Yritän selittää koska haluaisin näkökulmia. Olen kahdesti aikaisemmin eronnut pitkästä suhteesta ja siis tiedän mitä on olla yksin ja yh. Nyt olen ollut naimisissa 5 v. miehen kanssa jota olen luullut siksi oikeaksi, mitä se tarkoittaakaan. Suhteessa on kuitenkin ristiriitoja paljon, on rakkauttakin mutta en siedä miehen alkon käyttöä esimerkiksi. Hän reissaa työn puolesta paljon ja ajoittain tähän kuuluu todella paljon ravintolailtoja ja edustamista. Minulta puuttuu täysin perusluottamus ihmisiin ja varsinkin miehiin. Mieheni petti exäänsä usein juovuksissa. Vannoo että minulle ei niin tekisi, mutta en jaksa edes enää välittää. Olen niin kyllästynyt alituiseen pelkoon ja luottamuksen puutteeseen. Olen aikuinen ja tulen toimeen omillani. Huomaan että haikailen sitä että saisin olla yksin, en taida olla mikään parisuhdeihminen. Tämä varmasti kuulostaa tyhmältä marinalta, mutta kun ajattelen että tätäkö se elämä on, odottamista että koska maailma hajoaa ympäriltä, niin tuntuisi niin paljon helpommalta olla yksin. Mies vannoo aina että rakastaa, niin varmaan tekeekin, mutta minulta alkaa rakkaus hiipumaan koska en halua tälläistä elämää. Olen varmaan katkeroitunut ihmisten pahuudesta ja siitä että loppupeleissä tiedän että kaikki pettää kaikkia kun on oikea paikka tulee.
Haluaisin eron
miehestäni
71629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se sinulla on, kuten minullakin oli (tai on melko useinkin). Sinulta puuttuu perusluottamusta itseesi.
Kerran törmäsin kirjaan, josta oma maailmani avautui: Se on nimeltään "Hullun käsikirja" (Anna Maria Rosendal). Luepa se; ei siitä haittaakaan voi olla (ainakaan kovin paljoa ;)).
Usko omaan vaistoosi ja intuitioosi.Jos tunnet voi-
vasi suhteessa huonosti,miksi jatkaisit siinä?Ota
vähän etäisyyttä jotenkin, oma asunto? Eihän se tar-
koita välien kokonaan katkaisemista.(vähän T.Kansan
tavoin.)Tai tee vain pitkiä kävelylenkkejä,miettien
onko kevätväsymystä tai vähän masennusta.Tarvitsetko
vain piristystä.Kuitenkin tee jotain itsesi parhaaks
mietn ja pähkäilen kanssa, että mikä tähän jatkuvaan pahaanoloon auttaisi. Minulla kanssa luottamus miehiin nollassa ja en tiedä, mikä olisi paras ratkaisu...Osaan elää ja pärjään varamasti lasten kanssa keskenäni, mutta silti se lopullinen eroaminen junnaa paikallaan, vaikka tuntee ettei näinkään voi jatkaa...
Itselläni ei ole kauheasti ystäviä, kenen kanssa asioitani puisin ja tuntuu, että omassa päässä ne pyörii vain samaa kehää...Omalla kohdallani tilanne on junnannut näin jo useamman vuoden, joten tiedostan jopa, että nyt olisi jo aika toimia :)
Aurinkoista kevätpäivää ja voimia!
Moi
jos se yhtään lohduttaa, tuntuu monella auttavan ikä tuohon pettämisongelmaan - vanhemmiten ei jaksa eikä viitsi enää! Tai sitten vaan viisastuu??
Se onkin sitten toinen juttu, kannattaako jatkaa, jos on paha olla. alkon kanssa leikkiä ei kenenkään kannata kovin kauaa katsella..
On kumma kun sellainen nainen joka kerran eroaa ,eroaa jokaisen pienenkin vastoin käymisen vuoksi.Miksi yeensä menee naimisiin .Juoksisi vain miehen luota toisen luokse eikä pilaisi toiten elämää.
jo kahden eron jälkeen ymmärtävän mitä haluaa eikä lyö taas sitä päätä seinään, en tajuu miksi menit avioon jos kerran et luottanut mieheesi???
Niin, se on kyllä pohtimisen arvoinen juttu, että mitäs menin naimisiin!!! Ehkä siksi että halusin uskoa rakkauteen, ihmiseen ja että parisuhde voi olla myös hyvä ja tasapainoinen, molempia tyydyttävä ja tasavertainen. Että se mitä sovitaan tarkoittaa myös jotain, annetaan toisille tilaa olla, kasvaa ja kehittyä. Olimpas tyhmä tosiaan... Olisi vaan pitänyt muistaa että kaikki miehet on vaan pikkupoikia eri kehitysvaiheessa, joihin ei voi luottaa sanoista ja vannomisista huolimatta täysiä vätyksiä jotka ovat jokaisen viettinsä vietävinä, on se sitten hameenhelma tai viina.