Johtajia irtisanottu, mutta eri juttu heillä

Tuota kauppalehden artikkelia lukiessa tuli kyllä monesti mieleen, että on se hieman erilaista tuo johtajan irtisanominen... "kultainen kädenpuristus" eli parin vuoden palkka irtisanottaessa ja n. 5-10 vuotta aikaisemmin eläkkeelle keskimäärin kuin tavallinen työläinen eikä työkään ole kovin raskas.

55 vuotias Digian entinen johtaja Funke on suunnitellut jäävänsä eläkkeelle 5-8 vuoden päästä... se siitä eläkeiästä. Rahaakin on niin ettei vessaan taivu.

Oikein huvitti kun voivottelivat että mitenköhän tässä pärjää taloudellisesti ja toimitusjohtajalla kun ei ole työttömyysturvaa... lopussa vaan ulkopuolinen rekrytointi-ihminen toteaa että kaikki johtajat saavat kyllä pian töitä.





Tässä Kauppalehden alkuperäinen artikkeli:

Häpeä lamaa potkut saaneen johtajan

Sunnuntai 22.03.2009 klo 06:00

Potkut tuli johtajalle? Mitäs sitten? Riitta Funke, Maria Malin ja Kari Saarinen kertovat elämänsä kovasta paikasta.

Johtajatason potkut ovat taantumasta ja ilmiön tavallisuudesta huolimatta vaiettu asia Suomessa. Yksilön draama on näissäkin potkuissa valtava. Kultaiset kädenpuristukset ovat jättimäisiä verrattuna teollisuuden irtisanomiskorvauksiin. Mutta kova on johtajatasolla romahduskin. Potkitun johtajan asema on vaikea jo omanarvontunnon menettämisen vuoksi.

Julkisuutta pelätään. Tätäkin artikkelia varten pyydettiin pieniä lausuntoja lamatalven potkituilta huippunimiltä. He eivät kuitenkaan halunneet profiloitua julkisesti työttöminä työnhakijoina.

Helsingissä toimivan Kelly Services Finland -henkilöstöpalveluyrityksen rekrytointipäällikkö Heli Torniainen törmäsi potkittujen johtajien, päälliköiden ja toimihenkilöiden tulvaan jo viime vuoden lopussa, kun hänen yritykselleen alkoi sataa tiedusteluja, avunpyyntöjä ja työpaikkahakuja. Työtä etsivien tarinat ovat järkyttäviä. Jotkut näkevät jopa unia, joissa he tappavat entisen esimiehensä.

- Avunpyyntöjä tulee todella paljon. Kun meidän kautta täytettävänä on yksi johtajan tai päällikön paikka, hakemuksia tulee viikossa 200-300.

Yhteistä potkituille on Torniaisen mukaan usein se, että toisissa oloissa he olisivat selvän ikärasismin uhreja. Kriisiyrityksissä on parasta aikaa potkittavana johtajaporras, joka on liian vanha työhön mutta liian nuori eläkkeelle.

- Valtava määrä taitoa, osaamista ja verkottumista menee hukkaan, vaikka juuri yli viisikymppiset olisivat kaikkein parasta työvoimaa, vakuuttaa Torniainen.

Tueksi hänellä on näyttää vaikkapa erilaisia testejä, joita henkilöstöpalveluyritysten psykologit tekevät.

Talouskriisiä käytetään myös keppihevosena, kun halutaan lähettää hieman vanhempi päällikkötason tekijä eläkeputkeen. Talouskriisi teki Torniaisen mielestä kvartaalitaloudesta kuukausitaloutta.

- Sitä paitsi johtajamarkkinoilla tarvitaan nyt elämänkokemusta. Mielestäni harva alle nelikymppinen pystyy nykytilanteessa olemaan firmansa muutosjohtaja.

Digia irtisanoi puhelimessa

Riitta Funke, 55, oli vielä viime syksynä Digiassa johtajana. Hän on MBA-tutkinnon suorittanut markkinoinnin ja liiketoiminnan kehittämisen ammattilainen. ICT-yhtiössä muhi suuri muutos ja suursiivous.Yhdeksän ihmisen markkinointi- ja viestintäosastolla ryhdyttiin käymään yt-neuvotteluja.

- Yhtiön uudesta organisaatiosta laadittiin suunnitelmia. Kun suunnittelukokoukset etenivät, huomasin, etten ole niissä mukana. Arvasin heti, mitä on edessä. Kun uusi organisaatio esiteltiin, minulle kerrottiin, etten ole siinä mukana. Minut irtisanottiin puhelimessa. Se tuntui pahalta. Tosin tiesin vanhastaan ihmisiä, jotka on potkittu törkeästi pelkällä tekstiviestillä.

Funken mukaan irtisanomisprosessi oli hyvin rankka jo siksi, että aluksi hän oli täysin sokissa. Samaan aikaan oli ongelmia terveyden kanssa. Oli vaikea käsittää, että valtionvarainministeriössä, Sonerassa ja Digiassa yli 30 vuotta hyvää työtä tehnyt ja kokenut johtamisen ammattilainen olikin yhtäkkiä tarpeeton.

Toki irtisanomismaailma oli tuttu Funkelle Sonerasta, jossa hän oli nähnyt neljät yt-neuvottelut. Hän oli myös itse irtisanonut, mutta koki potkineensa ihmiset suorissa keskusteluissa kasvotusten ja inhimillisesti.

Funke kävi muutaman tuhannen euron hintaista outplacement-ohjelmaa, terapoi ystävien ja Soneran potkuista lujuutta saaneiden kavereiden kanssa. Ulkopuolisesta tuntuu hassulta, että Funke maksoi outplacement-ohjelmasta kolmasosan itse.

- Kartoitin headhuntereita ja aloin ottaa yhteyttä heihin. Haluan takaisin työelämään. Ensisijaisesti pyrin nyt media- ja mainostoimistoalalle, mutta olen avoin myös muille mielenkiintoisille tehtäville. Ajattelen panostaa työelämääni täysillä vielä 5-8 vuotta ja uskon, että minulla on paljon annettava. Mielestäni juuri nyt tarvitaan meitä kokeneita muutosjohtajia taantuman selättäjäksi ja uuden nousun rakentajaksi, Funke jatkaa.

Riitta Funke sanoo, että taloudellisesti hänellä ei ole hätää. Mies on töissä ja lapset ovat aikuisia. Liikunta on tärkeä osa Funken arjessa. Pää kestää paremmin pettymyksiä työnhaussakin, kun on hyvässä kunnossa. Uusi urheilulajikin on löytynyt - retkiluistelu.

Työhaku on totista työtä

Kuinka työttömäksi jäänyt johtaja sitten voi ryhtyä etsimään töitä? Heli Torniainen ja Kelly Servicen liiketoimintajohtaja Karo Vainionpää ovat miettineet asiaa tosissaan. Heistä perusasia on se, että työnhakeminen se vasta totista työtä onkin: hakijan pitää olla aktiivinen ja iskunkestävä. Tosiasiat pitää tunnistaa, eteenpäin on katsottava. Henkisestä ja fyysisestä kunnosta on pidettävä hyvää huolta.

- CV pitää laittaa heti persoonalliseen kuntoon. Osa potkut saaneista ei ole joutunut ajattelemaan ansioluetteloaan 20 vuoteen. Työelämän highlightit kannattaa kirjata ylös, jotta ne osaa nostaa esille oikeilla hetkillä.

Vanhat ja uudet verkostot on trimmattava huippukuntoon. Kaikki sosiaaliset kyvyt on otettava käyttöön ja työhönottohaastatteluja varten kannattaa jopa sparrata. Headhuntereihin kannattaa olla yhteydessä, vaikka heillä voikin olla nokkava asenne. Työpaikka voi löytyä vanhasta ja hyvästä asiakasyrityksestä tai vanhan työnantajan kilpailijalta.

- Omasta itsestä kannattaa laatia muutama hyvä myyntipuhe. Yli viisikymppinen irtisanottu voi rohkeasti nojata osaamiseensa ja kokemukseensa. Ikä ei estä dynaamisuutta, mutta johtajan inhimillisyyttä ja ymmärrystä se kasvattaa.

Mahdollisten työpaikkojen kimppuun on käytävä heti. Vain harvat haetaan töihin kotoa.

Outplacement-paketit pitää käyttää hyödyksi tarkkaan. Esimerkiksi psykologien kanssa voi tarkastella omia vahvuuksia ja heikkouksia. Niin löytyvät asiat, joita voi kehittää. Myös samoihin paketteihin kuuluvat ryhmäkeskustelut auttavat.

Uuvuttavaan työnhakuun kuuluvat myös väsymyksen hetket. Silloin on hengähdettävä. Kannattaisiko välillä mennä hanttihommiin.

- Se on kaksiteräinen miekka. Hanttihommat voivat tuntua hyvältä idealta, mutta tulevaisuudessa ne saattaisivat näyttää CV:ssä ja työhistoriassa epäilyttävältä, Torniainen vastaa suoraan.

Yt-neuvottelut halvaannuttivat työyhteisön

Maria Malin, 52, on diplomi-insinööri ja hankinta-alan ammattilainen. Vielä syksyllä hän oli kosmetiikka-alalla toimivan Lumenen ostopäällikkö. Firmassa oli käyty aiemmin viime vuoden aikana yhdet yt-neuvottelut ja toiset olivat edessä. Silti Malin uskoi olevansa yhtiölle tarpeellinen.

- Neuvottelujen aikana päätettiin, että osto-organisaatiosta otetaan kaksi ihmistä pois. Esimieheni kanssa keskustelimme asiasta, ja esitin omia näkemyksiä. Sitten huomasin, että esimieheni ei puhunut asiasta kanssani kahteen päivään. Arvasin: nyt hän sanoo minut irti.

Malin kertoo, että itse irtisanominen oli asiallinen.

- Kuitenkin se tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Esimies ryhtyi tekemään minun töitäni.

Irtisanomisen jälkeen Lumene järjesti irtisanotuille koulutusta, jossa psykologi sekä työvoimatoimiston edustaja kertoivat tilanteeseen liittyvistä asioista. Malin pohtii, että prosessi on mennyt by the book, mutta...

Hän sanoo, että kahdet yt-neuvottelut vuoden aikana halvaannuttavat koko työyhteisön. Koko koneisto oli peloissaan.

Malin on selvinnyt alkusokista, jonka jälkeen seurasi helpottunut fiilis. Hän hakee ahkerasti töitä ja uskoo, että hankinta-alalta löytyy ammattilaiselle paikka. Osaamisalue on yritysten toiminnalle keskeinen.

Alussa oli epätoivon hetkiä. Malin kertoo hakeneensa vapaata posteljoonin paikka. Sitä ei akateemiselle ihmiselle annettu.

- Alussa ajattelin, että mikä työ tahansa kelpaa. Mutta se ei ehkä ole viisasta. Mietin takarajan asettamista. Jos tämä lama lamaantuu, niin sitten teen ihan mitä tahansa.

Oman talouden kanssa Maria Malinilla ei ole ollut ongelmia. Puoliso on töissä. Malin kuitenkin varoittaa kohtalotovereitan siitä, että työttömyyskassoissa on ruuhkaa. Rekisteröityminen vei aikaa. Vähissä rahoissa olevan ei siis kannata saada potkuja.

Henkireiäksi Malin on löytänyt kuntoilun ja kulttuurin. Työtön pääsee Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin kahdeksalla eurolla.

Kaikki eivät ilmoittaudu luukulla

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan Suomessa oli tammikuun lopussa 246 000 työtöntä työnhakijaa. Määrä on 27 500 enemmän kuin vuosi sitten.

Poispotkittuja johtajia, päälliköitä ja muita ylempiä toimihenkilöitä tilastosta ei pysty erikseen poimimaan. Akavan edunvalvontajohtajan Markku Lemmetyn mukaan määrä on tuhansia. Kaikki potkitut johtajat eivät edes ilmoittaudu työttömiksi, koska pudotus tuntuu psykologisesti niin rajulta.

- Johtajat häpeilevät. Asia on arka, siitä ei puhuta. Julkisuuteen nousevat vain muutamat kultaiset kädenpuristukset, jotka eivät kerro asiasta mitään - päinvastoin.

Akava on kiinnittänyt erityistä huomiota palkkatoimitusjohtajan asemaan, joka on instituutio. Palkkatoimitusjohtajalla ei ole työsuhdeturvaa.

Ehdotus: mitäs jos jäisit pois

Kari Saarinen, 53, oli viime kevääseen asti teholähteitä valmistavan Eforen myynti- ja markkinointijohtaja. Diplomi-insinööri osaa alansa ja on työskennellyt vuosien aikana kaapelikone-, sopimusvalmistus- ja teräsaloilla sekä muun muassa yli 15 vuotta ulkomailla Singaporessa, Hongkongissa, Sveitsissä ja Kanadassa. Hänellä on myös toimitusjohtajakokemusta.

- Viime vuoden tammikuussa, eräänä maanantai-iltana johtoryhmän kokouksen jälkeen toimitusjohtaja tuli luokseni ja sanoi, että mitäs jos jäisit pois Eforesta. Ehdotus yllätti, koska henki sekä johtoryhmässä että oman organisaation sisällä oli mielestäni hyvä ja myös työtehtävät olivat menneet kohtuullisen hyvin. Haastava markkinatilanne tosin vaikeutti asetettujen tavoitteiden saavuttamista tietyillä tuote- ja markkinasektoreilla.

- Kun hän tuli puhumaan, sanoin, että sovitaan ehdot ja no hard feelings. Päätin siltä istumalta, että lähden.

Koko asia ihmetyttää edelleen.

Sovittiin, että Saarinen on normaalisti töissä huhtikuun 2008 loppuun.Sitten hän ryhtyi viettämään muutaman kuukauden sapattivapaata. Päätöksessä auttoi se, että hän oli ollut viisi kuukautta vapaalla jo vuosituhannen alussa. Se oli ollut upea kokemus mökkeilevälle harrastajataidemaalarille, joka tykkää myös ajaa moottoripyörällä ja laittaa ruokaa.

Saarinen otti heti yhteyttä tuntemiinsa headhuntereihin ja kertoi tilanteestaan. Hän kertoi myös, että on valmis uusiin haasteisiin vasta kesän 2008 jälkeen. Talouden taantuman vuoksi viime syksynä työmarkkinaolot kuitenkin vaikeutuivat samaan aikaan, kun Saarisen alkoi tehdä mieli töihin.

Hän on ollut keskiaktiivinen työnhakija ja pitänyt headhunter-verkostoaan lämpimänä. Hän haluaa olla selektiivinen seuraavan työpaikan suhteen, koska pitää tärkeänä sitä, että työ on haastava ja mielenkiintoinen, ja koska työuraa on jäljellä vielä kymmenisen vuotta.

Saarinen on myös ottanut yhteyttä suoraan muutamaan kiinnostavaan yritykseen.

- En ole lähetellyt työhakemuksia Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi aktiivisesti etsinyt uusia haasteita. Ehkä olen luottanut liikaakin headhuntereihin. On kuitenkin tosiasia, että työt joita haen, tulevat 99-prosenttisesti headhuntereiden kautta. Niitä paikkoja ei näy Helsingin Sanomissa eikä Monsterissa.

Saarinen sanoo, ettei hänellä ole taloudellisesti hätää. Lainat on maksettu, ja vaimo on töissä.

Yli viisikymppiset Funke, Maria Malin ja Kari Saarinen antavat johtajatason työttömyydelle ulkonäön. He ovat osaavia ihmisiä, jotka ovat joutuneet ilman omaa syytään suhdanteiden uhreiksi. Kuinka heille käy työmarkkinoilla?

- Kyllä he töitä saavat, aika piankin. Aikataulua en uskalla ennustaa, rohkaisee Heli Torniainen.