mitä ajatella....

Mulla on vähän samanlainen tilanne kuin miehelläsi, koulua olen vaihtanut kolmesti ja viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut yo:lla kirjoilla mutten ole opiskellut vaan olen ollut töissä. Ikää on 27. Nykyään saan palkkaa saman verran kuin valmistuneet työkokemukseni ansiosta, joten ei se valmistunenkaan välttämätön pakko ole jos muuten hoitaa asiansa. Tottakai olisi kiva ja hyvä saada paperit joskus ulos, mutta toisaalta miksi vääntää väkisin ne ulos jos ei tunnekaan opiskelemaansa alaa omakseen?

Asia on tietenkin eri jos miehesi ei ole myöskään kiinnostunut töistä tai niiden hankkimisesta, vaan vain lusmuilee ja elää "siivelläsi" ja tuilla. Silloin heppua voisi (ja pitääkin) vähän potkaista vauhtiin, tuskinpa hänkään haluaa olla 30:senä sekä työtön että kouluttamaton?

Sano miehellesi, että menee vaikka vuodeksi töihin ja miettii samalla mikä kiinnostaa. Koita myös ehdotella muita koulutusväyliä kuin yliopisto, kaikkia ei se kiinnosta ja motivoi. Miltä ammattikoulu kuulostaa hänen mielestään? Tai ammattikorkea? Kun on ammatti valmiina voi rauhassa opiskella kaikkea mikä kiinnostaa ja siinä sivussa tehdä töitä, tai sitten toisin päin.
Älä nyt hermostu, mutta sain sellaisen kuvan, että miehesi ei ole kovinkaan innostunut koko yliopistosta. Miksi hän siellä käy? Oletko sanonut/antanut hänen mielestään ymmärtää ettei sinulle kelpaa kuin yliopiston käynyt? Lahjakkuutta voi osoittaa muuallakin kuin yliopistossa.
Omassa vaa'assani painaisi enemmän se, että mies pitää työstään ja muutkin päivät kuin palkkapäivät ovat mieleisiä.
Teidän kannattaa keskustella asiasta, sillä ei ole hyväksi jos asiat jatkuvat samalla tavalla ja elämä valuu hukkaan. Sinun kannattaisi puhua miehellesi että menisi edes töihin, se voi nostattaa motivaatiota koulun suhteen ja antaa aikaa miettiä mitä haluaa ilman "pakokauhun" tunnetta.