Missä olin ennen syntymää?

No jopas! Niin kuin sammakon poikasetko me siellä sielujen kaivossa uiskennellaan?

ja meitä vanhempien tsiigaajia on joskus ollut jopa kahdeksan kappaletta kerralla.

ettei kristinuskosta löytynyt vastausta vaan
jälleensyntymisopista.

Puhut typeriä. Kuoleman jälkeen me kaikki menemme onttoon maapalloon! Terrastraalitasoilla jytää!

Anonyymi kirjoitti:

Puhut typeriä. Kuoleman jälkeen me kaikki menemme onttoon maapalloon! Terrastraalitasoilla jytää!

Onpas meidän terrastraaliapina hereillä aikaisin!

Nuku, että aivosi saavat riittävästi lepoa, muuten hukut sinne onttoon kalloosi.

Anonyymi kirjoitti:

Onpas meidän terrastraaliapina hereillä aikaisin!

Nuku, että aivosi saavat riittävästi lepoa, muuten hukut sinne onttoon kalloosi.

Huolesi on aiheeton. Me onton maapallon todelliseksi tietävät vietämme erittäin säännöllistä elämää. Irrotan lihakasani joka yö vähintään 8 tunnin ajaksi seikkailleksani terrastraalitasojen ihmeellisessä maailmassa. Aivan mahtavaa!

Anonyymi kirjoitti:

Huolesi on aiheeton. Me onton maapallon todelliseksi tietävät vietämme erittäin säännöllistä elämää. Irrotan lihakasani joka yö vähintään 8 tunnin ajaksi seikkailleksani terrastraalitasojen ihmeellisessä maailmassa. Aivan mahtavaa!

Lue lisää

Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi. Osa 2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18392690/jos-kyseenalaistat-toisten-totuuden-menetat-oman-totuutesi--osa-2

Missä on parempi? Pohjois-Koreassa?

Seuraavassa elämässä synnyt ehkä afganistaniin.

Eikö Andromedassakin ollut joitakin ongelmia? Tietenkin vitsailet tuosta Andromeda-jutusta, mutta sanotaanpa vain, ettei missään voi olla ilman ongelmia, ei edes ”paratiisissa”.

Kirjoitin tuon karma jutun kun täällä haukutaan Suomea ja meidän kansamme päättäjiä.

"Vaihtaako sielu sukupuolta?"
Jīva ei ole pohjimmiltaan mies eikä nainen. Kehon sukupuoli kuuluu aineelliseen maailmaan ja vaihtuu jälleensyntymissä. Siksi yhdessä elämässä sielu voi syntyä miehen kehoon ja toisessa naisen kehoon karmansa mukaan.

Anonyymi00047 kirjoitti:

"Vaihtaako sielu sukupuolta?"
Jīva ei ole pohjimmiltaan mies eikä nainen. Kehon sukupuoli kuuluu aineelliseen maailmaan ja vaihtuu jälleensyntymissä. Siksi yhdessä elämässä sielu voi syntyä miehen kehoon ja toisessa naisen kehoon karmansa mukaan.

Lue lisää

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Lue lisää

Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Sen materiaalinen keho vaihtuu karmansa mukaan: joskus mies, joskus nainen, joskus jopa muu elämänmuoto. Nämä ovat väliaikaisia peitteitä.
Se, että ihminen syntyy fyysisesti miehenä tai naisena, ei muuta sielun alkuperäistä svarūpaa eli ikuista identiteettiä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Aineellisessa maailmassa kyllä — voi syntyä eri sukupuoliin eri elämissä. Mutta itse sielu ei ole materiaalisti mies tai nainen.

Korkeimmalla todellisuustasolla sieluja kuvataan "feminiinisiksi", vaikka he ovatkin miesten kehoissa.

Lue lisää

Kyllä minä sen tiesin että s ok elulla ei ole sukupuolta. Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia. Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä...

Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?

Anonyymi00053 kirjoitti:

Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?

"Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?"

Isän siemenestä.

Anonyymi00054 kirjoitti:

"Mistä sielu tuli kohtuun sikiöön?"

Isän siemenestä.

Sielu ja ruumis on eri asia. Vain keho kehittyy siemenestä.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Sielu ja ruumis on eri asia. Vain keho kehittyy siemenestä.

Kyllä, mutta todellisuudessa sielu ei edes ole fyysisesti ihmiskehossa, vaan sielu heijastuu kokonaan toisesta ulottuvuudesta ihmiseen.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Kyllä, mutta todellisuudessa sielu ei edes ole fyysisesti ihmiskehossa, vaan sielu heijastuu kokonaan toisesta ulottuvuudesta ihmiseen.

"Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia."

Henkimaailmassa olennot eivät ole lainkaan sukupuolettomia; sukupuoli on olemassa myös siellä. Vaikka sielu on siellä olemukseltaan feminiininen, vaikka sillä olisi henkimaailmassa miehen keho, lisäksi kuolemnrajakokemukset eivät paljasta mitään henkimaailmasta, vaan aineellisesta maailmasta, mutta astraalitasosta.

Anonyymi00058 kirjoitti:

"Henkimaailmassa olo aikañakin ollaan sukupuolettomia."

Henkimaailmassa olennot eivät ole lainkaan sukupuolettomia; sukupuoli on olemassa myös siellä. Vaikka sielu on siellä olemukseltaan feminiininen, vaikka sillä olisi henkimaailmassa miehen keho, lisäksi kuolemnrajakokemukset eivät paljasta mitään henkimaailmasta, vaan aineellisesta maailmasta, mutta astraalitasosta.

Lue lisää

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia

Reinkarnaation näkökulmasta näiden kuolleiden sukulaisten pitäisi olla muualla.
Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet. Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Vain Paramatma (Jumala sydämessä) näyttää hänelle joitain läheisten kuvia, jotta tämä elävä olento tuntee, ettei hän ole yksin, että on joitain läheisiä ihmisiä, jotka vaikkapa seuransa tai ympäristönsä avulla antavat hänelle tunteen jonkinlaisesta emotionaalisesta tuesta. Siinä kaikki.

Ja Paramatma näyttää meille kiintymyksemme. Olemmeko kiintyneitä sukulaisiimme. Siinä se on. Saatte sen, mihin olette kiintyneitä. Nämä sukulaiset ovat todellisuudessa jo eri maailmoissa, eri planeetoilla tai jopa eri universumeissa. Eri paikoissa, eri kehoissa, vaikka he voivatkin olla samalla planeetalla.

Joskus sukulaiset voivat ilmestyä uudelleen samaan perheeseen. Emmekä me tunnista heitä!
Koska kehot ovat erilaisia.

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Siksi on aivan selvää, että jos kliinisen kuoleman tilassa oleva ihminen näkee kuolleita sukulaisiaan, mutta heidän kehons ovat nyt jo erilaisia. Kehoja, joissa hän heidät niin sanotusti näkee, ei ole enää olemassa. Siksi on aivan ilmeistä, että hän näkee illuusion. Hän näkee vain kiintymystensä heijastuksen.

Paramatma näyttää hänelle näitä kuvia vain jonkinlaisen emotionaalisen tuen antamiseksi. Teidän on siis selvästi ymmärrettävä, että on olemassa niin sanotusti todellisuus, tieto, ja Jumalalta on saatavissa jonkinlaista emotionaalista tukea. Ja miten Hän tekee sen? Käyttämällä niitä kuvia, jotka ovat teille tunnistettavia, jotka ovat teille läheisiä ja rakkaita. Hän siis näyttää niitä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia

Reinkarnaation näkökulmasta näiden kuolleiden sukulaisten pitäisi olla muualla.
Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet. Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Vain Paramatma (Jumala sydämessä) näyttää hänelle joitain läheisten kuvia, jotta tämä elävä olento tuntee, ettei hän ole yksin, että on joitain läheisiä ihmisiä, jotka vaikkapa seuransa tai ympäristönsä avulla antavat hänelle tunteen jonkinlaisesta emotionaalisesta tuesta. Siinä kaikki.

Ja Paramatma näyttää meille kiintymyksemme. Olemmeko kiintyneitä sukulaisiimme. Siinä se on. Saatte sen, mihin olette kiintyneitä. Nämä sukulaiset ovat todellisuudessa jo eri maailmoissa, eri planeetoilla tai jopa eri universumeissa. Eri paikoissa, eri kehoissa, vaikka he voivatkin olla samalla planeetalla.

Joskus sukulaiset voivat ilmestyä uudelleen samaan perheeseen. Emmekä me tunnista heitä!
Koska kehot ovat erilaisia.

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Siksi on aivan selvää, että jos kliinisen kuoleman tilassa oleva ihminen näkee kuolleita sukulaisiaan, mutta heidän kehons ovat nyt jo erilaisia. Kehoja, joissa hän heidät niin sanotusti näkee, ei ole enää olemassa. Siksi on aivan ilmeistä, että hän näkee illuusion. Hän näkee vain kiintymystensä heijastuksen.

Paramatma näyttää hänelle näitä kuvia vain jonkinlaisen emotionaalisen tuen antamiseksi. Teidän on siis selvästi ymmärrettävä, että on olemassa niin sanotusti todellisuus, tieto, ja Jumalalta on saatavissa jonkinlaista emotionaalista tukea. Ja miten Hän tekee sen? Käyttämällä niitä kuvia, jotka ovat teille tunnistettavia, jotka ovat teille läheisiä ja rakkaita. Hän siis näyttää niitä.

Lue lisää

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Anonyymi00060 kirjoitti:

" Vai ollaanko kun on nähty kuolleita kuolemanrajakokemuksissa sukulaisia jotka ovat miehiä, naisia, poikia, tyttöjä..."

Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Lue lisää

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.




Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.




Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Lue lisää

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös.

Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.






Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös.

Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.






Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Lue lisää

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.





Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.





Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Lue lisää

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Lue lisää

Jotkut ihmiset siis tietoisesti harjoittavat fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksia, mutta se saattaa olla vaarallista.