Jäi nuoruus elämättä, kun 18 vuotiaana aloin leikkiä kotista. Siinä sitä vierähti 21 vuotta. Erottuani kuvittelin, että en kyllä ota ihan heti uutta miestä itselleni. Olin salarakas ja itsenäinen sinkku nainen. Ja olin tosi onnellinenkin. Sitten tapasin mieheni ja se suhde varattuun loppui. Olen harmitellut koko seurustelumme ajan (5 v), että tapasin nykyisen mieheni liian aikaisin. Olisin halunnut olla vielä vapaa. Se ajatus ei katoa päästäni, se palaa aina bumerangin lailla ja minua ahdistaa seurustella. Olen oikeasti kateellinen niille salarakkaille, jotka saavat olla itsenäisiä ja silti on tuttu turvallinen ihminen, jolle antaa hellyyttä ja saada sitä.
Mitähän tekis?
ollakko vai eikö olla
0375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.