mikä miehiä vaivaa?

taas se klassikko "pahan heitit". Kerropa vähän lisää taustoja.
/Nev

olet liian kaunis

Sait kuulla "taas".. Tuo jo kertoo että jotakin toiminnassasi on pielessä kun useasti tapahtuu sama ei-toivottu lopputulos. Itseasiassa lähipiirissäni on yksi nainen joka valittelee samaa. Kun olen niitä juttuja kuunnellut niin ei voi kyllä syyttää muuta kuin naista itseään. Ja kun joskus olen asiasta oman mielipiteeni sanonut niin on myöntänytkin että näinhän se on. Tämä kyseinen nainen ei ole edes mitenkään erityisen haluttava ja uskonkin että kyse on vaan tarpeesta pönkittää omaa itsetuntoaan ja muutenkin, onhan se tietysti kivempaa kun on jotain säpinää niinsanotusti, vaikka ei oikeasti mitään niiltä haluaisikaan.

ymmärrä...tilanne toisinpäin...

Mennyt tapaus

Ennen tapaamisia mies leikki esileikkejä lähettämällä lemmekkäitä viestejä skaalalla roisi-romanttinen ja soitteli. Vastasin viesteihin samaan tapaan. Syntyi kuva siitä, että hän on kiinnostunut. Tapaamisessa oli uskomattoman suloinen ja iloinen, jopa ujo ja herkkä kiihkeyden ohella. Minä myös. Syntyi kuva siitä, että hän välittää. Tapaamisen jälkeen - zip - luukut kiinni ja omituinen höpöttäjä -vaihde päälle...siis se, että itse olisin ollut valmis ja ehkä vielä enemmän kaivannut saada jatkaa samaa kivaa yhteydenpitolinjaa, tulkittiinkin liiaksi päällekäyvyydeksi. Tapaamisen jälkeen kuolemanhiljaisuus ja viestintää erittäin harvakseltaan. Syntyi vaikutelma siitä, ettei mitään koskaan oikeastaan ollutkaan. Jos ymmärsin sopeutua, oli luvassa uusi tähdenlentomainen nousukausi joidenkin viikkojen kuluttua. Syntyi vaikutelma siitä, että miehellä oli jonkin sortin kuukautiskierto.

Väsyin, en jaksanut dempata mielenkiintoani ja mies haihtui.

Miten mä olen ainakin törmännyt siihen, että miehet vaikuttavat paljon häilyvämmiltä kuin naiset, joiden häilyväisyys on muka vakio?

Toinen tapaus:

Toissapäivänä miesystäväni suuttui minulle ja sanoi, ettei halua seurustella kanssani, koska emme eläminemme sovi yhteen. Sanoin, että niin varmaan sitten on ja olin myös sitä mieltä, koska hankalaahan minun on yksin ajatella, että sovimme loistavasti yhteen. En sanonut juuri mitään muuta. Kuuntelin ja katselin vain kuinka toisen mesoaminen vähitellen tasaantui. Sitten minulla olikin taas sylissäni kullanmuru, jonka mielestä olen aivan ihana ja joka sanoo, ettei voi olla olematta kanssani. Mietin vain, että kukonhahmoisia taitavat nuo joillain katoilla pyörivät tuuliviiritkin olla...

Niiden kivojen, mutta ei-miehenä-kiinnostavien miesten kohdalla olen ollut ehkä tarpeettomankin jyrkkä, selvyyden vuoksi. Olen välillä julistanut, että vaikka juttelen ja naurankin iloisesti, en halua tästä kaveruutta kummempaa. Tuntuu kornilta hokea tällaista aina aika ajoin, ikäänkuin kuvittelisin olevani uskomattoman vastustamaton. Silti se on toiminut paremmin kuin se, että syntyy väärinkäsityksiä. Sillä tavalla olen saanut muutamia miespuolisia ystäviä, jotka ovat olleet silkkoja pelkkiä kavereita alusta saakka (vaikka itse olisivat ehkä muuta halunneet). Onpa minulla miespuolinen kaveri, jonka minä olisin toivonut olevan jotain muutakin, mutta hän ei tuntenut samoin. Meillä on kivaa yhdessä, mutta kyllä välillä kaihertaa kuulla hänen seurusteluedesottamuksistaan. Plääh.