kuinka usein anoppi ja appi käyvät teidän kotona? Entä omat vanhemmat?
Meillä anoppi ja appi käyvät vähintään kerran päivässä, joskus kaksikin kertaa. Soitetaan ainakin kerran päivässä.
Vanhempani tulevat kun kutsutaan.
Meillä anoppi ja appi käyvät vähintään kerran päivässä, joskus kaksikin kertaa. Soitetaan ainakin kerran päivässä.
Vanhempani tulevat kun kutsutaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tällä lailla meillä. Yksi lapsistamme asuu samalla tontilla, mutta eri talossa. Kävin heillä kolme viikkoa sitten, ja silloin viimeksi puhuin miniän kanssa.
Olen sanonut kaikille miniöilleni heti heidän tullessaan sukuun, että en ala kenenkään riesaksi, ja siksi tulen käymään vain pyydettäessä. Ja samalla sanoin, että meille voi tulla milloin vain.
Tulos on se, vaikka asumme kaikkien lastemme kanssa melko lähekkäin 7 km säteellä, että miniät aika harvoin pyytävät kylään. Lastenlasten syntymäpäiville on pyydetty, melkeinpä se siinä on. Vaikka silloin tällöin sanon, että tulemme, kun teille sopii, että ilmoitelkaa. Eivätpähän paljon ilmoittele (naurua)... joten miniöitä tulee nähtyä harvemmin.
Miniöitten äidit kuuluvat melkein vakiokalustoon.
Ainoastaan harmittaa minua se usein, että ei tullut yritettyä aikanaan tehdä tyttölasta, niin pääsisin minäkin mummottelemaan kunnolla.
Poikalasten äideille neuvo: yrittäkää saada kaikin keinoin tyttövauva. Kun tulette vanhaksi, ette jää niin sivuun mummoudesta kuin poikien äiti jää.
..minä ollut niin fiksu ja kaikin mahdollisin keinoin yrittänyt saada tyttöä. Miniäni asuu kauempana asuvan äitinsä luona viikonloput ja siinä välissäkin koittaa keksiä syitä mennä äidin luo lapsineen.Ja anoppi äitikkä kulkee "hajuetäisyydellä" aina kun mahdollista. Taitaa kakkahätäkin olla yhteinen asia! Asuvat tässä lähellä, mutta meille ei tulla yleensä muuten kuin töihin pyytämään ja sekin siksi että miniä ei mitään tekisi. Onnettomia selityksiä keksii kyllä. Esim. ulkotöissä "suonet jäätyy"!!!! Miten me muut sitten selvitään? Sitä ei neropatti kerro!
Lapsenlapsia on 3, kaikki alle kouluikäisiä.
Harjoittelin jo poikani koiran kanssa, hoidimme koiraa kesät mökillä. Kun jäin leskeksi ja muutin kauemmas, koira tuli mukaan.
Kun asuin lähellä, nähtiin usein. Kävin ulkoiluttamassa koiraa ja katsomassa tai hoitamassa lapsenlapsia.
Mökillä ollaan kaikki sulassa sovussa ja viihdymme hyvin (2 mökkiä vieretysten).
Vastaan kun kysytään, en ohjeista.
Autan, kun pystyn.
Miniät olivat mukana järjestämässä mieheni hautajaisia, yhdessä itkettiin kukat ja värssyt.
Nyt kun välimatkaa on reilut 300 km, nähdään harvemmin, mutta yhteyttä pidetään lähes päivittäin sähköpostilla. Kesällä taas nähdään enemmän, kun pääsen mökille, lähemmäs heitä.
aitoa rakkautta, välitetään ja ollaan oikeasti kiinnostuneita, että mitä kuuluu.
Ehkä ei niin harvinaista, mutta ei niin tavanomaista.
Meillä apet lappaa jatkuvaan. Asutaan liian lähellä ja heillä ei ole mitään tekemistä -ei edes keskenään....
Eivät turhia käy vaikka asuvat 200m päässä. Oma äitini käy vähän useammin, ehkä kerran kuussa :D Eli ei ole pahemmin ongelmia kummankaan kanssa. :) Ei kyllä haittaisi vaikka anoppi ja appi kävisivät!
Anoppi ei ole tervetullut meille, mutta lasten synttäreiksi on velvollisuudesta kutsuttu eli 2 kertaa vuodessa. Nyt anoppi on keksinyt oivallisen juonen ja onkin tunkenut itsensä meille muutaman kerran salaa, kun en itse ole kotona. Poika sitten kertoo minulle mumminsa käynnistä ja siitä miten on tullut meille paasaamaan ja komentelemaan. Pitää vissiin laittaa anoppi ruotuun jos ei muuten lopeta noita salakäyntejänsä.
Omat vanhempani käyvät kanssa synttäreillä ja muutaman kerran vuodessa synttärien lisäksi. Nähdään kyllä muuten minun vanhempiani muissa merkeissä, mutta meillä kotona käyvät harvakseltaan. Eletään melkoisia ruuhkavuosia eikä itsekään olla paljoa kotona.
joten aiotko kieltää tai vakoilla ketä hän saa kutsua kotiinsa. Melkeinpä luulen että tuolla asenteella teidän liitto loppuu jossakin vaiheessa. Sääliksi käy lapsianne.
vähintään kerran viikossa!!! Ilman soittamista lompsii sisälle...
Omat vanhemmat n. kerran 2:ssa kuussa. Välimatkat ei kummallakaan ole pitkät!
Viis kertaa päivässä. Sanoi oma 14-v tyttäreni meidän uusperheen anopista ja apesta. Päivällä kauppaan mennessä, sieltä tullessa, illalla kauppaan mennessä ja sieltä tullessa sekä siinä välissä jonkun tekosyyn varjolla jotain ihme asiaa toimittamassa joka oli muka aiemmmin unohtunut.