklysmin aikana, kun jivat palaavat takaisin Vishnun Kehoon, heidän Svabhāvansa (ehdollistumisensa) säilyy Paramatman muistissa. Kun uusi luomisvaihe alkaa, Paramatma palauttaa tämän Svabhāvan meille, ja me jatkamme toimintaamme vanhan ehdollistumisemme pohjalta. Se on suunnilleen sama kuin jos luette sivua internetissä ja yhtäkkiä järjestelmä käynnistyy mielivaltaisesti uudelleen, selain kehottaa teitä jatkamaan lukemista siitä kohdasta, jossa yhteys katkesi.
------------------

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Joku kysyi:

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

-----------------

Hienojakoinen keho, karma ja maailmankaikkeuden tuhoutuminen


Kun maailmankaikkeus tuhoutuu, myös hienojakoinen keho tuhoutuu, mutta Paramatma säilyttää muiston hienojakoisen kehomme tilasta. Kataklysmin aikana, kun jivat palaavat takaisin Vishnun Kehoon, heidän Svabhāvansa (ehdollistumisensa) säilyy Paramatman muistissa. Kun uusi luomisvaihe alkaa, Paramatma palauttaa tämän Svabhāvan meille, ja me jatkamme toimintaamme vanhan ehdollistumisemme pohjalta. Se on suunnilleen sama kuin jos luette sivua internetissä ja yhtäkkiä järjestelmä käynnistyy mielivaltaisesti uudelleen, selain kehottaa teitä jatkamaan lukemista siitä kohdasta, jossa yhteys katkesi.
------------------

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Lue lisää

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Se kysymys perustuu oletukseen, että sielujen olemassaolo riippuu maapallosta tai ihmiskehosta — mutta niin ei ole.

Maailmankaikkeudet syntyvät ja häviävät sykleissä (luominen ja tuhoutuminen). Kun yksi universumi (kuten meidän) ei ole vielä ilmennyt, sielut eivät lakkaa olemasta — ne yksinkertaisesti ovat toisessa tilassa tai toisissa universumeissa

Anonyymi00081 kirjoitti:

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Se kysymys perustuu oletukseen, että sielujen olemassaolo riippuu maapallosta tai ihmiskehosta — mutta niin ei ole.

Maailmankaikkeudet syntyvät ja häviävät sykleissä (luominen ja tuhoutuminen). Kun yksi universumi (kuten meidän) ei ole vielä ilmennyt, sielut eivät lakkaa olemasta — ne yksinkertaisesti ovat toisessa tilassa tai toisissa universumeissa

Lue lisää

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Kirjasta:

Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00082 kirjoitti:

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Kirjasta:

Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Se kysymys perustuu oletukseen, että sielujen olemassaolo riippuu maapallosta tai ihmiskehosta — mutta niin ei ole.

Maailmankaikkeudet syntyvät ja häviävät sykleissä (luominen ja tuhoutuminen). Kun yksi universumi (kuten meidän) ei ole vielä ilmennyt, sielut eivät lakkaa olemasta — ne yksinkertaisesti ovat toisessa tilassa tai toisissa universumeissa.
Joku kysyi:


Sielut eivät ole sidottuja maapallon tai ihmiskehon olemassaoloon. Ne ovat ikuisia ja olemassa riippumatta siitä, onko tämä universumi tai planeetta olemassa. Ne voivat olla henkisessä maailmassa tai muissa aineellisissa ilmentymissä, koska kosmos toimii sykleissä eikä ole kertaluonteinen tapahtuma.

Anonyymi00083 kirjoitti:

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Se kysymys perustuu oletukseen, että sielujen olemassaolo riippuu maapallosta tai ihmiskehosta — mutta niin ei ole.

Maailmankaikkeudet syntyvät ja häviävät sykleissä (luominen ja tuhoutuminen). Kun yksi universumi (kuten meidän) ei ole vielä ilmennyt, sielut eivät lakkaa olemasta — ne yksinkertaisesti ovat toisessa tilassa tai toisissa universumeissa.
Joku kysyi:


Sielut eivät ole sidottuja maapallon tai ihmiskehon olemassaoloon. Ne ovat ikuisia ja olemassa riippumatta siitä, onko tämä universumi tai planeetta olemassa. Ne voivat olla henkisessä maailmassa tai muissa aineellisissa ilmentymissä, koska kosmos toimii sykleissä eikä ole kertaluonteinen tapahtuma.

Lue lisää

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"


Sielut eivät “olleet jossain odottamassa maapallon syntyä”, koska ne eivät ole sidottuja tämän universumin historiaan tai aikajanaan samalla tavalla kuin aine. Sielu on ikuinen — se ei synny eikä lakkaa olemasta missään vaiheessa. Siksi kysymys “missä sielut olivat 6 miljardia vuotta sitten” perustuu oletukseen, että sielu tarvitsee tietyn paikan tai ajan ollakseen olemassa, mikä ei tämän filosofian mukaan pidä paikkaansa.

Kun aineellinen universumi ei ole ilmennyt, kuten ennen tämän maailman syntyä tai sen tuhoutumisen jälkeen, sielut eivät katoa. Ne ovat joko joko toisissa lukemattomissa universumeissa tai aineellisessa potentiaalitilassa, jossa ne eivät vielä toimi fyysisissä kehoissa. Toisin sanoen sielun olemassaolo ei riipu maapallosta, ihmiskehosta tai edes yhdestä universumista, koska todellisuus ymmärretään sykliseksi ja moniulotteiseksi.

Anonyymi00084 kirjoitti:

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"


Sielut eivät “olleet jossain odottamassa maapallon syntyä”, koska ne eivät ole sidottuja tämän universumin historiaan tai aikajanaan samalla tavalla kuin aine. Sielu on ikuinen — se ei synny eikä lakkaa olemasta missään vaiheessa. Siksi kysymys “missä sielut olivat 6 miljardia vuotta sitten” perustuu oletukseen, että sielu tarvitsee tietyn paikan tai ajan ollakseen olemassa, mikä ei tämän filosofian mukaan pidä paikkaansa.

Kun aineellinen universumi ei ole ilmennyt, kuten ennen tämän maailman syntyä tai sen tuhoutumisen jälkeen, sielut eivät katoa. Ne ovat joko joko toisissa lukemattomissa universumeissa tai aineellisessa potentiaalitilassa, jossa ne eivät vielä toimi fyysisissä kehoissa. Toisin sanoen sielun olemassaolo ei riipu maapallosta, ihmiskehosta tai edes yhdestä universumista, koska todellisuus ymmärretään sykliseksi ja moniulotteiseksi.

Lue lisää

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Sielut eivät “olleet jossain odottamassa maapallon syntyä”, vaan ne ovat jatkuvasti olemassa riippumatta siitä, onko tämä universumi ilmennyt vai ei.


Kun puhutaan esimerkiksi “6 miljardista vuodesta sitten”, se osuu itse asiassa yhden Brahman päivän mittakaavaan (kalpa), joka on noin 4,32 miljardia vuotta. Tämä tarkoittaa, että universumi käy jatkuvasti läpi jaksoja, joissa se ilmenee ja vetäytyy takaisin ilmentymättömään tilaan.

Tässä kohtaa juuri se “tietokoneen lepotila” -vertaus on juuri olennainen:

Brahman yön aikana kaikki elävät olennot eivät häviä, vaan siirtyvät ilmentymättömään tilaan — ne eivät ole aktiivisissa kehoissa tai näkyvässä maailmassa, mutta niiden olemassaolo jatkuu. Kun uusi “päivä” alkaa, sama kosminen järjestelmä aktivoituu uudelleen, ja sielut jatkavat siitä, mihin jäivät, karman mukaisesti.

Joten sielut eivät olleet ‘jossain maapalloa ennen’, vaan ne olivat olemassa koko ajan. Jos tämä universumi ei ollut vielä ilmennyt, ne olivat ilmentymättömässä tilassa — vähän kuin tietokone lepotilassa — tai muissa universumeissa. Ne eivät koskaan lakkaa olemasta, eivätkä ne ole sidottuja maapallon historiaan.

Anonyymi00085 kirjoitti:

"Missä sielut majailivat 6 miljardia vuotta sitten kun maapalloa tai saatika ihmisiä ei ollut vielä olemassakaan ?"

Sielut eivät “olleet jossain odottamassa maapallon syntyä”, vaan ne ovat jatkuvasti olemassa riippumatta siitä, onko tämä universumi ilmennyt vai ei.


Kun puhutaan esimerkiksi “6 miljardista vuodesta sitten”, se osuu itse asiassa yhden Brahman päivän mittakaavaan (kalpa), joka on noin 4,32 miljardia vuotta. Tämä tarkoittaa, että universumi käy jatkuvasti läpi jaksoja, joissa se ilmenee ja vetäytyy takaisin ilmentymättömään tilaan.

Tässä kohtaa juuri se “tietokoneen lepotila” -vertaus on juuri olennainen:

Brahman yön aikana kaikki elävät olennot eivät häviä, vaan siirtyvät ilmentymättömään tilaan — ne eivät ole aktiivisissa kehoissa tai näkyvässä maailmassa, mutta niiden olemassaolo jatkuu. Kun uusi “päivä” alkaa, sama kosminen järjestelmä aktivoituu uudelleen, ja sielut jatkavat siitä, mihin jäivät, karman mukaisesti.

Joten sielut eivät olleet ‘jossain maapalloa ennen’, vaan ne olivat olemassa koko ajan. Jos tämä universumi ei ollut vielä ilmennyt, ne olivat ilmentymättömässä tilassa — vähän kuin tietokone lepotilassa — tai muissa universumeissa. Ne eivät koskaan lakkaa olemasta, eivätkä ne ole sidottuja maapallon historiaan.

Lue lisää

Sielut eivät ole rajoittuneet vain tähän universumiin. Aineellinen maailmankaikkeus käy jatkuvia syklejä läpi, jossa se syntyy ja tuhoutuu toistuvasti. Tätä kutsutaan kalpaksi, Brahman päivän ja yön sykliseksi elinkaaren jatkumoksi. Kun universumi ei ole vielä ilmennyt, sielut voivat olla ilmentymättömässä tilassa tai olla osa muiden universumien elämää.

Sielujen siirtyminen universumeihin

Kun keskustellaan siitä, missä sielut olivat 6 miljardia vuotta sitten, perustavanlaatuinen väärinkäsitys on, että sielut olisivat rajoittuneet vain tähän universumiin tai maapallon historian aikarajoihin.Sielut eivät ole sidottuja ainoastaan tämän maailman aikarajoihin, vaan ne voivat siirtyä muilla planeetoille, universumeihin tai ilmentymättömiin tiloihin riippuen universumin tuhoutumisen ja luomisen syklisistä vaiheista.

Tämä ei ole vain spekulaatiota, vaan se noudattaa karma-lakia: karman vaikutus määrää, missä ja milloin sielu syntyy uudelleen. Sielu voi olla myös vapaana samsāra-pyörästä, jolloin se ei enää synny aineelliseen maailmaan.

Syntymä ei rajoitu Maahan tai ihmisiin

Anonyymi00086 kirjoitti:

Sielut eivät ole rajoittuneet vain tähän universumiin. Aineellinen maailmankaikkeus käy jatkuvia syklejä läpi, jossa se syntyy ja tuhoutuu toistuvasti. Tätä kutsutaan kalpaksi, Brahman päivän ja yön sykliseksi elinkaaren jatkumoksi. Kun universumi ei ole vielä ilmennyt, sielut voivat olla ilmentymättömässä tilassa tai olla osa muiden universumien elämää.

Sielujen siirtyminen universumeihin

Kun keskustellaan siitä, missä sielut olivat 6 miljardia vuotta sitten, perustavanlaatuinen väärinkäsitys on, että sielut olisivat rajoittuneet vain tähän universumiin tai maapallon historian aikarajoihin.Sielut eivät ole sidottuja ainoastaan tämän maailman aikarajoihin, vaan ne voivat siirtyä muilla planeetoille, universumeihin tai ilmentymättömiin tiloihin riippuen universumin tuhoutumisen ja luomisen syklisistä vaiheista.

Tämä ei ole vain spekulaatiota, vaan se noudattaa karma-lakia: karman vaikutus määrää, missä ja milloin sielu syntyy uudelleen. Sielu voi olla myös vapaana samsāra-pyörästä, jolloin se ei enää synny aineelliseen maailmaan.

Syntymä ei rajoitu Maahan tai ihmisiin

Lue lisää

Joku kysyi:

"Ongelma jälleensyntymisessä

Kun syntyvyys vähenee niin miten sielu löytää uuden isän ja äidin.,? Onko niitä tarjolla kun sieluja on tuonpuoleisessa odottamassa sopivaa syntymähetkeä.?

Lisäys. Kun sieluja on tuonpuoleisessa odottamassa syntymää monin kertainen määrä kuin täällä elossa."

Vastaus:

Kysymys:
Miten jälleensyntyminen on mahdollista, kun maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti jne.

Vastaus:
Emme synny uudelleen ainoastaan tähän, maan päälle, vaan myös muille planeetoille ja kokonaan muihin universumeihin. Jossain vaiheessa koko maailmankaikkeus tuhoutuu, mutta jonkin (pitkän) ajan kuluttua kaikki luodaan uudelleen. Universumit elävät eri aikoja. Joissakin universumeissa kaikki on vasta alussa, toisessa universumissa kaikki on keskivaiheilla ja jossain muualla maailmankaikkeudessa koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen on jo lähellä. Universumit elävät eri aikoja. Mutta sielu vaeltaa niissä.

Olemme jo olleet monissa eri universumeissa. Voimme siis syntyä täysin eri historiallisiin ajanjaksoihin.

Jīva ei odota vuoroaan johonkin tiettyyn ihmiskehoon tai tietylle planeetalle. Koko ajatus “riittääkö vanhempia kaikille” perustuu siihen oletukseen, että kaikki sielut syntyisivät vain ihmisiksi ja vain Maahan — mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Syntymä ei rajoitu ihmisiin eikä Maahan
On 8,4 miljoonaa eri elämänmuotoa (lajeja), joihin sielu voi syntyä.


Universumeja on lukemattomia
Universumeja on käytännössä rajattomasti, ja ne syntyvät ja häviävät sykleissä. Sielu voi syntyä missä tahansa näistä — ei vain tässä yhdessä maailmassa.

Kaikki sielut eivät ole “odottamassa syntymää”
Sielut ovat eri tiloissa: osa on parhaillaan kehollisessa elämässä, osa siirtymässä kuoleman jälkeen (karma ohjaa seuraavaa syntymää), osa on vapautunut (mokṣa) eikä enää synny aineelliseen maailmaan
Karma määrää syntymän, ei “saatavuus”.