Kuinka teillä

nigerialainen tuli 7 päivää ennen oleskeluluvan umpeenmenoa sanomaan mennäänkö naimisiin ja mieluiten heti

Olimme pitkällä kävelyllä (jotain 12 km) viileänä kesäpäivänä, ja kun olimme kaukana kotoa, alkoi sataa aivan kaatamalla. Juoksimme jonnekin katokseen sadetta suojaan, ja siellä tämä sitten tapahtui. Ei siinä mitään kummallista kai ollut. Ei tainnut olla ihan suunniteltu juttu muutenkaan, vaan vähän niin kuin pääsi suusta. :-)

miten varsinainen kosinta sujui - miehen kulttuurissa kun kaikkeen avioliiton solmimiseen liittyviin juttuihin kuuluu niin paljon perinteisiä tapoja, mutta tulin siihen lopputulokseen, että ei mies oikeastaan koskaan kosinut. Päätettiin vain, että nyt mennään naimisiin. Rikoimme kaikkia muitakin traditioita, joten miksi emme myös tässäkin kohtaa...

Tarkoitus oli mennä naimisiin kesällä 2003, mutta yllätimme molempien suvut, ja avioiduimmekin jo talvella. Päätimme haluta naimisiin auringonlaskun aikaan paratiisirannalla, ennen Suomeen paluutamme ja niin sitten teimme.

Kysymyksesi oli hyvä - pistän sen kiertoon, kunhan mies tuolta heräilee. Katsotaan, miten hän asian muistaa...

Olimme juhlissa aurinkoisena kesäpäivänä, meillä oli valtavan hauskaa. Mies sanoi iloisesti: "sun kanssa olisi varmasti ihana olla naimisissa". Minä vastasi: "voin myös hyvin kuvitella, että se olisi aivan ihanaa." Jälkeenpäin mies väitti, että tuo oli jo se kosinta ja minä olin sanonut "kyllä" :-) Minä kylläkin vaadin jälkeenpäin uuden "oikean" kosinnan, timanttisormukset ja kaikki.

Mies oli ollut työmatkalla pari päivää ja sitten illalla soittaessa kyseli että miltäs kuulostais... oli kotiin tullessa sormus ja kukkapuska mukana ja siinä lentokentän aulassa sitten "suoritti kosinnan virallisesti". Ei ehkä romanttisinta ja omaperäisintä, mutta toimi meillä :-D

Mies tuli pikareissultaan Turkista (taas hautajaiset)ja olimme menossa illalla unille. Tulin makkariin yöpuvussa ja ilman silmälasejani. Mies pyysi että "Voitko kulta tuoda vielä mun puhelimen keittiön pöydältä?" Kipitin keittiöön kaikessa pimeydessä ja hamusin keittiön pöydältä kännykkää. Jotain siinä oli päällä, mutta kaivoin kännyn ja palasin makkariin. Mies siihen että, "eikö siellä ollut jotain muutakin pöydällä?" En mä tiedä, onko? Suhautin takaisin keittiöön ja sieltä kaappasin sormiini pienen punaisen pussukan. Takaisin makkariin ja nyyttiä availemaan. Hah, sormuslaatikkohan se siellä.. Ja oikein kaunis rinkula sieltä paljastui.. ;) Loppu tarinasta sensuroitakoon..

Olimme vastarakastuneita ja tiesimme, että haluamme olla yhdessä. Mies oli lähdössä armeijaan ja minä palaamassa Suomeen. Suhteen tulevaisuudesta jutellessamme naimisiinmeno tuli mainituksi ensin puoliksi leikillä, mutta ajan kuluessa muuttui itsestäänselvyydeksi. Loman lopussa olimme sormusostoksilla, ja tarkoitus oli ensin ostaa minulle vain muuten vaan-sormus, mutta ex-tempore päätimme hankkia sellaisen myös miehelleni, ja paikkansa ne löysivät molempien vasemmasta nimettömästä. :) Nyt olemme olleet onnellisesti yhdessä kuusi vuotta, naimisissa kaksi ja puoli.