Olen ihastunut. Kauhea tunne! Miksi kauhea? Minulla on muutama tosi kurja kokemus suhdehistoriassa, ja niiden kautta minulle on kehkeytynyt sitoutumiskammo. Olisin mieluummin yksin kuin sitoutuisin mihinkään, sillä olen rakastanut ja saanut siipeeni, kaksi kertaa kurjasti. Toinen mies oli agressiivinen ja toinen petti. Väliin on mahtunut hyviäkin miehiä, mutta nämä suuret rakkaudet ovat olleet vahingollisia monella tapaa. Minusta on tullut arka enkä tiedä, jaksaisiko ihastuksenikaan sitä, että minulla on haavoja sielussa näiden kurjien suhteiden takia, ja sitä miten se näkyisi arjessa ja elämässä. Kuka jaksaisi olla kanssani, jos säikähdän toisen lähestymistä, koska tunnemuistissani on agressiivisen miehen riehuminen kotona? Tai kuka jaksaisi pelkojani petetyksi tulemisesta? Osaan kyllä toiselle selittää asioita, mutta kuka jaksaa? Pelkään, etten uskalla antaa itseäni toiselle, vaan suljen itseni ennemmin yksinäisyyteen sillä suhteeseen avautuminen koskee. Jo ajatuskin siitä.... ;-(
pelottaa aloittaa
12
1718
Vastaukset
- aidon rakkauden,
hän jaksaa kyllä. Ja sinäkin opit uskaltamaan. Rakkaus on ymmärrystä, luottamista, toisen hyväksymistä kaikkine vikoineen ja pelkoineen. Vaikka se koskee, se on jotain sellaista, mitä ei kannata jättää kokematta...
- -tuiske-
Tiedän, että aito rakkaus jaksaa. Näin olen aina uskonut. Luulin löytäneeni sen edellisen miehen kanssa, mutta hän petti minua rankasti. Siksi uskoni aitoon rakkauteen on ollut koetuksella.
Mutta voisiko se onnistua tässä? En voi tietää jos en katso.
Kiitos sanoistasi. :) - edell.
-tuiske- kirjoitti:
Tiedän, että aito rakkaus jaksaa. Näin olen aina uskonut. Luulin löytäneeni sen edellisen miehen kanssa, mutta hän petti minua rankasti. Siksi uskoni aitoon rakkauteen on ollut koetuksella.
Mutta voisiko se onnistua tässä? En voi tietää jos en katso.
Kiitos sanoistasi. :)Onhan se vaikeaa päästää toista lähelle ja luottaa varauksetta, kun on kokenut jotain tuollaista. Pystyn hyvin samaistumaan tekstiisi, koska olen vastaavanlaisessa tilanteessa itsekin.
Itselläni on muutamia suhteita takana, ja kaikista olen oppinut jotain, eniten ehkä kuitenkin itsestäni. Tiedän mitä virheitä en tee toiste, ja toisaalta taas, mitä elämältäni tulevaisuudessa haluan.
Ja muista myös, ettei kannata kiirehtiä. Jos et koe olevasi vielä valmis, kannattaa edetä rauhallisesti. Tuskiskella sisintään ja sitä, onko toinen sinulle sitä, mitä elämääsi haluat.
Toivottavasti löydät vielä elämääsi aidon Rakkauden :)
- ottaa sarvista
Jollakin tavallahan sinun tulisi tuoda asiat toiselle esiin kun se mielestäsi oikea henkilö vastaan tulee. Oikea henkilö kuuntelee, tukee ja ymmärtää ja kun toista rakastaa niin kyllä sitä toista myös jaksaa kuunnella. Todellinen rakkaushan punnitaan juurikin kun vastoinkäymisiä kohdataan on ne sitten yhteisiä tai ihan omia. Avautuminen voi koskea, mutta se voi olla samanlaista kuin hammaslääkärillä käynti. Edessäsi on lukko, mutta vain sinulla on siihen avaimet.
- -tuiske-
Olen tuonut toiselle kipuni kaikissa suhteissani ja ollut rehellinen. Agressiivinen mies ei kuunnellut. Pettävä mies taas esitti kuuntelevaa ja välittävää, mutta eli kaksoiselämää ja petti toisaalla.
Näistä kokemuksista on jäänyt kammo avautua, antaa itsensä toiselle ettei vaan taas sattuisi.
Juuri siksi se avautuminen koskee ja pelottaa. Aion uskaltaa, mutta ajan kanssa..
- liisukka
rakastua ja olla rakastettu. syksyllä tapasin eronneen miehen, mutta silloin en vielä ehtinyt ihastua. nyt ollaan tavattu muutaman kerran sattumalta ja taidan olla ihastumassa häneen täysin. valitettavasti hänellä on kipeä avioero takana, eikä hän oikein uskaltaisi sitoutua. soitellaan kyllä jne. yritän olla panostamatta häntä mihinkään... ja odottelen häneltä yhteydenottoa ja on hän soitellutkin. itse olen eronnut jo vuosia sitten ja oli minulla pitkäaikainen suhde, mutta se päättyi miesystäväni poismenoon. yksin on helppo olla, mutta nyt tuntuisi siltä, että kaipaan vierelleni ihmistä.. joka välittää ja kenestä minä saan välittää... aika kai näyttää miten tässä käy. pää kylmänä vai kai täytyy odottaa ja toivoa....
- -tuiske-
Tänään tuntuu siltä, että en pysty menemään miehen luokse kylään. Hän pyysi minua vieraakseen ja lupasi tehdä ruokaa. Minua ahdistaa ja haluaisin paeta tilanteesta pois. Toki voin tehdä sen, mutta mitä sillä voitan? Itku tuli, koska en tiedä pystynkö altistamaan itseäni taasn suhteelle ja mahdolliselle sattumiselle...
Tykkään miehestä mutta pelottaa todella paljon. Any tips how to survive from this?
Sydän hakkaa, kädet tärisee.. Entiset miehet ovat saaneet aika kauheita traumoja aikaan.. - matilda61
-tuiske- kirjoitti:
Tänään tuntuu siltä, että en pysty menemään miehen luokse kylään. Hän pyysi minua vieraakseen ja lupasi tehdä ruokaa. Minua ahdistaa ja haluaisin paeta tilanteesta pois. Toki voin tehdä sen, mutta mitä sillä voitan? Itku tuli, koska en tiedä pystynkö altistamaan itseäni taasn suhteelle ja mahdolliselle sattumiselle...
Tykkään miehestä mutta pelottaa todella paljon. Any tips how to survive from this?
Sydän hakkaa, kädet tärisee.. Entiset miehet ovat saaneet aika kauheita traumoja aikaan..Kerran minulle eräs mieshenkilö sanoi, että "tunteella tehdyt ratkaisut ovat niitä ainoita oikeita". Vaikea ehkä sillä lailla neuvoa, kun itse ei ole ihan pahoja kolhuja saanut. Tosin tuntuu kyllä että kaikkea p...skaa
on päälle heitetty, mutta silti kaipaan läheisen ihmisen seuraa ja tuntie itsensä tykätyksi. Olisi
hienoa, kun pystyisit menemään hänen luokseen... oikeesti. Tiedä vaikka siitä tulisi jotain ihan mahtavaa ja sitä "oikeaa". Minäkin täällä odottelen soittoa kuin kuuta nousevaa. Pakko hänen on kyllä soitella,,, jossain vaiheessa. Lupasi nimittäin lähteä laivalle kanssani ja nyt olisi aika perua jo matka jollei lähde. Tykästynyt olen..kääk. - niin tätä!!!!
matilda61 kirjoitti:
Kerran minulle eräs mieshenkilö sanoi, että "tunteella tehdyt ratkaisut ovat niitä ainoita oikeita". Vaikea ehkä sillä lailla neuvoa, kun itse ei ole ihan pahoja kolhuja saanut. Tosin tuntuu kyllä että kaikkea p...skaa
on päälle heitetty, mutta silti kaipaan läheisen ihmisen seuraa ja tuntie itsensä tykätyksi. Olisi
hienoa, kun pystyisit menemään hänen luokseen... oikeesti. Tiedä vaikka siitä tulisi jotain ihan mahtavaa ja sitä "oikeaa". Minäkin täällä odottelen soittoa kuin kuuta nousevaa. Pakko hänen on kyllä soitella,,, jossain vaiheessa. Lupasi nimittäin lähteä laivalle kanssani ja nyt olisi aika perua jo matka jollei lähde. Tykästynyt olen..kääk.Valitettavasti mitään takuita siitä ei ole, etteikö sattuisi. Toinen loukkaa ja satuttaa jos niikseen on. Sille ei voi mitään!
Eilen just näin oman ihastukseni kaupoilla "uuden tyttöystävän?" kanssa. Viikko sitten olin vasta miehen luona kylässä. Että silleen. Sattui kovasti, sillä hänen kanssaan on veivattu suhdetta käyntiin jo muutaman kuukauden ajan. Nyt on pakko vaan kestää tää pettymys.
Ei taida olla mulle se Oikea, mutta silti sattuu!
..Alussa tuntui, että hän on se Oikea.
Elämä on kuitenkin tarkotettu elettäväksi. Ja on hyvä, että Sulla on tunteita ja tunnet sydämelläsi. Anna mennä vaan; mene syömään ja nauti miehen seurasta. Kyllä kohta huomaat, alkaako se sujua, vai alkaako jokin asia tökkimään. Niin kauan kun tuntuu homma toimivan, niin jatka ihmeessä tapailua, mutta ole itsekin rehellinen ja kerro tunteistasi suoraan ja aseta omat rajasi. Ja näytä omaa tykkäämistäsi!! - -tuiske-
niin tätä!!!! kirjoitti:
Valitettavasti mitään takuita siitä ei ole, etteikö sattuisi. Toinen loukkaa ja satuttaa jos niikseen on. Sille ei voi mitään!
Eilen just näin oman ihastukseni kaupoilla "uuden tyttöystävän?" kanssa. Viikko sitten olin vasta miehen luona kylässä. Että silleen. Sattui kovasti, sillä hänen kanssaan on veivattu suhdetta käyntiin jo muutaman kuukauden ajan. Nyt on pakko vaan kestää tää pettymys.
Ei taida olla mulle se Oikea, mutta silti sattuu!
..Alussa tuntui, että hän on se Oikea.
Elämä on kuitenkin tarkotettu elettäväksi. Ja on hyvä, että Sulla on tunteita ja tunnet sydämelläsi. Anna mennä vaan; mene syömään ja nauti miehen seurasta. Kyllä kohta huomaat, alkaako se sujua, vai alkaako jokin asia tökkimään. Niin kauan kun tuntuu homma toimivan, niin jatka ihmeessä tapailua, mutta ole itsekin rehellinen ja kerro tunteistasi suoraan ja aseta omat rajasi. Ja näytä omaa tykkäämistäsi!!Mitä tarkoitat tuolla tää on just niin tätä?
Kerron vain rehellisesti omista tunnoistani. Pelkään, että sattuu. Varmaan ihan luonnollista. Mutta nyt olen päättänyt että menen ja katson. Joskus on hyvä saada tuntojaan purettua kuitenkin muiden kanssa.
Toivon sulle parempaa onnea rakkaudessa. Se mies ei ansaitse sinua. Ja toisaalta, jos hän toimii noin, sä ansaitset parempaa. :)
- Minä en tiennyt, sinä tiedä...
No, eihän sitä kukaan loputtomin jaksaisikaan, jos suhde olisi vain ja ainoastaan sen toisen menneisyydessä roikkumista, mutta yleensähän nuo pelot sitten puhumalla ja turvalliseksi osoittautuvassa suhteessa karisevat. Jos eivät karise, vaan pelot hallitsevat ylipaljon, on aika mennä hakemaan apua ja juttelemaan tosissaan jollekin, psykologi on aika hyvä valinta.
Etkä sä ole ainoa ketä on haavoitettu, suurinta osaa on. Kyllä aika moni siis ymmärtää. Sullahan on ollut hyviäkin juttuja, miksi sä takerrut kipuun? Kaikilla meillä ei ole ensimmäistäkään hyvää juttua...
Joo, mutta vinkiksi kaikille sulkijoille: sekin on mahdollista. Minä tein niin, en nyt ihan kahden huonon suhteen jälkeen, - aika vähällähän sä luovutat, mutta kuitenkin. Ja aikatavalla siihen liittyy muutakin historiaa, mutta mitä väliä, en osannut pelastaa itseäni silloin, enkä nytkään. Nyt olen ollut vuosikausia yksin, enkä osaa tulla pois. En ihastu oikeasti enää kehenkään, en halua seksiä oikeastaan koskaan, en muista miltä toinen tuntuu, minulla ei ole tukiverkkoa, en osaa rakentaa suhteita... No, olen kuitenkin kohtuu nuori ja tuntuu, että elämä on ollut ohitse kohdaltani jo aikoja sitten. Kyllähän töihin voi itsensä hukuttaa ja kunnianhimolla yrittää paikata rakkauden, mutta tosiasiahan on se, ettei se koskaan onnistu. Kyllähän itselleen voi uskotella, että kaverit jotka saa perheen, pysyy yhtälailla kavereina kun aijemmin, mutta eipä ne pysy. Että kavereista voi muka tehdä itselleen perheen, että oikeasti on joku joka välittää... Mistä sitä tietää, ehkä onkin. Minulla ei ole perhettä, ei kotia, muutama ystävä. Onneksi edes ne. Ei rakkautta, ei tunteita, ei mitään. Tappaisin itseni, jos uskaltaisin, vaan kun en uskalla. Joten elämä menee ohi.
Joten tehkääpä vaan niin, ja olkaa muutama vuosi eristyksissä. Se vanha kipu ei muuten katoa minnekään: että te olette jumisssa, ette tunne ettekä saa mitään, eikä taida olla mitään annettavaakaan enää... vanha kipu on olemassa ja kaikki vaan pahenee. Te olette yksin ja turha.
Tervetuloa helvettiin.
Sinuna siis miettisin aika tarkkaan, uskaltaako vai ei. Vuosien helvetti johti vuosien helvettiin. Joskus naurattaa, kyllä, naurattaa, se, että pahoinpitelijäni ei maksa, pettäjä ei pelkää, kukaan muu ei maksa, kun minä. Mä selvisin helvetistä hengissä vain päätyäkseni toiseen.
Joo, no, valitse, mitä valitset, mutta täällä ei ole kun elämässään hävinneitä ihmisiä, ja meidät kaikki vois viedä saunan taakse ja ampua. - -tuiske-
Olen voittanut pelkoni ainakin osaksi. Kävin treffeillä, oli mukavaa. Silti, traumaattiset muistot kytkeytyvät päälle ilman että aina ehdin tajuta itse. Kuitenkin, huomasin saavani tunteistani kiinni ja pystyin itse rauhoittelemaan itseäni sanomalla itselleni että tämä on nyt tämä tunne eikä se vahingoita minua koska tilanne ei enää ole sama.
Silti, mietin mitä haluan elämältäni. Haluaisin opiskella ja muuttaa ulkomaille. En ole enää parikymppinen. Missä vaiheessa perustaisin perheen? Haluanko edes seurustella? Koska aiemmissa suhteissa on pääsääntöisesti sattunut. Moni kertoo elämänsä rakkaudesta, jossa oli kuin kotonaan. Minulla oli tämä ja sen poismentyä en usko enää rakkauteen. Ei kai siltä pohjalta oikein voi rakentaa mitään enää koskaan. Onko kukaan muu selvinnyt tällaisesta pettymyksestä? Tuntuu niin tyhjältä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h52752Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062591Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv182307Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.481889Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141453- 321453
- 1771173
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011144Persu ajoi autoa
Ajoi lapsen yli https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/597a7468-3d1d-455e-bed2-21c1efc31ac1201073En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.65960