Vanhapari

Se tästä jutusta niin vaikean tekeekin, että ihan täysin 100 % varmuutta uskottomuudesta ei ole. Myöntää kyllä käytöksellään ja ilmeillään, mutta haukkuu minua luulosairaaksi. Sain vihiä asiasta, kun mieheni oli työkaveriensa kanssa viettämässä ravintolailtaa, tuli kotiin vasta 5 aikaan aamulla. Meidän poika asuu (on myös paljon täällä kotosalla)meidän omistamassamme kaksioissa, hän opiskelee vielä. Tämän ravintolaillan jälkeen (poika oli sillon täällä minun kanssani) poikani ihmetteli kun astiakaappista kahta lasia oli käytetty, ne oli huonosti "virutettu" ja niissä oli vielä jäämiä jostain alkoholipitoisesta juomasta, ilmeisesti likööristä. Avaimet ko asuntoon on ainoastaan minulla, miehelläni ja tietysti pojalla. Asiaa täällä kotona ihmetellessämme mieheni ilme paljasti aika paljon, vaikkei poikani sitä huomannutkaan. Mieheni hädissään syyttelemään huoltomiehiä asunnossa käymisestä. Ei siellä tietenkään ollut käynyt mitään huoltomiehiä, olisikin ollut aika erikoista että huoltomiehet olisivat tuoneet omat juomat mukaansa ja nauttineet niitä siellä. Mieheni kiistää kaiken, aivan varmasti on ollut siellä jonkun "misunsa" kanssa. Toinen tapaus sattui sittn vähäsen myöhemmin, mieheni oli menossa venettämme kunnostamaan ( tai omien sanojensa mukaan). Asu vain oli tosi outo, yleensä oli lähtiessä päällä rähjät vaattaat, nyt oli nätit fargut ja kiva paita ja olipa partavettäkin käytetty runsaanlaisesti. Muistan vieläkin hänen ilmeensä kun lähti, katseli minua aivan poissaolevan näköisenä. Illalla kotiin tullessaan meni heti suihkuun, sillä välin katselin tietysti hänen känystä soitetut puhelut, mutta kas kummaa kaikki sen päivän puhelut oli poistettu, kaikkea muuta vanhaa känässä kylläkin oli. Mies oli koko illan aivan poissaoleva ja outo. Tästä alkoi sitten meidän suhteemme kylmeneminen. Katseli minua usein arvostelevasti, olin ehkä liian "repsahtaneen näköinen" verrattuna hänen misuunsa. Myöskin päivittäiset soitot töistä minulle loppuivat kuin seinään, syytä en ole pyynnöistä huolimatta saanut selville. Kyllä tässä on minusta tarpeeksi näyttöä uskottomuudelle, nyt mies ei enää jaksa aina kieltääkään sitä sanoi vain että älä enää ajattele sellaisia vanhoja asioita. Tuntuu että minua pidetään ihan höynähtäneenä. On vain kauhean vaikeata lähteä kun piti aloittaa viettämään yhteistä eläkeaikaa. Ollaan sitä varten säästetty rahaa ja paljon puhuttu mitä sitten tehdään. Nyt olen kaksi viikkoa itkenyt vähän väliä, en osaa nukkua kunnolla, alan olla aika lopussa. Mieheni haluaa että jatkamme yhdessä ja pyysi että aloitettaisiin alusta ja lähdettäisiin jonnekin matkalle ym. On vain vaikeata kun ei tiedä miten kauan tätä paskaa on selkäni takana jatkunut ja jatkuuko mahdolliseti vielä (Tietysti mieheni sanoo ettei ole mitään ollut eikä mikään voi myöskään jatkuakaan)
Että tällainen tapaus, en olisi minäkään enää tässä iässä uskonut tätä tapahtuvan!

Annanko anteeksi kirjoitti:

Se tästä jutusta niin vaikean tekeekin, että ihan täysin 100 % varmuutta uskottomuudesta ei ole. Myöntää kyllä käytöksellään ja ilmeillään, mutta haukkuu minua luulosairaaksi. Sain vihiä asiasta, kun mieheni oli työkaveriensa kanssa viettämässä ravintolailtaa, tuli kotiin vasta 5 aikaan aamulla. Meidän poika asuu (on myös paljon täällä kotosalla)meidän omistamassamme kaksioissa, hän opiskelee vielä. Tämän ravintolaillan jälkeen (poika oli sillon täällä minun kanssani) poikani ihmetteli kun astiakaappista kahta lasia oli käytetty, ne oli huonosti "virutettu" ja niissä oli vielä jäämiä jostain alkoholipitoisesta juomasta, ilmeisesti likööristä. Avaimet ko asuntoon on ainoastaan minulla, miehelläni ja tietysti pojalla. Asiaa täällä kotona ihmetellessämme mieheni ilme paljasti aika paljon, vaikkei poikani sitä huomannutkaan. Mieheni hädissään syyttelemään huoltomiehiä asunnossa käymisestä. Ei siellä tietenkään ollut käynyt mitään huoltomiehiä, olisikin ollut aika erikoista että huoltomiehet olisivat tuoneet omat juomat mukaansa ja nauttineet niitä siellä. Mieheni kiistää kaiken, aivan varmasti on ollut siellä jonkun "misunsa" kanssa. Toinen tapaus sattui sittn vähäsen myöhemmin, mieheni oli menossa venettämme kunnostamaan ( tai omien sanojensa mukaan). Asu vain oli tosi outo, yleensä oli lähtiessä päällä rähjät vaattaat, nyt oli nätit fargut ja kiva paita ja olipa partavettäkin käytetty runsaanlaisesti. Muistan vieläkin hänen ilmeensä kun lähti, katseli minua aivan poissaolevan näköisenä. Illalla kotiin tullessaan meni heti suihkuun, sillä välin katselin tietysti hänen känystä soitetut puhelut, mutta kas kummaa kaikki sen päivän puhelut oli poistettu, kaikkea muuta vanhaa känässä kylläkin oli. Mies oli koko illan aivan poissaoleva ja outo. Tästä alkoi sitten meidän suhteemme kylmeneminen. Katseli minua usein arvostelevasti, olin ehkä liian "repsahtaneen näköinen" verrattuna hänen misuunsa. Myöskin päivittäiset soitot töistä minulle loppuivat kuin seinään, syytä en ole pyynnöistä huolimatta saanut selville. Kyllä tässä on minusta tarpeeksi näyttöä uskottomuudelle, nyt mies ei enää jaksa aina kieltääkään sitä sanoi vain että älä enää ajattele sellaisia vanhoja asioita. Tuntuu että minua pidetään ihan höynähtäneenä. On vain kauhean vaikeata lähteä kun piti aloittaa viettämään yhteistä eläkeaikaa. Ollaan sitä varten säästetty rahaa ja paljon puhuttu mitä sitten tehdään. Nyt olen kaksi viikkoa itkenyt vähän väliä, en osaa nukkua kunnolla, alan olla aika lopussa. Mieheni haluaa että jatkamme yhdessä ja pyysi että aloitettaisiin alusta ja lähdettäisiin jonnekin matkalle ym. On vain vaikeata kun ei tiedä miten kauan tätä paskaa on selkäni takana jatkunut ja jatkuuko mahdolliseti vielä (Tietysti mieheni sanoo ettei ole mitään ollut eikä mikään voi myöskään jatkuakaan)
Että tällainen tapaus, en olisi minäkään enää tässä iässä uskonut tätä tapahtuvan!

Lue lisää

Tervetuloa tänne maailmaan meidän kuolevaisten keskelle! Teillä on ollut pitkä ja hyvä liitto, luulitko sen olevan normaalia? Tästä omasta pienestä näkövinkkelistäni katsoen olet voittanut lotossa ja miehesikin ilmeisesti sen tietää.

Siis miksi yhtäkkiä lopettaa avioliitto, joka on ollut epänormaalin hyvä?

Miehesi haluaa ehkä katsoa, mitä maailmalla on tarjolla ja se ehkä jotenkin voi olla ymmärrettävääkin. Se ei tarkoita sitä, että hän olisi uutta vaimoa katselemassa. Hän vain tajuaa elämänsä rajallisuuden.

Ole onnellinen, että miehelläsi toimii värkki ja näköaisti. Sellaisiankin miehiä on paljon, joilla jompi kumpi tai kumpikaan ei toimi. Onko se sitten parempi vaihtoehto? On valittava eunukki tai mies. Yhtäaikaa ei voi olla molepia.

Siis tässä elämässä ei ihan kaikkea voi saada!

maailmaan! kirjoitti:

Tervetuloa tänne maailmaan meidän kuolevaisten keskelle! Teillä on ollut pitkä ja hyvä liitto, luulitko sen olevan normaalia? Tästä omasta pienestä näkövinkkelistäni katsoen olet voittanut lotossa ja miehesikin ilmeisesti sen tietää.

Siis miksi yhtäkkiä lopettaa avioliitto, joka on ollut epänormaalin hyvä?

Miehesi haluaa ehkä katsoa, mitä maailmalla on tarjolla ja se ehkä jotenkin voi olla ymmärrettävääkin. Se ei tarkoita sitä, että hän olisi uutta vaimoa katselemassa. Hän vain tajuaa elämänsä rajallisuuden.

Ole onnellinen, että miehelläsi toimii värkki ja näköaisti. Sellaisiankin miehiä on paljon, joilla jompi kumpi tai kumpikaan ei toimi. Onko se sitten parempi vaihtoehto? On valittava eunukki tai mies. Yhtäaikaa ei voi olla molepia.

Siis tässä elämässä ei ihan kaikkea voi saada!

Lue lisää

miehesi on löytänyt viimein itsensä ja tulut itselleen kaapista ulos. Ei ole ollenkaan harvinaista, että mies kyllästyy ikänsä jyystämään samaa tavaraa ja ikääntyessään löytää miesrakkauden.
Homosuhde rulettaa.

Annanko anteeksi kirjoitti:

Se tästä jutusta niin vaikean tekeekin, että ihan täysin 100 % varmuutta uskottomuudesta ei ole. Myöntää kyllä käytöksellään ja ilmeillään, mutta haukkuu minua luulosairaaksi. Sain vihiä asiasta, kun mieheni oli työkaveriensa kanssa viettämässä ravintolailtaa, tuli kotiin vasta 5 aikaan aamulla. Meidän poika asuu (on myös paljon täällä kotosalla)meidän omistamassamme kaksioissa, hän opiskelee vielä. Tämän ravintolaillan jälkeen (poika oli sillon täällä minun kanssani) poikani ihmetteli kun astiakaappista kahta lasia oli käytetty, ne oli huonosti "virutettu" ja niissä oli vielä jäämiä jostain alkoholipitoisesta juomasta, ilmeisesti likööristä. Avaimet ko asuntoon on ainoastaan minulla, miehelläni ja tietysti pojalla. Asiaa täällä kotona ihmetellessämme mieheni ilme paljasti aika paljon, vaikkei poikani sitä huomannutkaan. Mieheni hädissään syyttelemään huoltomiehiä asunnossa käymisestä. Ei siellä tietenkään ollut käynyt mitään huoltomiehiä, olisikin ollut aika erikoista että huoltomiehet olisivat tuoneet omat juomat mukaansa ja nauttineet niitä siellä. Mieheni kiistää kaiken, aivan varmasti on ollut siellä jonkun "misunsa" kanssa. Toinen tapaus sattui sittn vähäsen myöhemmin, mieheni oli menossa venettämme kunnostamaan ( tai omien sanojensa mukaan). Asu vain oli tosi outo, yleensä oli lähtiessä päällä rähjät vaattaat, nyt oli nätit fargut ja kiva paita ja olipa partavettäkin käytetty runsaanlaisesti. Muistan vieläkin hänen ilmeensä kun lähti, katseli minua aivan poissaolevan näköisenä. Illalla kotiin tullessaan meni heti suihkuun, sillä välin katselin tietysti hänen känystä soitetut puhelut, mutta kas kummaa kaikki sen päivän puhelut oli poistettu, kaikkea muuta vanhaa känässä kylläkin oli. Mies oli koko illan aivan poissaoleva ja outo. Tästä alkoi sitten meidän suhteemme kylmeneminen. Katseli minua usein arvostelevasti, olin ehkä liian "repsahtaneen näköinen" verrattuna hänen misuunsa. Myöskin päivittäiset soitot töistä minulle loppuivat kuin seinään, syytä en ole pyynnöistä huolimatta saanut selville. Kyllä tässä on minusta tarpeeksi näyttöä uskottomuudelle, nyt mies ei enää jaksa aina kieltääkään sitä sanoi vain että älä enää ajattele sellaisia vanhoja asioita. Tuntuu että minua pidetään ihan höynähtäneenä. On vain kauhean vaikeata lähteä kun piti aloittaa viettämään yhteistä eläkeaikaa. Ollaan sitä varten säästetty rahaa ja paljon puhuttu mitä sitten tehdään. Nyt olen kaksi viikkoa itkenyt vähän väliä, en osaa nukkua kunnolla, alan olla aika lopussa. Mieheni haluaa että jatkamme yhdessä ja pyysi että aloitettaisiin alusta ja lähdettäisiin jonnekin matkalle ym. On vain vaikeata kun ei tiedä miten kauan tätä paskaa on selkäni takana jatkunut ja jatkuuko mahdolliseti vielä (Tietysti mieheni sanoo ettei ole mitään ollut eikä mikään voi myöskään jatkuakaan)
Että tällainen tapaus, en olisi minäkään enää tässä iässä uskonut tätä tapahtuvan!

Lue lisää

Eihän tuon käytöksen nähtyään enää tarvitse paljon mielikuvitusta käyttää. Miehesi elelee kaksoiselämää, ja se varsinainen uskottomuus (seksisuhde) on loppujen lopuksi vähemmän merkityksellistä. Olennaista on se, että hän sivuuttaa sinut, salailee ja jopa valehtelee.

Tietysti vuosikymmeniä kestänyt yhteiselämä on opettanut sinulle miehestäsi kaiken, joten muuttunut käytös ja entisestä poikkeava tyyli näkyvät kilometrin päähän. Pettäjä uskoo kykenevänsä salaamaan asioita, vaikka oman puolisonsa edessä näytteleminen on aivan mahdoton juttu.

Kysyt, annatko anteeksi. Voit kaikin mokomin antaa anteeksi, mutta osaatko unohtaa? Vai jääkö asia elämään elämäänsä, särönä luottamuksessa ja pistävänä sivumakuna kaikessa, joka avioliitossasi on vielä edessä? Ja voitko SINÄ elää epäluottamuksen ilmapiirissä?

Samassa veneessä kirjoitti:

Eihän tuon käytöksen nähtyään enää tarvitse paljon mielikuvitusta käyttää. Miehesi elelee kaksoiselämää, ja se varsinainen uskottomuus (seksisuhde) on loppujen lopuksi vähemmän merkityksellistä. Olennaista on se, että hän sivuuttaa sinut, salailee ja jopa valehtelee.

Tietysti vuosikymmeniä kestänyt yhteiselämä on opettanut sinulle miehestäsi kaiken, joten muuttunut käytös ja entisestä poikkeava tyyli näkyvät kilometrin päähän. Pettäjä uskoo kykenevänsä salaamaan asioita, vaikka oman puolisonsa edessä näytteleminen on aivan mahdoton juttu.

Kysyt, annatko anteeksi. Voit kaikin mokomin antaa anteeksi, mutta osaatko unohtaa? Vai jääkö asia elämään elämäänsä, särönä luottamuksessa ja pistävänä sivumakuna kaikessa, joka avioliitossasi on vielä edessä? Ja voitko SINÄ elää epäluottamuksen ilmapiirissä?

Lue lisää

Aivan ensiksi kiitos teille vastanneille, vastauksista on ollut paljon apua. Asiaa on hyvä katsoa eri kanteilta.
Aika jännä katsantokanta tuo kaapista ulos tuleminen, ei kuitenkaan mielestäni mahdoton. Olen oikeastaan joskus vuosia sitten ihan pikkasen miettinyt tätäkin mahdollisuutta. Nimittäin miehellänin on työkaveri, vähän saman ikäisiä molemmat, joka on edelleenkin poikamies. Olen sitä ihmetellyt, koska kundi on kivan näköinen ja vielä varakaskin. Tämän kaverin kanssa mieheni soittelee silloin tällöin, mutta olen ymmärtänyt että vain työasioista.....??? Ja ei ainakaan hänen kanssaan tarvitsisi pojan asunnolle mennä, voisi olla sen kaverin luona.
Mielestäni tätä mahdollisuutta vastaan puhuu se, että mieheni on niin kiinnostunut katselemaan kauniita naisia, vai ovatko homotkin sellaisia, en tiedä???? Naiset kyllä ihastuvat helposti mieheeni, hän on hauska ja iloinen ja osaa jutella asiasta kuin asiasta. Olipa tässä taannoin sellainen tapaus, kun poikani oli vielä päivähoidossa erään perhepäivähoitajan luona, niin tämä "hoitsu" ihastui aika rajusti mieheeni. Hoitsulla oli silloin itsellä avioerorumpa päällänsä ja tietysti kaipasi miesseuraa. Hoitsu alkoi tulla iltaisin ja viikonloppuisinkin usein meille, kuulemma poikaa katsomaan. Huomasin kyllä ketä hän tuli katsomaan, punastui kun mieheni näki. Mieheni puolelta ei ihastus varmaankaan kovin suurta ollut, jos sitä oli ollenkaan.
Tiedän olevani oikeutettu siinä mielessä, että liittoni on kestänyt näin kauan ja seksi meillä on edelleen tosi ihanaa yhdessä. Nyt ollaan surullisia molemmat, mieheni tuntuu kärsivän aika lailla tilanteesta. Rakkautta meillä tuntuu vieläkin piisaavan, ymmärrän että mies kyllästyy aina höyläämään saman naikkosen kanssa ja vaihtelu virkistää. Olen ajatellut, että se varmaan virkistää myös meidän seksielämää.
Koetan nyt antaa mieheni olla "vähän rauhassa" tältä asialta, katsotaan miten menee. Minulta voisi löytyä anteeksiantoa, mutta luottamus on valitettavasti viety. Se tuntuu tosi surulliselta, en halua ruveta ketään "kyttäämään" ja kontroilloimaan toisen menoja. En ole koskaan sitä tehnyt, paitsi nyt tässä tapauksessa.
Koetetaan tas.....

Sydän karrella kirjoitti:

Aivan ensiksi kiitos teille vastanneille, vastauksista on ollut paljon apua. Asiaa on hyvä katsoa eri kanteilta.
Aika jännä katsantokanta tuo kaapista ulos tuleminen, ei kuitenkaan mielestäni mahdoton. Olen oikeastaan joskus vuosia sitten ihan pikkasen miettinyt tätäkin mahdollisuutta. Nimittäin miehellänin on työkaveri, vähän saman ikäisiä molemmat, joka on edelleenkin poikamies. Olen sitä ihmetellyt, koska kundi on kivan näköinen ja vielä varakaskin. Tämän kaverin kanssa mieheni soittelee silloin tällöin, mutta olen ymmärtänyt että vain työasioista.....??? Ja ei ainakaan hänen kanssaan tarvitsisi pojan asunnolle mennä, voisi olla sen kaverin luona.
Mielestäni tätä mahdollisuutta vastaan puhuu se, että mieheni on niin kiinnostunut katselemaan kauniita naisia, vai ovatko homotkin sellaisia, en tiedä???? Naiset kyllä ihastuvat helposti mieheeni, hän on hauska ja iloinen ja osaa jutella asiasta kuin asiasta. Olipa tässä taannoin sellainen tapaus, kun poikani oli vielä päivähoidossa erään perhepäivähoitajan luona, niin tämä "hoitsu" ihastui aika rajusti mieheeni. Hoitsulla oli silloin itsellä avioerorumpa päällänsä ja tietysti kaipasi miesseuraa. Hoitsu alkoi tulla iltaisin ja viikonloppuisinkin usein meille, kuulemma poikaa katsomaan. Huomasin kyllä ketä hän tuli katsomaan, punastui kun mieheni näki. Mieheni puolelta ei ihastus varmaankaan kovin suurta ollut, jos sitä oli ollenkaan.
Tiedän olevani oikeutettu siinä mielessä, että liittoni on kestänyt näin kauan ja seksi meillä on edelleen tosi ihanaa yhdessä. Nyt ollaan surullisia molemmat, mieheni tuntuu kärsivän aika lailla tilanteesta. Rakkautta meillä tuntuu vieläkin piisaavan, ymmärrän että mies kyllästyy aina höyläämään saman naikkosen kanssa ja vaihtelu virkistää. Olen ajatellut, että se varmaan virkistää myös meidän seksielämää.
Koetan nyt antaa mieheni olla "vähän rauhassa" tältä asialta, katsotaan miten menee. Minulta voisi löytyä anteeksiantoa, mutta luottamus on valitettavasti viety. Se tuntuu tosi surulliselta, en halua ruveta ketään "kyttäämään" ja kontroilloimaan toisen menoja. En ole koskaan sitä tehnyt, paitsi nyt tässä tapauksessa.
Koetetaan tas.....

Lue lisää

muitakin miehiä, kuin se miehesi työkaveri. Ja oikeastaan puhun asiasta jonka tunnen. Olen ollut pitkään naimisissa ja nyt on sitten menossa juttu toisen miehen kanssa.
Olen toki ikäni katsellut miehiä "sillä silmällä", mutta mitään ei aiemmin ole tapahtunut.
Tämä asia ja tunne iski minuakin kuin nuijalla, samalla olen hämmentynyt, häpeissäni ja kuitenkin sanomattoman onnellinen, että saan tämänkin hetken ja tunteen elää.

jarozW kirjoitti:

muitakin miehiä, kuin se miehesi työkaveri. Ja oikeastaan puhun asiasta jonka tunnen. Olen ollut pitkään naimisissa ja nyt on sitten menossa juttu toisen miehen kanssa.
Olen toki ikäni katsellut miehiä "sillä silmällä", mutta mitään ei aiemmin ole tapahtunut.
Tämä asia ja tunne iski minuakin kuin nuijalla, samalla olen hämmentynyt, häpeissäni ja kuitenkin sanomattoman onnellinen, että saan tämänkin hetken ja tunteen elää.

Lue lisää

No joo onhan niitä miehiä maailmassa, mutta joteskin en oikein usko että miehelläni olisi kyseessä kaapista ulos tulo. Hänhän vähän kylmeni minua kohtaan tapauksen jälkeen ja sain myös arvostelevia katseita osakseni. Ajattelin mieheni vertaavan minua hänen "seksikumppaniinsa". Vai kylmentääkö tämä "toisenlainen suhde" myös sinun
suhtautumistasi omaan vaimoosi, en oikein usko.
On mukavaa, että olet nyt sinut itsesi kanssa tässä asiassa, salailu ja leimaamisen pelko ovat hirveitä asioita elämässä.

Jatketaan taas....

Ihan mukava katsantokanta, viettää enemmän aikaa vanhojen kavereiden kanssa. Meillä kun oli kiireiset työvuodet molemmilla, niin nuo vanhat kamut ovat vain jääneet. Miehelläni niitä on joitakin, minulla oikeastaan vain pari. Se on aivan totta, että pitää olla muutakin elämää kuin vain istuskella kotona vaimon kanssa nokat vastakkain.
Minun pitää tunnustaa sellainen ikävä juttu josta kärsin enkä voi sille mitään, vaikka haluaisinkin. Olen nimittäin mustasukkainen luonne (en varmaan ihan pahasti, mutta kuitenkin...), mutta kyllä olen aina ymmärtänyt mieheni seurustelun kavereidensa kanssa ja aina on saanut minun puolestani mennä työkavereidensa kanssa minne on halunnut. Tässä tilanteessa mietityttää, voiko sitä jatkaa samalla tavalla vai onko tämä uskottomuustapaus murtanut keskinäisen luottamuksen. Niin on valitettavasti käynyt. Olen valtavan herkkä nainen (siksi kuulemma myös ihana rakastamaan) ja otan tämän jutun nyt tosi (aivan liiankin) raskaasti. Miten voisin olla ajattelematta sitä ja tuntematta suurta mustasukkaisuutta.
Eteenpäin jatketaan päivä kerrallaan....

Katso hetkeksi pois päin. Pitkään liittoon mahtuu kaikkea eikä se hetken pettäminen ole tämän maailmankaikkeuden järkyttävimpiä tapahtumia. Tee kaikkesi jotta keskinäinen kunnioitus säilyisi koska silloin on helpompi jatkaa yhdessä eteenpäin. Älä ota asiaa enää puheeksi.Jatka arkeanne kuten aiemminkin ja yritä tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Miehesi tuskin on mihinkään muuttamassa jos liittonne toimii muuten hyvin.

katariinaR kirjoitti:

Katso hetkeksi pois päin. Pitkään liittoon mahtuu kaikkea eikä se hetken pettäminen ole tämän maailmankaikkeuden järkyttävimpiä tapahtumia. Tee kaikkesi jotta keskinäinen kunnioitus säilyisi koska silloin on helpompi jatkaa yhdessä eteenpäin. Älä ota asiaa enää puheeksi.Jatka arkeanne kuten aiemminkin ja yritä tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Miehesi tuskin on mihinkään muuttamassa jos liittonne toimii muuten hyvin.

Lue lisää

Tuo olisi tietysti paras tapa hoitaa tämä juttu. Tiedän vain, että se on minun puoleltani tosi vaikeata. Voisin kyllä antaa anteeksi jos toinen edes myöntäisi uskottomuuden, mutta kun ei uskalla, sanoo vain että minä kuvittelen. Se alkaa vähitellen raivostuttamaan. Ehkä olen liikaa tätä asiaa miettinyt ja alan olla aika kykenemätön tekemään mitään päätöksiä tässä mielentilassa.
Katsotaan taas eteenpäin...Kiitos vastauksestasi!

kärsivä kirjoitti:

Tuo olisi tietysti paras tapa hoitaa tämä juttu. Tiedän vain, että se on minun puoleltani tosi vaikeata. Voisin kyllä antaa anteeksi jos toinen edes myöntäisi uskottomuuden, mutta kun ei uskalla, sanoo vain että minä kuvittelen. Se alkaa vähitellen raivostuttamaan. Ehkä olen liikaa tätä asiaa miettinyt ja alan olla aika kykenemätön tekemään mitään päätöksiä tässä mielentilassa.
Katsotaan taas eteenpäin...Kiitos vastauksestasi!

Lue lisää

Ainoa suuri ahdistuksen aihe mielestäni on se, ettei miehesi voi olla rehellinen sinulle ja puhua suoraan vaikka tietää asian olevan sinulle todella tärkeä.

Mikset sanoisi hänelle, että nyt puhutaan totuus halki, kun kerran kumpikin meistä sen jo tietää? Näin olet ehkä jo tehnytkin. Onko miehelläsi tapana kaunistella tai jättää kertomatta muitakin asioita? Ehkä miehesi on vaikea puhua jos olet liian tyrmäävä, ja hän kokee ettet sitten antaisikaan anteeksi. Hänen tulisi nyt kokea, että et suutu, kunhan kuulet totuuden, jotta hän uskaltaisi avata suunsa.

Onnesi hänen vähättelynsä asiaa kohtaan taitaa kuvata sitä, että mistään vakavasta suhteesta ei ole kyse. Jos hän olisi ihastunut kovasti ja harkitsisi eroa, hän kertoisi luultavasti pikimmiten.

Oletko tullut ajatelleeksi, jos kyseessä onkin maksullinen nainen tai satunnaiset nettitreffit? Jos hän haluaa seksuaalisia kokemuksia, muttei ole ihastunut keneenkään, sekin on yksi vaihtoehto.

Nuori, mutta kokenut nainen kirjoitti:

Ainoa suuri ahdistuksen aihe mielestäni on se, ettei miehesi voi olla rehellinen sinulle ja puhua suoraan vaikka tietää asian olevan sinulle todella tärkeä.

Mikset sanoisi hänelle, että nyt puhutaan totuus halki, kun kerran kumpikin meistä sen jo tietää? Näin olet ehkä jo tehnytkin. Onko miehelläsi tapana kaunistella tai jättää kertomatta muitakin asioita? Ehkä miehesi on vaikea puhua jos olet liian tyrmäävä, ja hän kokee ettet sitten antaisikaan anteeksi. Hänen tulisi nyt kokea, että et suutu, kunhan kuulet totuuden, jotta hän uskaltaisi avata suunsa.

Onnesi hänen vähättelynsä asiaa kohtaan taitaa kuvata sitä, että mistään vakavasta suhteesta ei ole kyse. Jos hän olisi ihastunut kovasti ja harkitsisi eroa, hän kertoisi luultavasti pikimmiten.

Oletko tullut ajatelleeksi, jos kyseessä onkin maksullinen nainen tai satunnaiset nettitreffit? Jos hän haluaa seksuaalisia kokemuksia, muttei ole ihastunut keneenkään, sekin on yksi vaihtoehto.

Lue lisää

Olen kyllä ajatellut maksullisen naisen mahdollisuutta, välillä ajattelin sen niin olevankin. Mut sitten taas se meidän suhteiden pienoinen viileneminen ei minusta oikein sovi tässä tapauksessa kuvaan... ja loppuivathan päivittäiset soitot minulle myös. Ajattelin hänen soittelevan sen misunsa kanssa päivisin, ei sitten ole pokkaa enää minulle soitella. No, mieheni on muutenkin huono soittelemaan kenellekään, silloin soitetaan kun tosiaankin on asiaa. Me ehdimme kyllä asiat puhua iltaisinkin, mutta jotenkin soittojen loppuminen minusta oli vähäsen outoa. Tänään otin taas tämän pettämisasian hänen kanssaan esille, meinasi suuttua, ei suostu ollenkaan puhumaan siitä. Ei ole kuulemma puhuttavaa, ei ole pettänyt minua eikä ole mitään toista naista. Kyllä on kova luu tuo ukko.Olen kyllä joskus sanonut etten hyväksy uskottomuutta, että häippäsen heti jos sellaisesta saisin vihiä. No, sen sanoin kiukuspäissäni, nyt olen sanonut hänelle, että kyllä voisin antaa anteeksi jos vain ensin pyytäisi ja tunnustaisi asian. Tiedän,että sitä ei ole odotettavissa, on täysin lukossa sen asian kanssa.
Kiitos taas vastauksista, ne auttavat paljon tässä tilanteessa.
Taas koetetaan jatkaa....

Auttoi paljon kuulla, että sinulla myös "vanha" liitto ja miehesi on myös "naisiinmenevää" tyyppiä. Uskon, että minulla ollut jo kauan ihan sama tilanne, vaikka olen puolihuolimattomasta ummistanut silmäni niille syrjähypyille. Aina on kuitenkin kotiin tullut ja seksikin ollut hyvää. Luulen, että juuri tuon vaihtelun takia. Tiedän, ettei miehenikään elämä pitkässä liitossa ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista, on meillä ollut omat vaikeutemme myös. Kyllä minä hänelle nautintonsa soisin, olisi kuitenkin hyvä tietää kun on ollut vieraissa. Miten sinulla, onko miehesi kertonut käyneensä tai oletko vain vaistonut asian. Täytyy lopettaa tämä "souvinki" täällä kotona, se on kauhean raskasta. Tiedän, että ero olisi aivan hirvittävä asia tässä iässä kun näin pitkälle jo ollaan näiden asioiden kanssa päästy yhdessä eteenpäin. Olisin erottuamme totaalisesti yksin, asunnon ja auton itselleni pystyisin kyllä hankkimaan, mutta ne ei paljon lohduta. Tässä iässä uuden miehen kanssa aloittelu olisi myös erittäin hankalaa ja aika mahdotonta on sopivia löytääkään. Uskon, että mieheni kyllä löytäisi nopeasti uuden kivan naisen itselleen. Se kyllä tuntuu tosi surulliselta asialta minun kannaltani!

Yritetään taas eteenpäin!