Oudot tavat?

kokee oudoksi oman puolisonsa (minun) maassa seuraavaa: puhumattomuus, kiukkuisuus, äreys, ilkeys, alkoholin juomisen innokkuus, julkisissa kulkuvälineissä huomaanut kuinka yleinen on huono hygienia. Ihmettelee myös suomal. tarvetta kehua omaisuudellaan, jopa uusilla kumisaappailla. ;-D

harmi kun tamakin meni taas tappeluksi, siis tama ketju, kun olisi voinut olla hauska..

Mutta englantilaisessa kulttuurissa huvittaa ja arsyttaa lahinna ihmisten teennaisyys. Vaikka kuinka on murheita niin jos kysyt niin aina menee hyvin. Itse kun tottunut etta suomalaisista usein nakee, milla tuulella ollaan.

Mieheni kulttuurissa erilaista on naisen huomioiminen eri tavalla, mika oli aluksi hieman kiusallistakin. Pienet asiat esimerkiksi oven avaaminen tuntui oudolta ja teennaiselta. Lsaksi miten huomioivat oman aitinsa, lahes tulee syyllinen olo itselle.

Mitaan kauhean paljon poikkeavaa en nyt saa paahani.

Meillä mies ei ole kyllä kauheasti ihmetellyt mitään suomalaisia tapoja; ei häntä suuremmin kiinnosta juoko joku vaiko jättää juomatta.
Työelämässä tykkää suomalaisesta jämptiydestä; kun sanotaan tunti se tarkoittaa tuntia, ja muutoksista yleensä ilmoitetaan.
Pitää muutenkin Suomesta ja vuodenaikojen vaihtelusta (huomattavasti enemmän kuin minä!).
Hänen kulttuurissaan erona ehkäpä tuo sosiaalisuus ja suuri ystävä/suku verkosto, mutta siitäkään en pahemmin osaa sanoa, liekö syynä pitkä suhteemme (tottuminen) vaiko miehen suomalaistuminen (töissä ja harrastuksissa valtaosa kavereista ja kontakteista suomalaisia).

Ärsyttää Ranskassa se, että alkoholia pitää pakosta juoda seurustelujuomana. Ranskassa on esim. tapana juoda aperitiivit tuttavien kanssa, usein haluaisin vain tuoremehun, jos olen vaikka suunitellut käyväni iltalenkillä. Sitten porukan painostuksesta "no ota nyt edes vähän tätä portviiniä, edes pikkulasillinen... no mikä nyt on kun ei maistu... edes pikku tippa shampanjaa siihen mehun sekaan..." On pakko ottaa lasi edes käteen, sillä muuten isäntäväki suorastaan loukkaantuu. Sama päivällisillä ja illallisilla, paras antaa vain täyttää kaikki viinilasit eri viineillä ja sitten vaikka lipitää vettä, alkoholipitoisesta juomatarjoilusta kieltäytyjä on epäkohtelias ilonpilaaja.

...jo jotain näihin liittyviä piirteitä. Eniten on ihmetyttänyt afrikkalainen vieraanvaraisuus. Aina ystävät ovat tervetulleita, oli kello mitä tahansa. Vaikka raha olisikin tiukalla vierailuun kuuluu aina ruoka- ja juomatarjoilu. Jännä piirre ruokailuun liittyen on myös se, että he syövät (broilerin/kanan) nahan sekä eläimestä riippumatta "pehmeät" luut - mihin vain hampaat pystyy.

Ihailtavaa on myös kuinka tiivis heidän perhe- ja ystäväyhteisönsä ovat. Avomieheni monesti kummasteleekin, jos lähetän tekstiviestin, enkä sen sijaan soita ystävilleni.

Mies myös kertoi, että erityisesti äitiyttä ja heidän kasvatustyötään arvostetaan. Esimerkiksi heidän heimokielessään kaksoset synnyttänyttä naista kutsutaan "mamamanyi":iksi. Ilmeisesti, se on kunnia asia, joka pitää tulla mainituksi.

Keskustelu on repsahtanut niin pois raiteiltaan, ettei välttämättä palaudu, mutta yritetään. Ei valitettavasti löydy hirveän jänniä juttuja kyllä.

Tietenkin jo poskille suuteleminen tervehtiessä on suomalaiselle outo tapa (ja vastenmielinen, varsinkin kun anoppi on kyseessä ja pyrkii jo lähes huulille). Mies oppi siitä varsin äkkiä pois pussattuaan asemalle vastaan tullutta siskoni miestä molemmille poskille.

Miehellä on alavatsassa sellainen pieni vihertävä tatuoinnin näköinen, en muista enää ihan tarkkaan sen selitystä (pitää tarkistaa mieheltä kun tulee kotiin), mutta muistaakseni sillä on parannettu jotain (vatsa?)tautia. Tauteja, ilmeisesti lähes kaikkia, voi parantaa myös ainakin kukkavedellä.

Outo tapa on myös laittaa arabiaa täysin osaamattomia ja ei-muslimeja toistamaan perässä uskonnollisia lauseita, esim. islamilaista uskontunnustusta. Tähän olen törmännyt useammankin ihmisen kanssa, tuntuu olevan kovin hauskaa.