Mulla ei itse asiassa oo mitään ongelmaa.. mutta tää asia häiritsee kuitenkin joskus. Me ollaan oltu mun avomiehen kanssa yhdessä nyt vähän yli 9kk ja asuttu 4kk yhdessä. Me tullaan hirveän hyvin toimeen, 2 riitaa ollu koko aikana (jotka nekin mun aiheuttamia..) ja me ollaan tosi paljon yhdessä ja viihdytään keskenämme. Kaveritkin on melkein kaikki yhteisiä ja muutenkin tuntuu että mä en oo ikinä varmaan ollu näin onnellinen. Mä oon ollut nyt työttömänä hetken aikaa ja taloudellisesti tiukoilla ym. Mies maksaa asunnon ja sähkö vesilaskut, antaa mun käyttää autoaan kun nyt pääsin taas töihin ja jos tarvitsen rahaa, niin se lainaa. Se siis käyttäytyy todella ihanasti eikä koskaan huuda eikä suutu mulle ja aina ilmottaa jos menee myöhään esim. töissä. Mut se ei vaan pysty sanomaan välittävänsä/rakastavansa mua. Aina jos mä sanon että rakastan sitä, niin se vaan hymähtää ja alkaa puhua jostain ihan muusta. Se kyllä kerran kännipäissään sano ettei uskalla rakastaa ketään, mutta samantien tuli suukottelemaan. Kyllä mä sen tiedän että se musta hyvin paljon välittää ja varmasti ajan kanssa välittää vielä enemmän, mutta mä haluaisin edes kerran kuulla että se sanois rakastavansa mua. Mut ehkä se tarvii aikaa vaan niin paljon että se tietää varmasti että mä en lähde tai tee jotain muuta paskamaista. Se ei vaan varmaan uskalla luottaa vielä muhun. En tiedä sitä onko joku sit tehny paskamaiset sille aiemmin, koska me ei olla kummatkaan kauhean tietoisia toisen entisistä. Musta vaan tuntuu että mä oon nyt löytäny sellasen ihmisen jonka kanssa mä voisin helposti kuvitella eläväni koko loppu elämäni ja mä rakastan häntä enemmän kun ketään koko maailmassa. Mutta kuinka kauan mun täytyy odottaa että se sanoo samoin mulle? Koska tästä kaikesta huolimatta mä useasti havahdun miettimästä että jos se ei rakastakaan, koska kun on itse tarpeeksi rakastunut niin ei ehkä huomaakaan jos toinen ei pelaakaan reilusti, näkee vaan toisen hyvät puolet. Mutta kyllä mä oon päättäny odottaa, koska eihän sitä ainakaan koskaan saa tietää jos lähtee kesken kaiken.
onnelliset
Maria K.
4712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Oletteko keskustelleet avomiehesi kanssa asioista? Kaikkia asioita ei tarvitse jutella läpi, mutta edes jotakin. Me ainakin on aviomieheni kanssa keskusteltu kipeistäkin asioista. Se auttaa ymmärtämään toista paremmin.
Olemme mieheni kanssa rahallisesti samassa tilassa kuin tekin. Meillä minä olen töissä ja mies työtön. Työttömyyspäivärahoilla ei paljoa juhlita, mutta me pärjäämme. Tsemppiä teille ;-)
Näyttääkö hän kuitenkin välittävänsä? Meilläkään ei paljon rakkaudentunnustukset lentele.Ollaan pari vuotta oltu yhdessä, sinä aikana kuullut noin 3 kertaa, mutta enpä ole itsekkään sanoja viljellyt... Itselläni meni vuosi ennenkuin pystyin sanomaan ja tarkoittamaan. Me jotkut olemme vain hitaasti lämpiäviä=)Kannattaa vain odottaa ja olla luottamuksen arvoinen, itsellä luottamus oli alkuaikoina hakusessa (pettynyt miehiin...) joten täytyi ensin vähän tuumailla=)
Jos hän kerran näyttää välittävänsä niin eikö se ole ihan hyvä? Siihen asti kun pystyy sen sanomaan. Teot kertoo kuitenkin enemmän kuin sanat, vai kuinka?
Nyt tultiin juuri siihen tilanteeseen, mihin nämä nopeat avoliitot johtavat!
Mennään yhteen melkein heti tavattua, eikä edes muita tunteita siihen tarvita kuin jonkinsorttinen ihastuminen.
Eikö kannattaisi ensin tutustua kunnolla? Ihastumisen jälkeen suhde yleensä kehittyy rakkaudeksi, jos sillä on siihen mahdollisuus ja oikeat edellytykset. Miksi ei voi edes siihen asti odottaa, että näkee mihin suhde kehittyy?
Ei, kotia pitää alkaa heti muutaman viikon jälkeen leikkiä, tietty, kun kaikki muutkin niin tekee. Huh, huh, teitä lapsukaiset!!
Siihen kun sitten tehdään yksi tai jopa kaksikin lasta, niin eiköhän elämä olekin sitten mallissaan?
Rakkaudettomassa "tapaliitossa"!!??
Ei tarvitse ihmetellä satoa, mitä ihmiset jälkeensä sitten kylvää..
Ilmiselvästi on kasvamassa rakkaudeton sukupolvi, sillä mistä lapset oppivat ja näkevät, jos ei kotona omissa vanhemmissaan.
Avioliitto uudelleen kunniaan! Liittoon mentiin yleensä vain rakkaudesta..jos haluaa elää toisen kanssa "loppuelämän", niin yleensä rakastaa puolisoaan ja jokainen normaali ihminen sen pystyy rehellisesti ja vilpittömästi sanomaan.
Kumppanisi ei selvästikään rakasta sinua, kun ei sitä halua ja pysty sanomaan. Olisit kiitollinen siitä, että hän on tuossa asiassa ainakin rehellinen sinua kohtaan.
Tässä herää tietysti kysymys, että miksi hitossa pitää mennä heti avoliittoon, jos ei toista rakasta edes???
Kasvakaa ensin aikuisiksi, ennekuin kotia alatte leikkiä!
sanat usein jää sanoiksi, siksi jotkut eivät käytä SUURIA sanoja yliviljellen. Luottamus, kunnioitus, turvallisuus ja toisen rakastaminen ilmenee päivittäin tekoina, romanttisuus ja kauniit sanat on sitten se lisä. Ei toisin päin?