Olen törmännyt yllättävän monta kertaa tilanteeseen jossa mies ei usko, kun sanon että haluan olla pelkkä kaveri. Ennen en ehkä sanonut riittävän selvästi, että ei kiinnosta. Nykyisin sanon asian kyllä niin selvästi että hieman yksinkertaisemmankin pitäisi ymmärtää. Mutta ei mitään tehoa... Ihan sama vaikka rautalangasta vääntäisi.
Sinnikäät miehet
*anu*
101114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pakkohan meidän miesten on yrittää vongata teiltä naisilta, vaikka onnistumismahdollisuus olisikin häviävän pieni. Jos näin ei olisi, ihmislaji olisi kuollut sukupuuttoon jo tuhansia vuosia sitten. Mietipä sitä. Ole tyytyväinen että miehet haluavat sinusta enemmän kuin kaveria, olet siis todistettavasti hedelmällisessä iässä oleva terve nainen. Onpahan sitten mummona mitä muistella.
Tilanteiden valottaminen sinulta jäi, kerrohan tarkemmin omasta osuudestasi. Kirjoitin ensin omakohtaisen jutun kuluneen vuoden ajalta, mutta en sitten postaakaan sitä, ainakaan nyt. Kysymyksenä vain: kaveeraatko kenties päivittäin ja kuukaudesta toiseen miehen kanssa, osoitat että viihdyt hänen seurassaan, teet aloitteita mitä ja milloin tehdä hänen kanssaan, teet ohareita loputtomiin, peruuttelet tapaamisia ja yleensä viime hetkellä, soittelet, tekstailet, olet se aktiivisempi kaveruuden osapuoli, ilmenee sinun puoleltasi parisuhdetyypillisiä ongelmia (miehen arvostelua), mutta annat ymmärtää miehen olevan miehenä mitätön, ei kiinnosta. Tällaista olen elänyt jo aika pitkään, tiiviimpää kuin yhdenkään seurustelukumppanin kanssa koskaan. Mutta ei, miehenä en kiinnosta. No niin, kerrohan ongelmastasi tarkemmin.
Ongelma on siinä, että mies ei usko kun sanon ettei kiinnosta. Mies pyörii uskomattoman kauan ympärillä niin että itseä alkaa jo ahdistamaan. Lopulta tilanne kääntyy siihen , että minä saan sen "paskamaisen" naisen maineen. Ketään en tietoisesti halua loukata ja pyrin aina olemaan hienovarainen jos torjun miehen. Toki kaikki miehet eivät ole näin sinnikkäitä, vaan kunnioittavat päätöstäni ja eivät ala sen enempää ahdistelemaan. Mutta , mitä tehdä näiden itsepintaisten miesten kanssa jotka eivät ymmärrä sanaa ei?
Hyvä ettet tietoisesti loukkaa jos torjut. Et silti kertonut, onko tällainen mies vaikka baarissa kerran/useamman kerran tavattu, vai harrastatko asioita ja vietät aikaa tuon miehen kanssa. Jos jälkimmäistä, vetäydy hienovaraisesti: muuta tärkeämpää tekemistä, toisia ihmisiä tavattavina, opiskelu-/työkiireitä jne. Edellisessä kertomani on siis niin, että tapasin 9 kk sitten naisen (hyvin luonnollisessa tilanteessa, kaupungin halki virtaavan joen jäällä, jossa kirjaston rannassa irrotin neidon jäähän paiskatun ja varastetuksi luulemansa polkupyörän syvältä jäästä ja kannoin sitten pyörän kolmen kilometrin päähän hänen kotipihaansa) johon ihastuin. Vaihdoimme puhelinnumerot, ja siitä se tiivis yhteydenpito alkoi, aluksi jopa 5 tunnin puheluita. Sittemmin lähinnä hänen ehdotuksestaan tapaamista monenlaisen yhteisen tekemisen merkeissä. En ole kenenkään kanssa näin tiiviisti tekemisissä. Hän ei halua päästää minusta irti vaan hakee seuraani yhä, ja yhtäkaikki minä osoitan nöyryyden puutetta kun tunteeni häntä kohtaan ovat voimakkaat. Ymmärrän, jos hän suostuisi irrottautumaan minusta ja pitämään vaikka hyvänpäiväntutun välit, vaan välillämme on tosiaan parisuhdetyypillisiä ongelmia, ilman parisuhdetta. Tiedän kyllä hänen rikkinäisen taustansa ja pettymyksensä aiemmissa suhteissa. Tunnun olevan peili, johon heijastaa omat itseltä kielletyt puutteet, ongelmat, oman persoonansa kadonneet puolet. Olemme kumpikin jo aikaa kolmekymmentä täyttäneitä ja elämää kokeneita. Joo, kommentoi, pliis. Omasta ongelmastasi: sinun on oltava selkeä ja jämäkkä, ei tulkinnanvaraisuuksia. Viestitkö mahdollisesti ruumiinkielelläsi sanojasi vastaan, jopa tietämättäsi? Jos kyse on baaritilanteista, voithan jutella innokkaasti toisten miesten kanssa ja/tai ystävättäriesi kanssa, niin ettei sille miehelle ole tilaa, eli tukahduta yritykset tarpeen vaatiessa muin kuin kielellisin keinoin. Voimmehan myös olettaa vaikka, että puhelimesi soi juuri hänen ahdistaessaan ja sinulla ei ole kiirettä lopettaa puhelua. Mahdollisuuksia riittää.
Ei kyse ole mistään lyhyistä baarituttavuuksista. Useimmat näistä miehistä on sellaisia, että olen tuntenut heidät jo pitempään esim. työpaikalta,(pahin tapaus on ystäväni entinen mies.) Tekstiviestejä, sähköpostia, puhelinsoittoja..
Mieti ruumiinkieltäsi. Voisiko joku hyvä naispuolinen ystäväsi sinun tuntemisensa perusteella kertoa, viestitkö kropallasi kovin positiivisesti miesten suuntaan? Ole tyly niille miehille: älä kuuntele liikaa heitä, keskeytä, vaihda puheenaihetta mielesi mukaan, älä kysele, esitä omia tiukkoja mielipiteitäsi, ei turhaan kompromisseja, älä ehdottele yhdessä eikä varsinkaan kahdestaan tehtäviä juttuja, tapaa mieluummin neutraalisti suuremmassa ryhmässä, älä pukeudu heidän läsnäollessaan erityisen seksikkäästi, vältä turhaa katsekontaktia, ei liiemmin hymyä eikä naurua, enemmän bitchiä.
Olen luonteeltani eloisa ja nauran paljon. Lasken huumoria.. En voi luonnettani muuttaa enkä halua. Yritän kuitenkin aina käyttäytyä näiden miesten kanssa asiallisesti ja provokatiivisesti en pukeudu. Missään jätesäkissä en ala kulkemaan..En kuitenkaan voi olla ilkeä näille miehille sillä joudun olemaan heidän kanssa tekemisissä (kaveripiiri, työpaikka jne.)
En lähde mihinkään treffeille miehen kanssa jos hän ei kiinnosta, enkä muutenkaan tapaa kahden kesken jottei väärää kuvaa syntyisi. Mutta silti, tilanne on monesti hyvin kiusallinen. En osaa olla ilkeä ja huutaa toiselle päin naamaa, että etkö sä jo sa..tna tajua.
Ruumiinkieli on muuten asia jota täytyy miettiä, mutta toisaalta tuntuu epätodennäköiseltä..hankalaa..
Tiesin kirjoittavani aika överisti ja jotenkin tiesin sinun olevan kuvaamasi kaltainen. Tarkoitukseni olikin lähinnä herättää ajatuksia sinussa, en oikeasti odota sinulta bitchittymistä tai muutakaan luonteesi muuttamista. Parasta viime kädessä (ja samaa meille jokaiselle) sinulle on olla oma viehättävä itsesi (viehätysvoimaa sinulla eloisuudessasi ja nauravaisuudessasi on, senhän osoittaa jo ongelmasi, ehkä nuo monet miehet kaipaavatkin itseensä juuri niitä piirteitä ja ihastuvat sinuun siksi). Mutta ongelmasi siis on yhä. Hyvä, että mietit ruumiinkieltä, oikeastaan sitä voisit kysyä joltakulta sellaiselta fiksulta mieheltä, joka ei ole sinusta kiinnostunut ja voit saada vääristymätöntä palautetta miehen silmin.
Oma ongelmani onkin toisenlainen, kuten kerroin aiemmin. Jos en ole kiinnostunut, en pyri jatkuvasti seuraan ja olemaan ykkösystävänä naisen kanssa. Olen sille naiselle jonkinlainen turvallinen ankkuri, mutta minusta on psyykkisesti (ja fyysisesti) kestämätöntä, että hän on eniten ja jatkuvasti juuri minun seurassani. Ainoa ongelma hänelle on, että minun on vain laannutettava tunteeni, ja sitten joskus jos/kun hän tai minä tapaamme kiintoisan kumppanin mikään ei muuttuisi. No, ensinnäkään tällä intensiteetillä yhteyden jatkumista en usko yhdenkään miehen/naisen sietävän, vaikka ei olisi yhtään mustasukkaisuuteen taipuvaa tyyppiä. Olen kertonut hänelle monesti, että sinun täytyy ymmärtää tietyt psykologiset tosiseikat, vaan ei mene perille. Ehkä minun pitäisi itse oivaltaa, että sanat eivät (välttämättä) toimi mutta teot kylläkin. Toistaiseksi on ollut niin, että olen luvannut kaveruuden/ystävyyden jatkuvan, kunnes hän löytää kiintoisan kumppanin (minähän olen kiinnostunut hänestä), mutta sitten sanotaan adios. Olen sanonut välittäväni hänestä mutta myös itsestäni ja siksi en suostu rikkomaan itseäni (enempää ainakaan). Niin vain jatkuu yhä: hän haluaa tavata minua useimpina viikon päivinä ja taas tehdään/nähdään/koetaan jotakin kiintoisaa yhdessä. Ei ole onnistunut yhteydenpidon lopettaminenkaan, hän palaa pian takaisin eikä anna minun mennä - ja parantua edes siten tunteistani häntä kohtaan.
Vaihdoin juuri puhelinnumeroa ja laitoin sen salaiseksi. Ihana rauha laskeutui kotiini. Jatkuva tekstareiden tulo ja puhelut loppuivat. Suosittelen!! Sielu lepää!!
Nämä "roikkujat" ovat aika epätoivoisia tapauksia ja niillä tuntuu olevan hirveä tarve sitoa ihminen jo ekojen treffien jälkeen. Onhan se nyt selvää, että jos mies osoittautuu sellaiseksi jonka kanssa ei voi ajatella viettävänsä eläkepäiviä niin ei todellakaan kannata jatkaa säälistä.
Yks neuvo sulle: ÄLÄ HELVETISSÄ YRITÄ OLLA YSTÄVÄ TÄLLAISTEN MIESTEN KANSSA. Vaikka itse siihen pystyisitkin niin miehet eivät, vaan elättelevät sitten koko ajan toivoa, että jutusta tulee vielä jotain. Kerralla poikki ja kokonaan ja numerot vaihtoon jos ei muu auta.
Joskus täytyy olla tyly. Älä jätä mitään toivonkipinää jäljelle. Ja joskus ei kannata yrittääkkään olla kaveri jos se ei toiselle riitä.
Muista vääntää asia rautalangasta.