Minulla ei ole mitään samoja mielenkiinnon aiheita appivanhempieni kanssa. Heillä on voimakkaita mielipiteitä ihmisistä ja olen näistä mielipiteistä heidän kanssaan aivan erimieltä. Heidän suhtautuminen muihin on epäluuloinen, kateellinen, vihamielinen ja katkera.
Vaimoni ei kestä omia vanhempiani, siihen on ihan hyvät syyt. Tämä aiheuttaa sen, että minulla on entistä vähemmän mielenkiintoa tavata appivanhempiana. Vaimoni haluaa kuitenkin, että käymme aina silloin tällöin hänen vanhempiensa luona. Suostun tähän ainoastaan siksi, että hänen on tällöin tultava tapaamaan minun vanhempieni. Meillä on pieni lapsi ja haluan, ettei vanhempani voivat nauttia isovanhemmuudesta ja lapsemme isovanhemmista.
EN ESTÄ LASTAMME TAPAAMASTA vaimoni vanhempiakaan, mutta itse en sinne mene kuin pakosta ja hampaat irvessä.
Tilanne on sen verran ahdistava, että olisiko jollain jotain ajatuksia tai neuvoja?
Vaimoni ei kestä omia vanhempiani, siihen on ihan hyvät syyt. Tämä aiheuttaa sen, että minulla on entistä vähemmän mielenkiintoa tavata appivanhempiana. Vaimoni haluaa kuitenkin, että käymme aina silloin tällöin hänen vanhempiensa luona. Suostun tähän ainoastaan siksi, että hänen on tällöin tultava tapaamaan minun vanhempieni. Meillä on pieni lapsi ja haluan, ettei vanhempani voivat nauttia isovanhemmuudesta ja lapsemme isovanhemmista.
EN ESTÄ LASTAMME TAPAAMASTA vaimoni vanhempiakaan, mutta itse en sinne mene kuin pakosta ja hampaat irvessä.
Tilanne on sen verran ahdistava, että olisiko jollain jotain ajatuksia tai neuvoja?
Vastaukset 33
Vanhimmat
"Vaimoni ei kestä omia vanhempiani, siihen on ihan hyvät syyt. Tämä aiheuttaa sen, että minulla on entistä vähemmän mielenkiintoa tavata appivanhempiana."
Eli kun vaimosi ei suostu leikkimään sun vanhempien kanssa, sinäkään et suostu leikkimään hänen vanhempiensa kanssa?
Hei hyvät ihmiset, oletteko oikeasti aikuisia vai jotain keskenkasvuisia kakaroita joilla on jonkunlainen valtapeli meneillään?
On lohdullista että kaikki isovanhemmat varmaan ovat vielä hyvässä kunnossa, sillä onhan sitten edes joku aikuinen kuka voi siitä lapsestanne vastuun ottaa sillä aikaa kun te kinastelette siitä "kumman isi on vahvempi ja kumman äiti tekee parempaa ruokaa ja kumman vanhempien luokse on pakko mennä"...
Kyse on toisen huomioimisesta. Olen valmis itseäni epämiellyttävään vierailuun vaimoni ja lepsemme vuoksi. Vierailut aiheuttavat minulle suurta ahdistusta ja koen ne hyvin vastenmielisiksi.
Tarkoitin, että jos uhrautuja olisi AINA JA YKSINOMAAN minä, niin en kauaa jaksaisi uhrautua. Homma on sen verran ahdistavaa, että olisin valmis luopumaan joka vuosi kuukauden palkasta, jos ei tarvitsisi appivanhempia nähdä. Tiedän, ettei vaimoni halua nähdä minun vanhempiani ja hänellä on suunnilleen sama syy siihen kuin minulla.
Eli:
et pidä appivanhemmistasi koska mielipiteenne ovat niin erilaisia ja se ahdistaa sinua
vaimosi ei pidä sinun vanhemmistasi samoista syistä, eli heidän mielipiteensä ovat niin erilaisia ja se ahdistaa häntä
ilmeisesti kuitenkin kumpikin tulette toimeen omien vanhempienne kanssa koska mielipiteenne ovat suht samankaltaisia heidän kanssaan?
toisinsanoen sinun ja vaimosi mielipiteiden tulee olla hyvin poikkeavia toisistaan, miten ihmeessä tulette keskenänne ahdistumatta toimeen?
Itse ymnmärsin heti mitä aloittaja tarkoitti. Sinä et omassa virtavedossa vaan viitsinyt lukea hyvin ja olit jo päättänyt oman asemasi valossa asettua tässäkin taas appivanhempien puolelle. Joten kukahan tässä taas sekoilee...
Tokihan nyt kaikilla saa mielipiteitä olla, mutta jos ne näyttelee tapaamisissa liian suurta roolia, ei kai sitä kukaan tervejärkinen kestä.
Eikä lapsellisuudella ole mitään tekemistä toisen huomioimisen kanssa. Sen tulee myös parisuhteessa (ainakin 2000-luvun sellaisessa) olla vastavuoroista, ei yhden ainoan toimittamaa.
Koeta mummo-kulta nyt vaan ymmärtää, että ikä ei anna oikeutta mielipiteiden jyräämiseen. Kunnioitus ansaitaan, ei saavuteta ikävuosilla!
Ymmärrän täysin mitä kerrot.
Tilanne on vaikea.
Voisiko tehdä niin, että kumpikin kävisi vain omien vanhempien luona?
Vierailut appivanhempien luona ovat aika paljon vähentyneet. Ongelmia tulee erilaisten juhlapyhien aikana, kun haluamme olla vaimon ja lapsen kanssa yhdessä, mutta toisaaltaan vanhemmat kinuavat luokseen. Ollaan sitten käyty joko molempien vanhempien luona tai sitten ollaan vuoroteltu sen mukaan, missä viime vuonna oltiin.
Pidätte välissä myös juhlapyhät kotona.
Käytte todella harvakseltaan yhdessä sukulaisissa.
Sen kestää hampaatirvessä.
Sitten muut kerrat omien vanhempien luona itseksenne tai lapset vain mukana.
Mielyttää ei saa liikaa minusta.
Täytyy muistaa omat rajat.
Olen samaa mieltä nimimerkin "shfdhf" kanssa.
Asettakaa ne rajat, ei ole järkevää vierailla ja kestää vierailu hampaat irvessä.
Kumpikin voi pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa puhelimitse tai käydä heidän luonaan yksin tai lasten kanssa. Koko perhe vierailee harvemmin, silloin voi skarpata, sen jaksaa.
Kaikkien kemiat eivät toimi, se on vain hyväksyttävä. Syitä voi olla monia.
Jos ei tule toimeen omien tai appivanhempiensa kanssa, syy ei aina ole nuorenparin, ei todella.
Itse opin paljon anopin käytöksestä, samoja virheitä en tee. Toistaiseksi sujunut hyvin.
Jokaisen kannattaa katsoa peiliin.
Samat tuntemukset minulla, oikein hätkähtin, miten voi olla appivanhemat niin samakaltaisiä, kateellisyys, vihamiellisyys, katkeruus ja ilkeys paistaa joka asiassa oikein loistaa, kuin aurinko!
molemmat ja opetelkaa suvaitsevaisuutta. Teillä
on molemmilla sairaalloinen asennevamma.
Kuinka jaksat aina kirjoittaa samaan tyyliin. Esität itsesi vaan juuri sen kaltaisena ihmisenä mistä juuri kirjoitetaan arvostelevasti.
Siis aikuinen ihminen on mielestäsi, jos kuuntelee suvaitsevasti paasausta ja toisten kommentteja elämästään. Itse olen käsittänyt vierailut ihan vaan normaalina kuulumisten vaihtona...
Jos et tällaisia ihmisiä sitten tunne (muuta kuin ehkä itsesi) älä myöskään kommentoi noin halvasti ja epäkypsästi sivusta huutaen, kykenemättä mitenkään asiallisesti arvioimaan toisen ihmissuhdeongelmia.
So right back at you..my dear!
edelleen .. kasvakaa aikuisiksi :)
-ystäväni..
heti kun sinä keräät ne pienen pienet herneen palat maasta ja laitat ne takaisin sinne sievään päähäsi..
Rakas, ihana ihminen!
Minä olen kuunnellut vuosikymmenet ja tullut juttuun " vaikeiden " ihmisten kanssa.
Eikä koskaan ole tullut mieleenkään vaikertaa sitä netissä.
Eikö aikuinen ole juuri sellainen joka tulee toimeen kaikkien kanssa vaikka se ei aina itselle olisikaan niin kovin "ihanaa" ?
Muuten, minä en huutanut yhtään sen kummemmin kuin
kukaan muukaan.
Kuten huomaat aika pahasti lipesi otteesi ja
huusit pelkkää omaa tyhmyyttäsi.
Kasvahan aikuiseksi.
nyt retkuun ..
Kymppitonni kun loppui jo....
huomasit... hyvä myöhään kun ei silloinkaan ..
näkee et sä elät menneessä ..
aina sattuu ja tapahtuu, varsinkin kun yrittää
olla liian nokkela:)
Oliko tässä jo hiukan toiston makua...huutaa, kasvaa aikuiseksi.....
Eikö monistaminen ollut täällä kiellettyä. Mitähän valvonta tähän tuumaa...
käsittäny ton asian vähän väärin?
niinku kasvamisen aikuiseksi...ehkä! Onneksi anopit täällä kertoo miten se tapahtuu, niin kuin myös sen miten järjestän liinavaatekaappini.
annatko sä jonkun määrätä siitäkin, et ite osaa?
täälläkin mut kyllä mä sentään kaappini oon saanu omin voimin kunnossa pysyyn.
Mulle ei oo kyl tarvinnut kertoo.
Ootko uusavuton?
Tarkoitatko, ettei neuvojen pyytäminen netin keskustelupalstoilta ole sopivaa kypsälle ihmisille? Olen erimieltä, olisi epäkypsempää antaa asian vain olla. Nimittäin ongelmiin pitää puuttua ennen kuin ne pahenevat.
Jokainen meistä on ollut tekemisissä vaikeiden ihmisten kanssa. Ei siinä mitään, mutta pitääkö miellyttämisessä mennä niin pitkälle, että pilaa lomat ja juhlapyhät tälläisten ihmisten kanssa?
kyllä täältä OIKEASTI saa mitään apua,eiköhän
se sentään pidä setviä niiden läheisten ihmisten kanssa??
puuttua ennenkuin ne pahenee mutta se on kyllä tehtävä jossakin muualla kuin nettipalstalla.
Se pitää tehdä niiden ihmisten kesken ketkä ovat
osallisina näihin ongelmiin.
Selittäisitkö tarkemmin, mistä päättelit että minulla on sairaalloinen asennevamma?
kauanko sitä jaksaa olla suvaitsevainen, kuin Sinulle valitetaan koko ajan ja ollaa vielä kaupan päälle ilkeätkin!
jos haluaa.
että anoppi on se syylä joka tulee aviopuolison kylkiäisenä, kapiona....ainakin meillä..
on ja tiedän tunteen. Itseasiassa aika sattuma, että tämä keskustelu osui silmiin, ja pakkohan on nyt vastata.
Itselläni on vanhempiini järkevät välit. He käyvät 1-2 krt kuussa ja ilmoittavat kun ovat tulossa, kysyvät meidän mielipiteitä ja ovat hyvin passiivisia -ajattelevia ja viisaita isovanhempia joille annamme lapsemmekin mielellämme hoitoon.
Vaimoni vanhemmat....mistä aloittaisin.
En osannut ikinä kuvitella mitä ainoan lapsen kanssa naimisiin meneminen tuo mukanaan...
Rakastan vaimoani ja lapsiani ylikaiken. Mutta hänen vanhempansa myrkyttävät ilmapiirin ja tekemisillään saavat tilanteen hyvin kireäksi ja ahdistavaksi. En ole käynyt heitä katsomassa kolmeen vuoteen. He kyllä ravaavat meillä 5-10 krt viikko. Olen kaksi kertaa joutunut sanomaan asiasta, koska vaimoni ei heille pysyty sanomaan mitään kielteistä. Viime kerralla appiukko sanoi, että älä ala poika kukkoilemaan, me tulemme katsomaan tytärtämme ja lapsia silloin kun me haluamme.
Niinkuin moni varmaan jo päättelee on vaimoni läheisriippuvainen.
En tiedä enää mitä tehdä. Vaikka kuinka yritän vähentää kontakteja, en pääse irti.
Seuraavaksi tulee fyysinen konflikti.
Nämä ihmiset ovat itsekkäitä, ajattelemattomia ja heillä on joku mystinen syntien sovitus menossa.
Omat vanhempani sanoivat, että he eivät asiaan puutuu mitenkään, eivätkä ota kantaa. Jos tilanne riistäytyy käsistä minun kuuluu soittaa poliisit!!
Onko kenelläkään tämmästä???
"He kyllä ravaavat meillä 5-10 krt viikko."
Ei tuota kestäisi kukaan, en ainakaan minä olisi kestänyt aikanaan - olen jo leski ja anoppi.
Oli kestämistä anopin jatkuvissa puheluissa, mitkä kestivät vähintään tunnin kerrallaan...
Vältä fyysistä konfliktia viimeiseen asti!
Mene ulos, jos muu ei auta.
Istukaa pöydän ääreen vaimosi kanssa ja puhukaa tämä asia puhki! Olette oikeutettuja omaan rauhaan ja omaan perhe-elämään, pitäkää siitä kiinni.
Jos noin jatkuu, se tulee vaikuttamaan keskinäisiin väleihinne, vaimosi pitää ymmärtää se.
En tiedä, olisiko siitä apua, jos menisitte puhumaan esim. perheneuvolaan, saisitte ulkopuolisen mielipiteen ja ehkä vinkkejä, miten hoitaa tilanne.
Tsemppiä ja jäitä hattuun!
asia on tietysti puhua vaimosi kanssa. Hänenhän
pitää herätä!
Hänhän antaa kaiken tapahtua ja antaa siunauksensa kaikelle.
Akka ruotuun.!!
Ei sun tarvi niistä tykätä! Riittää kun käyttäydyt hyvin. (Ja vaimollesi sama.)
Sisko ja sen mies on jo 15 vuotta tehneet ihan sujuvasti niin, että kumpikin käy lasten kanssa OMIEH vanhempiensa luona (yksin) - eli appivanhempia ei tarvi tavata. Ne kun on piruja miniälle/vävylle.
Mitä sitä itseä kiusaamaan.
Tehkää sama jako: sinä käyt lapsen kanssa omilla vanhemmillasi; vaimosi käy lapsen kanssa omilla vanhemmillaan. Yksin.
Tärkeintähän on teidän perhe ja sen samaan hiileen puhaltaminen.
Useat appivanhemmat on oikeasti todella vittumaisia.