Asun mieheni talossa omien lasteni kanssa. Nyt mies halusi eron, mitään puhuttavaa ei kuulema ole ja asioille on turha tehdä mitään, kun mistään ei kuitenkaan tule mitään. Minulle ongelma on aina ollut ryyppääminen, siis miehen. Mies sanoi ettei minulle riitä mikään?
Neuvoja kaipaankin siihen kuinka asua exän kanssa saman katon alla niin kauan kun saan oman asunnon? Henkisesti olen aivan rikki. Teenkö myös miehelle henkisen helvetin kertomalla suoraan mitä ajattelen tällähetkellä vai onko parempi olla vain hiljaa niin kauan kun pois täältä pääsen? Tämä asumisjärjestely on tällä hetkellä ainut ja inhottavin vaihto ehto. Olen katkera. Tuntuu että menetin kaiken, menetimme kodin. Omastani luovuin aikoinaan miehen takia. Mies elää tällä hetkellä täysin vapaata elämää ja näyttää sen myös. Ihan kiusaallaan? Olisin halunnut tietää mikä minussa oli sellaista että ero tuli, mies vain kiersi asian. Vieläkö voin sitä vaatia? Olisin itse halunnut tehdä asiolle jotain, en erota. Rakastin sitä idioottia...
Neuvoja kaipaankin siihen kuinka asua exän kanssa saman katon alla niin kauan kun saan oman asunnon? Henkisesti olen aivan rikki. Teenkö myös miehelle henkisen helvetin kertomalla suoraan mitä ajattelen tällähetkellä vai onko parempi olla vain hiljaa niin kauan kun pois täältä pääsen? Tämä asumisjärjestely on tällä hetkellä ainut ja inhottavin vaihto ehto. Olen katkera. Tuntuu että menetin kaiken, menetimme kodin. Omastani luovuin aikoinaan miehen takia. Mies elää tällä hetkellä täysin vapaata elämää ja näyttää sen myös. Ihan kiusaallaan? Olisin halunnut tietää mikä minussa oli sellaista että ero tuli, mies vain kiersi asian. Vieläkö voin sitä vaatia? Olisin itse halunnut tehdä asiolle jotain, en erota. Rakastin sitä idioottia...
Vastaukset 5
Vanhimmat
soppasi olet keittänyt...helppo on vaatia ja valittaa.
olet onnellisessa asemassa jos pääset juovasta miehestä eroon noin helposti.
Moni tuhlaa kokoelämänsä ja saa vain hukatun elämän. ja usein mies roikkuu kuin iiilimato ja tarvitaan kaiken maailman lähestymiskiellot sun muuta. katkeraahan tuo on,mutta ei kannata jäädä miettimään miestä vaan etsiä palikat joilla selviää jatkosta. Kannattaa luovuttaa eikä yrittää saada miestä selittämään.
Ei kannata ruveta riitelemään eikä edes rakentavamminkaan asiaa setvimään, jos ja kun kerran mies on päätöksensä tehnyt. Etsit vaan sen uuden kämpän ja jatkat elämääsi. Kiusallista tietysti joutua vielä sen aikaa asumaan saman katon alla, mutta koeta kestää. Itsellesi käy vaan olo vielä tukalammaksi jos oikein alat ääneen purkaa pahaa oloasi ja saat sitten vihaista palautetta. Puhukaa vain käytännön asioista. Sitten kun sinulla on oma katto pään päällä voit avautua jos ihan välttämättä siltä tuntuu, mutta parempi jättää sekin tekemättä.
Minulla oli juuri äsken tuollainen tilanne silä erotuksella, että mies muutti pois.
Minä asustelin alakerrassa ja mies yläkerrassa. Ei avauduttu puoli neikä toisin sinä aikana, molemmilla oli jääkaapssa omat sapuskat ja minä lupauduin pesasemaan hänen pyykkinsä samalla kuin omanikin. Siinä se kanssakäyminen sitten olikin.
Nyt olen kolmisen viikkoa ollut yksin ja hoidellut käytönnön asioita pois päiväjärjestyksestä. En usko, että jälkeenpäinkään vaivaudun avautumaan mistään tunnepuoleen liittyvästä. Hoidan yksinäni nämä henkiset rujeet ja jatkan elämääni.
Ei siinä mitään jos itse nautit parisuhteesta ryyppäävän miehen kanssa, mutta koska olet äiti niin luulisi sinun ajattelevan edes lapsiasi sen verran ettet tuollaisen miehen perään haikaile ja halua lapsia altistaa tuollaiselle kasvuympäristölle...
Missä se järki on tälläisissä suhteissa kun nainen vieläkin haluaa ripustautua, vaikka pullon viemä mies sanoo päin naamaa ettei kiinnosta tippaakaan? Ja minkä ihmeen takia tässäkin tapauksessa se on mies joka haluaa erota eikä nainen??